Lapsen oikeudet eivät aina toteudu, kun vanhempi on vankilassa
Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten oikeuksien sopimuksen kautta niiden lasten tilannetta, joiden vanhempi on vankilassa.
Euroopassa arvioidaan olevan jopa kaksi miljoonaa lasta, jolla on vanhempi vankilassa. Suomen luvut ei ole tiedossa, koska tilastoja ei ole tehty, mutta läheisen vankeuden arvioidaan koskettavan vuosittain 8000 lasta.
Vanhemman vankeus kuuluu lapsuudenaikaisiin haitallisiin kokemuksiin (ACE). Eurooppalaisen COPING-tutkimuksen mukaan lapsilla on huomattava avun- ja tuen tarve, jos jompikumpi vanhemmista joutuu vankilaan. Lapset kärsivät häpeästä, leimautumisesta, omanarvontunteen menetyksestä ja syrjinnän kokemuksista. Mielenterveysongelmien riski on yhteydessä leimautumiseen, katkenneisiin kiintymyssuhteisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä hoidon puutteeseen.
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan vanhemman vankeudesta johtuva ero tai suhteen häiriintyminen vaarantaa vakavasti lasten oikeutta kehitykseen. Vaikutukset lapsiin ovat erilaisia riippuen heidän yksilöllisestä joustavuudestaan, iästään ja olosuhteistaan sekä saatavissa olevista tuki- ja huolenpitomahdollisuuksista. Euroopan parlamentti on tunnistanut lapset, joiden vanhempi on vankilassa, samalla tavoin haavoittuvaksi ryhmäksi kuten vaikka vammaiset lapset. Suomessa näiden lasten tarpeiden tunnistamiseen on vielä matkaa.
Lasta ei saa syrjiä
Lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu syrjimättömyyden kielto sekä hänen henkilökohtaisten että vanhempiensa ominaisuuksien vuoksi. Monet vanhemmat jättävät kertomatta vankeudesta lapselle peläten, että tiedon kulkeutuminen muiden ihmisten korviin aiheuttaisi lapseen kohdistuvaa kiusaamista tai epäasiallista kohtelua. Tällöin lapsi voi myös jäädä vaille tukea, kun esimerkiksi koulussa ei ole tietoa lapsen vointiin ja käytökseen vaikuttavasta tilanteesta.
Jos perhe hakee tukea, ei palveluissa aina ole tarvittavaa tietoa tai osaamista tukea perheitä näissä tilanteissa. Keskustelu voi ohjautua vankeuteen tai rikokseen, tai rikoksen laatu voi herättää työntekijässä tunteita, jotka vaikuttavat hänen ammatilliseen toimintaansa. Vaikka kyse ei ole suoraan lapseen kohdistuvasta syrjinnästä, vanhemman teko seurauksineen aiheuttaa tilanteen, jossa lapsi joutuu sijaiskärsijäksi.
Lapsen etu
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etua harkittaessa huomiota tulee kiinnittää erityisesti lapsen omiin näkemyksiin, identiteettiin ja taustaan, perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, haavoittuvaan asemaan sekä terveyteen ja koulutukseen.
Lapsen etua tarkastelevat huoltajan ohella perheen kanssa työskentelevät viranomaiset, kuten neuvola, koulu tai lastensuojelu. Lastensuojelun työntekijät ovat keskeisessä asemassa, kun punnitaan yhteydenpitoa ja lapsen etua. Automaattisesti yhteydenpito vankivanhempaan ei ole lapsen edun mukaista, muttei sen vastaistakaan. Vakavaan rikokseen syyllistynytkin voi olla hyvä vanhempi.
Huoltoriidat ja vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ovat valitettavan monen lapsen arkea myös silloin, kun toinen vanhempi on vankilassa. Näissä tilanteissa on tärkeää kuulla lapsen mielipide ja olla herkkänä sille, onko tilannetta katsottu riittävästi lapsen näkökulmasta.
Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) lapsi- ja perhetyön linjauksissa lähtökohtana on, että lapsen oikeuksien ja lapsen edun huomioimisen tulee toteutua laitoksen toiminnassa. Lasta koskevia päätöksiä vankilassa ovat esimerkiksi erilaiset yhteydenpidon muodot, poistumisluvat ja vapautumisen valmistelu. Vielä lapsen etua koskeva harkinta ei kuitenkaan näy päätösten perusteluissa.
Lapsen oikeuksiin vaikuttavat myös vangittuun kohdistuvat rajoitukset (esim. tutkintavangin yhteydenpidon rajoittaminen, korona-ajan tapaamisrajoitukset). Näissä on lapsen edun lisäksi kyse tiedosta ja mielipiteen muodostuksesta, tapaamisoikeudesta tai vanhemman tukemisesta kasvatustehtävässään.
Lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempaansa
Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa. Ero voi johtua myös vankeudesta. Vanhemman vankeus merkitsee poissaoloa arjesta: lapsella ei ole pääsyä vanhemman luo silloin, kun hän sitä tarvitsee ja haluaa.
Vankeudesta johtuva pitkä tauko varsinkin pienen lapsen ja vanhemman tapaamisissa voi johtaa siihen, että lapsi ei pääse rakentamaan suhdetta vanhempaansa eikä tästä syystä halua tavata häntä. Vankivanhemmalla saattaa jopa olla voimassa olevan sopimus lapsen tapaamisoikeudesta, mutta sitä ei noudateta eivätkä viranomaiset tue sen täytäntöönpanossa.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä
Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti. Mielipiteen muodostaminen edellyttää tiedon saamista, mielipiteen huomioiminen lapsen kuulemista ja kuuntelemista tehtäessä päätöksiä asioista, jotka vaikuttavat heihin.
Kaikki lapset eivät tiedä totuutta vanhemman vankeudesta, tai se kerrotaan heille myöhemmin. Vanhemman saatetaan kertoa olevan vankilassa töissä, tai olevan työkomennuksella ulkomailla. Vanhempien tavoite salaamisessa on usein lapsen suojeleminen esimerkiksi kiusaamiselta. Pienten lasten ei ehkä ajatella vielä ymmärtävän tilannetta. Voi olla vaikea ratkaista, kuinka kertoa rikoksesta ikätasoisesti.
Tehdessään päätöksen valehdella vanhempi ei ehkä osaa ajatella, miten valheen paljastuminen vaikuttaa. Lapset tekevät huomioita myös aikuisten käytöksestä ja puheista. Lapsi voi rakentaa asioille oman selityksen, joka saattaa olla totuutta pahempi. Onko poissaoleva vanhempi oikeasti kuollut, kun hänelle ei voi soittaa eikä häntä näe? Toki totuuden tietäminen voi aiheuttaa lapsessa monenlaisia vaikeita tunteita: pelkoa, ahdistusta, syyllisyyttä ja ikävää. Kuten aikuisilla, lasten mielikuvat vankilasta voivat perustua populaarikulttuuriin.
Viranomaistoiminnassa tarvittaisiin lapsiystävällisiä tapoja antaa tietoa. Tiedon saaminen voi helpottaa lasta. Miksi koira haistelee minut, mutta siihen ei saa koskea? Miksi turvanallea ei saa ottaa mukaan? Miksi vanhemmalle ei saa antaa piirtämäänsä korttia käteen? Miksi kaikissa tapaamisissa ei saa halata? Miksi lähivanhempani riisutettiin ennen kuin pääsimme tapaamiseen?
Lapsen oikeus tietoon, mielipiteen muodostamiseen ja kuulluksi tulemiseen voivat toteutua, kun lapselta kysytään, hänelle selitetään ja kuunnellaan, mitä hänellä on sanottavana. Lapsen kohtaamisella on myös kauaskantoisempia vaikutuksia. Jos lapsi voi luottaa siihen, että sekä häntä itseään että hänen vanhempaansa kohdellaan viranomaisten taholta reilusti, se antaa institutionaalista luottamusta: yhteiskunta on reilu. Jos sääntöjä rikkoo, siitä seuraa rangaistus, mutta se ei ole epäinhimillinen.
Vanhemman vastuun tukeminen
Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.
Jos lapsen toinen vanhempi on vankilassa, todennäköisesti molemmilla vanhemmilla on tarve saada tukea kasvatustehtäväänsä. Lähivanhempaa on koskettanut kriisi, josta hänen voi olla vaikea puhua kenellekään ja jota ei välttämättä palvelujärjestelmässä ymmärretä. Asumisjärjestelyihin, talouteen ja muuhun arkeen tulee äkillisiä muutoksia. On pystyttävä vastaamaan lapsen kysymyksiin ja toisesta vanhemmasta eroon joutumisen tunteisiin.
Toki on myös tilanteita, jossa arki kotona on ollut epävakaata, ja toisen vanhemman sieltä poistuminen on lapsen edun mukaista.
Joskus lapsi ja vangittu vanhempi eivät ole olleet yhteydessä pidempään aikaan. Vanhempi on kuitenkin läsnä lapsen mielessä, vaikka ei ole läsnä arjessa. Jos poissaoleva vanhempi tekee rikoksen, josta kenties uutisoidaan näyttävästi, lapsen tunteisiin ja kysymyksiin on vastattava, vaikkei yhteyttä vanhempaan ole ollut.
Lähivanhempi tarvitsee tukea omaan jaksamiseensa myös siksi, että hän on keskeisessä asemassa lapsen tunnetaitojen ja itsetunnon kehittymisessä. Vangittu vanhempi ei ole läsnä lapsen arjessa eikä näe hänen kehitystään. Hän voi tarvita tukea siinä, että pystyy ottamaan vastaan lapsen kielteisetkin tunteet ja olemaan vapautumisen jälkeen vanhempi, joka ei jousta lapselle vahingollisesti asioista hyvittääkseen poissaoloaan.
Euroopan neuvosto on 2018 hyväksynyt suositukset koskien lapsia, joiden vanhempi on vankilassa. Suosituksissa katsotaan koko rikosprosessia lapsen näkökulmasta, mutta pohditaan myös median ja poliitikkojen roolia. Suositusten keskeinen sanoma on, että näillä lapsilla on oltava samat mahdollisuudet kuin muillakin lapsilla.
Anastasia Lapintie
Kirjoittaja vastaa lapsi- ja läheistyöstä Kriminaalihuollon tukisäätiössä.
Lähteet
Lähelle - Selvitys yhteydenpitokäytännöistä ja niiden mahdollisista esteistä vankien ja heidän läheistensä välillä. Ryynänen & Suomela. Kriminaalihuollon tukisäätiön raportteja 1/2011.
COPING-raportti: Children of prisoners. Interventions and mitigations to strengthen mental health. Jones & Wainana-Wozna. 2012.
Euroopan neuvoston suositus CM/ Rec(2018)5, joka koskee vankilassa olevien vanhempien lapsia (lapsiystävällinen suomennos)
