Päihdehoidon asiakkailla moninkertainen kuoleman riski rikosseuraamusten jälkeen
Vapautumisen jälkeiset ensimmäiset kahdesta neljään viikkoa ovat vangeille kohonneen kuolleisuuden aikaa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu moninkertainen kokonaiskuolleisuus ja huumekuolleisuus näiden viikkojen aikana. Tunnettuja riskitekijöitä vapautumisen jälkeiseen kuolemaan ovat alempi sosioekonominen asema sekä mielenterveyden ongelmat. Tulokset päihteiden käytön yhteydestä vapautumisen jälkeiseen kuolleisuuteen ovat ristiriitaiset.
Tutkimustietoa kuolleisuudesta vapaudessa suoritettavien rangaistusten aikana on varsin rajallisesti kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Tiedossamme ei ole aiempia suomalaisia julkaisuja, jotka olisivat käsitelleet kokonaiskuolleisuutta vankilarangaistusten tai yhdyskuntaseuraamuksien aikana.
Tarkastelimme tutkimuksessamme rikosseuraamusten yhteyttä päihdehoidon asiakkaiden kuolleisuuteen ja kuolinsyihin. Aineistona käytettiin rekisteri- ja hoitotietoihin perustuvaa seurantatutkimusta päihdehuollon avo- ja laitospotilaiden elämänkulusta (RIPE, n = 10 887). Potilaat olivat olleet A-klinikkasäätiön asiakkaita vuosina 1990–2009. Heidän kuolleisuuttaan seurattiin viikkotasolla 1.1.1992–26.8.2015. Analyyseissä vertasimme myös käytetyn päihteen, koulutustason ja vapautumista edeltävän seuraamuksen (yhdyskuntaseuraamus vs. vankilaseuraamus) yhteyttä vapautumisen jälkeiseen kuolleisuuteen.
Kuolemanriski kohoaa välittömästi seuraamusten jälkeen ja jää koholle
Rikosseuraamusten jälkeiset ensimmäiset kaksi viikkoa olivat noin 2,5-kertaisen kuolemanriskin aikaa, kun tarkasteltiin kaikkia kuolinsyitä. Riski jäi merkitsevästi kohonneeksi ensimmäisten 12 viikon jälkeenkin. Huumeiden käyttöön välittömästi liittyvän kuoleman riski oli noin 8,5-kertainen viikoilla 1 ja 2.
Sekä kokonais- että huumekuolleisuus laskivat vankilaseuraamusten aikana, yhdyskuntaseuraamuksien aikana kuolleisuudessa ei havaittu merkitsevää muutosta.
Täydentävissä analyyseissä tarkasteltiin kokonais- ja huumekuolleisuutta erikseen yhdyskuntaseuraamusten ja vankilarangaistusten jälkeen. Analyysi paljasti, että kokonaiskuolleisuus oli merkitsevästi koholla vankilarangaistusten jälkeen. Kokonaiskuolleisuus ei ollut merkitsevästi korkeampi välittömästi yhdyskuntaseuraamusten jälkeen. Lisäanalyyseissä havaittiin kuitenkin, että huumekuolleisuus oli merkitsevästi kohonnut yhdyskuntaseuraamusten jälkeisten kahden ensimmäisen viikon aikana.
Kuolemat ulkoisista syistä
Potilaista joka kolmas oli saanut merkinnän Vankitietojärjestelmään (VATI) jossain kohtaa seurannan aikana, eli kolmannes oli ollut joko vankilassa tai suorittamassa yhdyskuntaseuraamusta tai molempia. VATI-järjestelmään merkinnän saaneilla potilailla myrkytystapaturmat, pl. alkoholimyrkytykset, sekä väkivaltakuolemat olivat todennäköisempiä kuolinsyitä. Huumeiden käyttöön välittömästi liittyvä kuolema oli yli kolme kertaa yleisempi VATI-järjestelmään merkityillä kuin muilla (15 % vs. 5 %). Muilla potilailla yleisempiä kuolinsyitä olivat muun muassa verenkiertoelinten sairaudet sekä syövät ja kasvaimet.
Tutkimuksessa havaittiin huumekuolemien suhteellisen osuuden kasvaneen välittömästi seuraamuksen suorittamisen jälkeen ja pysyvän kohonneena noin 2–5 vuoden ajan. Ylipäätään ulkoisista syistä johtuneet kuolemat yleistyivät seuraamusten jälkeen ja olivat suhteessa yleisempiä yhtä pitkän ajan.
Yhteistyötä tiivistettävä
Tutkimuksen keskeisin havainto oli se, että rikosseuraamusten jälkeinen huume- ja kokonaiskuolleisuus on moninkertaista erityisesti kahden ensimmäisen viikon aikana. Tutkimuksen alussa hypoteesina oli, että kuolleisuus ei kasvaisi voimakkaasti vapautumisen yhteydessä, koska Suomen pääopioidi on buprenorfiini. Buprenorfiinilla ei ole yhtä vahva yliannostuspotentiaali kuin esimerkiksi heroiinilla. Lisäksi sen käytön on havaittu olevan yhteydessä turvallisempiin injektiokäytäntöihin.
Vankilassa vietetty aika oli yhteydessä madaltuneeseen kuolleisuuteen. Tulkitsimme tämän osoittavan sitä, että viranomaiset ovat onnistuneesti tunnistaneet aiemmin päihdehoidossa olleet vangit ja tukeneet heitä seuraamusaikana. Kasvanut kuolleisuus vapautumisen jälkeen tosin viittaa siihen, että yhteistyö jälkihuollosta vastaavien tahojen kanssa ei ole täysin onnistunut.
Suosittelimme myös rikosseuraamusten – ja etenkin yhdyskuntaseuraamusten – entistä vahvempaa hyödyntämistä päihdehoitoon ohjaamisen välineenä. Obstbaumin ja Tynin 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan päihdehoitoa tarvinneista vangeista vain 22 prosenttia pääsi hoidon piiriin vankilassa. Tällaisten ”kosketuspintojen” seuraamusjärjestelmän kanssa (ks. Larochelle ym. 2019) on havaittu olleen hyviä kohtia rikosseuraamusasiakkaiden elämänkaaressa, kun pyritään opioidien käytöstä johtuvien yliannostuksien ehkäisyyn.
Riku Laine
Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa CRIMCAR-hankkeessa, jossa tutkitaan rikosuria ja rikosseuraamuksia.
Alkuperäinen tutkimus:
Laine, R., Myrskylä, M., Kaskela, T., & Pitkänen, T. (2022). Imprisonment, community sanctions and mortality by cause of death among patients with substance use disorder – a 28-year follow-up using Finnish register data. Drug and Alcohol Dependence, 109327. DOI: https://doi.org/10.1016/j.drugalcdep.2022.109327
Kirjallisuutta:
Merrall, E.L.C., Kariminia, A., Binswanger, I.A., Hobbs, M.S., Farrell, M., Marsden, J., Hutchinson, S.J., Bird, S.M., 2010. Meta-analysis of drug-related deaths soon after release from prison. Addiction 105, 1545–1554. https://doi.org/10.1111/j.1360-0443.2010.02990.x
Binswanger, I.A., Stern, M.F., Deyo, R.A., Heagerty, P.J., Cheadle, A., Elmore, J.G., Koepsell, T.D., 2007. Release from Prison — A High Risk of Death for Former Inmates. N. Engl. J. Med. 356, 157–165. https://doi.org/10.1056/NEJMsa064115
Testa, A., Porter, L.C., Nakamura, K., 2018. Examining All-cause and Cause-specific Mortality among Former Prisoners in Pennsylvania. Justice Q. 35, 782–815. https://doi.org/10.1080/07418825.2017.1341541
Joukamaa, M., 1997. Prison suicide in Finland, 1969-1992. Forensic Sci. Int. 89, 167–174. https://doi.org/10.1016/S0379-0738(97)00119-9
Joukamaa, M., Aarnio, J., Von Gruenewaldt, V., Hakamäki, S., Hypén, K., Lauerma, H., Lintonen, T., Mattila, A., Tyni, S., Vartiainen, H., Viitanen, P., Wuolijoki, T., 2010. Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Rikosseuraamuslaitos.
Pitkänen, T., Kaskela, T., Tyni, S., Tourunen, J., 2016. Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus: Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus vankeusrangaistukseen tuomituista päihdehoidon asiakkaista. Rikosseuraamuslaitos.
Larochelle, M. R., Bernstein, R., Bernson, D., Land, T., Stopka, T. J., Rose, A. J., Bharel, M., Liebschutz, J. M., & Walley, A. Y. (2019). Touchpoints – Opportunities to predict and prevent opioid overdose: A cohort study. Drug and Alcohol Dependence, 204 (June 2019), 107537. https://doi.org/10.1016/j.drugalcdep.2019.06.039
Yaira Obstbaum & Sasu Tyni (2015) Who receives substance abuse treatment in the ‘real world’ of the prison? A register-based study of Finnish inmates, Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention, 16:1, 76–96, https://doi.org/10.1080/14043858.2014.1003709.
