Uusi toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisyyn ja torjuntaan
Hallituskauden loppuun jatkuva toimenpideohjelma rakentuu ensisijaisesti nuoriso- ja jengirikollisuutta koskevista hallitusohjelmakirjauksista huomioiden nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen ja mahdollisimman varhaisen puuttumisen ja tuen tärkeys. Ohjelman tausta valmisteltiin oikeusministeriön työryhmässä. Ohjelma viimeisteltiin valtioneuvostossa, jolloin kuultiin vielä lapsiasiavaltuutettua sekä kaupunkien ja hyvinvointialueiden edustajia. Valmistelussa hyödynnettiin useita muitakin teemaa sivuavia raportteja.
Toimenpideohjelma ei vastaa ainoastaan hallitusohjelmassa tunnistettuihin huoliin, vaan sen toimeenpanossa halutaan kiinnittää huomiota myös siihen, että tehokkaampia toimintatapoja etsittäessä huomioitaisiin ja laajennettaisiin aikaisemmin toimiviksi todettuja hyviä käytäntöjä eikä lähdettäisi ”keksimään pyörää uudestaan”.
Koska hallitus on tunnistanut nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen vakavaksi ongelmaksi, se on sitoutunut ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden määrätietoiseksi torjumiseksi ja vähentämiseksi. Siksi ongelman ratkaisemiseksi hallitus toteuttaa laajan joukon sekä kovia että pehmeitä toimenpiteitä. Yksi selvä lähtökohta on, että ilmiöön puuttuminen vaatii moniammatillista otetta. Muutokseen otetaan mukaan koko yhteiskunta, lähtien kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tuesta sekä syrjäytymisen ja syrjinnän vastaisesta työstä aina kotoutumis- ja maahanmuuttopolitiikkaan saakka.
Tilannekuvassa korostuu huoli nuorten vakavan väkivallan lisääntymisestä ja katujengeistä
Pitkällä aikavälillä nuorten rikoskäyttäytyminen on useiden tietolähteiden mukaan vähentynyt. Viime vuosien aikana nuorten ja erityisesti alle 15-vuotiaiden rikosepäilyjen määrä on kuitenkin lisääntynyt useissa rikoslajeissa huomattavasti. Poliisin tietoon tullut nuorten vakava väkivaltarikollisuus ja siihen liittyvät kielteiset ilmiöt ovat viime vuosina kasvaneet. Ilmiö on valtakunnallinen eikä paikannu jollekin tietylle alueelle tai johonkin tiettyyn väestöryhmään. Nuorten hyvinvoinnissa ja rikollisuudessa on myös nähtävissä polarisoitumista. Rikokset keskittyvät pienelle ryhmälle nuoria.
Lisäksi huolta on aiheuttanut nuorten aikuisten muodostamat paikalliset katujengit. Poliisin mukaan katujengeillä on verraten pysyvä rakenne, yhteinen identiteetti sekä rikollisuudelle myönteinen arvomaailma ja niiden rikollinen toiminta on ainakin jossain määrin tavoitteellisesta ja suunnitelmallista. Poliisi on tunnistanut noin 10 katujengiksi luokiteltua ryhmää (ks. esim. Petri Danielsson Haaste 1/2024). Ohjelmassa nojaudutaan Suomen poliisin määritelmään katujengeistä. Järjestäytynyttä rikollisuutta torjuvan strategian päivitys on parhaillaan käynnissä oikeusministeriössä.
Ohjelman kriminaalipoliittisia toimia täydentää muut yhteiskuntapolitiikan toimet
Rikollisuus kytkeytyy usein erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin ja samat ennaltaehkäisyn keinot voivat ehkäistä monenlaisia sosiaalisia ongelmia. Monet yhteiskuntapolitiikan toimet kuten päihde-, työllisyys-, koulutus, perhe- ja kotoutumispolitiikka saattavat vähentää myös nuorten rikollisuutta. Uusi toimenpideohjelma ei kuitenkaan ole yleinen ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi vaan sisältää enimmäkseen kriminaalipoliittisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat rikollisuuden riskiryhmiin ja rikoksiin jo syyllistyneisiin.
Osa toimenpiteistä kohdistuu yleisemmin nuorisorikollisuuden ehkäisyyn, ja niissä keskitytään erityisesti riskiryhmiin ja rikoksiin jo syyllistyneisiin. Osalla toimenpiteistä varmistetaan erityisesti nuorten aikuisten muodostamien katujengien rikollisuuden torjunta, kuten rikosten tehokas paljastaminen, tutkinta ja rikosvastuuseen saattaminen. Osa toimista on suunnattu kohdennetusti katujengien vetovoiman vähentämiseen ja katujengeihin liittymisen ehkäisemiseen. Myös rangaistuksilla on vaikutusta, ja siksi ohjelmassa on hallitusohjelman mukaisia toimenpiteitä niiden kiristämiseksi.
Yhdeksän kokonaisuutta toimenpiteitä nuoriso- ja jengirikollisuuteen puuttumiseksi
Lasten ja nuorten rikollisuuteen puuttumisessa mahdollisimman varhainen reagointi ja tuki on aina ensisijainen lähtökohta. Varhaisella tunnistamisella, avulla ja puuttumisella vähennetään sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia. Tutkimuksissa korostetaan varhaisen puuttumisen merkitystä. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on tässä työssä keskeinen rooli. Ohjelma sisältää primaaritason ehkäiseviä toimia mm. vanhemmuuden tukemiseen, riskiryhmien tunnistamiseen, koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja lasten liikunta- ja kultturiharrastuksiin. Koska näitä edistetään myös muissa ohjelmissa, nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevässä toimenpideohjelmassa painopiste on niissä lapsissa nuorissa, joilla rikollista käyttäytymistä on jo ilmennyt.
Toinen kokonaisuus koskeekin puuttumista nuorten rikolliseen käyttäytymiseen nopeasti ennen rikosprosessia, sen aikana ja sen jälkeen. Vaikka alaikäisenä tehdyt rikokset on käsiteltävä rikosprosessissa kiireellisesti, rikosprosessi on silti liian hidas ainoaksi nuorten rikoksiin puuttumisen muodoksi. Nuorten epäiltyihin rikoksiin onkin tärkeää puuttua nopeasti rikosprosessin rinnalla. Tässä keskeisessä roolissa on lastensuojelu ja moniammatillinen viranomaisten yhteistyö. Moniammatillinen lähestymistapa nuorten rikoksiin on todettu onnistuneeksi useissa tutkimuksissa ja lisää panostuksia tarvitaan moniammatillisen työn laajentamiseksi ja vahvistamiseksi. Järjestöt täydentävät viranomaisten tarjoamia palveluita nuorten rikosten ehkäisyssä ja rikoskierteen katkaisussa.
Toimenpideohjelmassa jatketaan jo hyviksi arvioitujen tai kokeiltujen toimenpiteiden vahvistamista ja laajentamista. Tarpeen mukaan käynnistetään uusia aloitteita niissä kohdin, joissa selkeitä aukkoja palvelurakenteessa on havaittu. Tällaisia ovat mm. ne palvelut, joita tarvitaan vakavasti väkivaltaisten nuorten hoito- ja kuntoutusketjun kehittämiseksi sekä alle rikosvastuuiän olevien lasten rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseksi. Uusi tarve on myös järjestäytyneestä rikollisuudesta ja väkivaltaisesta ääriajattelusta irtautujille suunnatun Exit-toiminnan laajentaminen katujengien jäsenyydestä irtautujille.
Hallitusohjelmaan sisältyi tarve lisätä nuorten ja huoltajien vastuuta rikoksella aiheutetuista vahingoista ja vahvistaa myös vanhempien roolia. Ohjelma sisältää avauksia sen tarkasteluun, miten vanhempien kasvatusvastuuta voitaisiin vahvistaa ja miten sitouttaa lapsi tai hänen huoltajansa osallistumaan esimerkiksi lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteisiin.
Sovittelu on yksi mahdollisuus lisätä nuoren vastuun ottamista aiheuttamistaan vahingoista ja ymmärtää tekonsa seuraukset uhrin kohtaamalla. Samalla nuori osallistuu aktiivisesti oman asiansa ratkaisuun. Ohjelma sisältää useita toimia vastuuttamisen lisäämiseksi, kuten lisätään koulujen ja muiden viranomaisten tietoisuutta sekä nuorten asioiden ohjaamista lakisääteiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun tai järjestöjen tuottamien sovittelupalveluiden piiriin. Jo kehitettyä työtä halutaan vahvistaa, esimerkiksi hyödyntää THL:n valmistelemaa käsikirjaa lähiyhteisön mukaan ottavan conferencing-menetelmän käyttämiseksi lasten ja nuorten sovittelussa, sekä selvittää mahdollisuuksia hyödyntää sovittelua yhteisöissä ja alueilla esiintyvän nuorten välisen väkivallan kierteen ennaltaehkäisyssä. Myös mahdollisuuksia työkorvauksen käyttöön eri paikkakunnilla voitaisiin vahvistaa (esim. ns. työkorvauspankki), joissa sovittelussa ollut nuori voisi yleishyödyllistä työtä tekemällä korvata vahinkoja, jos uhri siihen suostuu.
Yhteistyötä, tiedonvaihdon helpottamista ja rikosprosessin tehostamista tarvitaan
Nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuminen ja ehkäiseminen tehokkaasti edellyttävät viranomaisten välistä moniammatillista yhteistyötä eri vaiheissa. Oma-aloitteinen viranomaisten välinen tiedonluovutus ja moniammatillisessa yhteistyössä tapahtuva tiedonvaihto ovat keskeisiä ratkaistavia asioita, jotta nuorisorikollisuuden ja jengiytymisen kasvun lisääntyminen saadaan tehokkaasti torjuttua. Torjunnan tehostamiseksi valtakunnallisesti on myös tunnistettu tarve koordinoida nuorisorikollisuuden ja katujengien vastaisia tehostamistoimia ministeriöiden ja keskeisten toimijoiden kesken.
Parhaillaan käynnissä onkin useita hankkeita viranomaisten välisen tietojenvaihtoa koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi. Myös katujengirikollisuuteen liittyvää poliisin osaamista mallinnetaan rikostorjunnan ja moniviranomaisyhteistyön tueksi. Katujengi-ilmiön torjuntaa ja tiedon jakamista tehostetaan perustamalla sisäministeriöön määräaikainen koordinaatio- ja yhteistyöryhmä. Tilannekuva on tarpeellinen myös kunnille ja hyvinvointialueille.
Toimenpideohjelmassa painopiste on nopeassa puuttumisessa lapsen ja nuoren rikoksiin. Käytännössä se tarkoittaa työtä nuoren kanssa silloin kun ensimmäiset merkit rikollisesta käyttäytymisestä ilmenevät, myös alle rikosvastuuiän olevan lapsen kohdalla. Tavoitteena on siis tunnistaa alkamassa oleva rikoskierre ja katkaista se nopeasti. Tarvitaan myös resursseja tehostaa rikosprosessia ja tutkia ilmi tulleet rikokset joutuisasti, saattaa rikoksentekijät rikosvastuuseen sekä ohjata nuoret rikoksentekijät viranomaisyhteistyöllä pois rikoksen tieltä. Käynnissä on selvityksiä mm. siitä, millaisia alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäiltyyn kohdistettavia viranomaistoimia tarvittaisiin, joilla sosiaaliviranomaisten ja poliisin yhteistoiminnassa turvattaisiin rikostutkinta lapsen oikeudet turvaten. Ohjelma sisältää useita muitakin lainsäädäntämuutosehdotuksia mm. tutkinnan ja todistelun turvaamiseksi.
Toimenpideohjelmassa käy ilmi selvästi hallituksen tahtotila rangaistusten kiristämiseksi katujengeihin liittyvissä rikoksissa. Ohjelmassa otetaan huomioon myös se, että rikollisryhmät voivat hyödyntää lapsia rikosten toteuttamisessa välttääkseen rikoksesta aiheutuvia seuraamuksia. Ampuma-aseiden ja teräaseiden käyttöön julkisilla paikoilla ja autoissa halutaan puuttua, koska alle 18-vuotiaiden ja jopa alle 15-vuotiaiden vakavissa väkivaltarikoksissa teräaseiden käyttö on tullut tavallisemmaksi. Myös lisääntynyt sosiaalisen median käyttö uhrin nöyryyttämistarkoituksessa on huomioitu toimenpideohjelmassa.
Myös nuorille suunnattuihin rikosseuraamuksiin lisätään velvoittavuutta. Nuorisorangaistuksia ei ole viime vuosina juurikaan tuomittu, vaikka ne on suunnattu 15–17-vuotiaana rikokseen syyllistyneille nuorille. Rangaistuksen käyttöä tulisikin pyrkiä lisäämään seuraamuksen kohderyhmään kuuluvilla nuorilla. Alaikäisillä ja nuorilla vangeilla on monenlaista tuen tarvetta, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia, koulunkäynti- ja työllistymisvaikeuksia, vaikeuksia elämänhallinnassa ja sosiaalisissa taidoissa, minkä takia rikoksettomaan elämään tukeminen edellyttäisi moniammatillista osaamista ja uudenlaista työotetta nuorten kanssa työskentelyyn.
Katujengien vetovoiman vähentäminen ja muiden mahdollisuuksien tarjoaminen avainasia ehkäisyssä
Hallituksen tavoitteena on ehkäistä ja torjua katujengirikollisuuden lisääntyminen. Hallitus torjuu myös rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen. On huomattava, että katujengien vaikutusalueet painottuvat suurten kaupunkien huono-osaisemmille asuinalueille, joilla maahanmuuttajataustaisen väestön osuus on keskimääräistä korkeampi. Jos katujengien paikallinen asema vahvistuu, on olemassa riski, että kasvava määrä nuoria joutuu katujengien vaikutuspiiriin omalla asuinalueellaan. Keskeistä on huono-osaisuuden ja etnisen eriytymisen yhteisvaikutus, jolla voimistuessaan voi olla vaikutusta rikollisuuteen pitkällä aikavälillä.
Tässä tärkeässä asemassa on kotoutumisen tukeminen, mutta myös kriminaalipoliittisia toimenpiteitä saattaa olla perusteltua toteuttaa paikallisesti. Ennalta estävää työtä erityisessä riskissä olevissa yhteisöissä ja alueilla halutaan jatkaa niin poliisin kuin muiden toimijoiden taholta. Myös paikalliset turvallisuusyhteistyöryhmät voivat huomioida paremmin nuorten rikosten, rikoskierteen ja katujengien torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Kunnilla ja hyvinvointialueilla on aivan keskeinen rooli nuorisorikollisuuden ehkäisyssä, ja isoilla kaupungeilla myös katujengirikollisuuden ehkäisyssä. Lapset, nuoret ja perheet kohdataan heidän omassa arjessaan, päiväkodeissa, kouluissa ja muissa palveluissa. Jotta tämä mahdollistuu, tulee kuntia ja hyvinvointialueita ottaa vahvasti mukaan kehittämistyöhön ja välittää niille hyviä käytäntöjä paikallisen rikoksia ehkäisevän yhteistyön tehostamiseksi.
Työn paikallisella tasollakin tulee olla tietoperusteista ja pohjautua alueelliseen tietoon, jotta toimenpiteet voidaan suunnata oikein. Tästä syystä poikkihallinnollista tietopohjaa paikallisen rikoksentorjunnan tueksi tulee kehittää. Tutkimusta rikollisuuden juurisyistä, uusista nuorisorikollisuuden ilmiöistä sekä rikoksia ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää.
Saija Järvinen
Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies oikeusministeriössä.
Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024–2027
Lisää aiheesta:
Alanko M., Kinnunen A., Piispa M. & Sambou S. (2023). Rikoksentorjuntatyön tehostaminen Suomessa. Esitys rikoksentorjunnan organisoinnista ja nuorisorikollisuuden vähentämisen koordinoinnista. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:30.
Korpilahti U., Malja M., Jääskeläinen P. & Murdoch T. (toim.) (2023). Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma Väliarviointi 2020 - alkuvuosi 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:17.
Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma (VANUPO) 2024–2027 – Vahvistetaan nuorten hyvinvointia monialaisin toimenpitein. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Villman, E. & Kaakinen, M. (2024). Nuorten vakavan rikollisuuden ja jengiväkivallan ehkäisy Ruotsissa ja Tanskassa: Katsaus arviointitutkimuksista. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:9.
Kuva: Julia Kauppinen
