Rikoskierteestä irrottautuville suunnatun toimintamallin kehittämistarpeita tunnistettu
Mahdollisimman nopea tuki ja puuttuminen lasten ja nuorten rikolliseen käyttäytymiseen ennen rikosprosessia, sen aikana ja sen jälkeen on keskeinen tavoite pääministeri Orpon hallituksen toimenpideohjelmassa nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi (OM 2024:13). Ohjelman toimilla pyritään vastaamaan nykyisen palvelujärjestelmän aukkoihin.
Yksi sen keskeinen viesti on, että rikoksia ehkäisevät ja uusimista vähentävät interventiot pitää kohdentaa nuorille riskin mukaan. Ohjelmassa on muun muassa tunnistettu tarve kehittää yhä kattavammaksi ja toimivammaksi nykyistä ennaltaehkäisevää ankkuri- tai sitä vastaavaa toimintaa. Lisäksi tarve oikeusministeriön kehittämän toimintamallin hyödyntämiseen ankkuritoiminnan jälkeisenä tukena ja sen käytön laajentamiseen on tunnistettu.
Toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville nuorille suunnattu koordinoitu tuki ja palvelut
Haikkolan ym. (2019) tutkimus osoitti, että pelottelu ja valvonta eivät ole tehokkaita tapoja nuorisorikollisuuden vähentämiseen ja osalle nuorista riittää kevyt puuttuminen, kuten puhuttelu. Laajat, pitkäkestoiset interventiot tulisi taas kohdistaa nuoriin, joiden riski uusia rikoksia on suuri. Rikosten uusijoiden ja vakavammin oireilevien kohderyhmää ei ollut Suomessa lainkaan huomioitu eikä rikosten jättämistä tukevia menetelmiä kehitetty. Rikosoikeuden ja lastensuojelun prosessit oli liian harvoin sovitettu yhteen nuoren edun mukaisesti, tukipalvelut puuttuivat, olivat liian lyhytaikaisia ja nuoren palvelukokonaisuudelta puuttui selkeä vastuutahoa. Eri toimialojen työ arvioitiin myös koordinoimattomaksi.
Ratkaisuksi oikeusministeriön työryhmä (OM 2019:2026) ehdotti toimintamallia, jossa rikoksilla oireilevien nuorten moniammatillinen tuki ja palvelut kootaan yhteen paikalliseen tai alueelliseen yksikköön siten, että työ on koordinoitua. Toimintamallin keskiössä ovat nuoren tarpeet ja tilanteen arvio. Pilotointi käynnistettiin lausuntojen perusteella ilman työryhmän ehdottamaa järjestämislakia, jossa olisi säädetty moniammatillisen ja poikkihallinnollisen viranomaismallin toimivalta, yhteistyö ja velvollisuudet. Tiedonvaihdon ongelmien ajateltiin vähenevän, jos toiminta olisi lastensuojelun tai sosiaalitoimen alla. (OM 2020:40.)
Vuonna 2020 Rikosten ennaltaehkäisy -hanke sai hallituskauden mittaisen rahoituksen, josta osalla kehitettiin ns. rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallia. Sen tavoitteena oli katkaista useampiin ja vakavampiin rikoksiin syyllistyneiden nuorten rikos- ja päihdekierre.
Oulun, Rovaniemen, Turun ja Vantaan piloteissa käynnistyy asiakastyö vuonna 2021
Nuorten toimintamallin toteuttaminen vaati kiinteää ja koordinoitua paikallista yhteistyötä. COVID-pandemia hidasti sekä viranomaisten välisen yhteistyön että asiakastyön käynnistymistä. Moniammatillisten tiimin työpaikkojen täyttö vei myös ennakoitua enemmän aikaa. Asiakastyö pääsi kunnolla alkamaan kaikissa hankkeissa vasta vuonna 2021. Rikosten ennaltaehkäisy -hankkeen rahoitus oli suunnattu vuosille 2020–2022. Lisärahoituksen turvin osa hankkeista jatkoi vielä kevääseen 2024.
Koko hankekauden aikana asiakkaita ohjautui hankkeisiin lastensuojelusta (38 %), Rikosseuraamuslaitokselta (23 %), muualta sosiaalityöstä (15 %) tai poliisilta (14 %). Poliisin rooli asiakasohjauksessa jäi paljon ennakoitua pienemmäksi. Omaisen ohjaamina hankkeisiin ohjautui 3 % asiakkaista, ja pieni osa sovittelutoimistoista. Sovittelutoimistojen roolia nuorten ja lasten riitojen ja rikosten ohjaamiseksi ja sovittelumahdollisuuksien selvittämiseksi niin ankkuritoimintaan kuin nuorten toimintamalliin tulisi lisätä. Nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevän toimenpideohjelman mukaan on tärkeä, että nuori voisi ottaa vastuun teoistaan ja korvata aiheuttamansa vahingot silloin kun se on mahdollista.
Neljään pilottihankkeeseen asiakkaaksi ohjautui yhteensä noin 400 lasta ja nuorta, jotka olivat iältään 12–29-vuotiaita. Noin yksi seitsemästä asiakkaasta oli naisia. Lukumääräisesti eniten asiakkaita oli 15–17-vuotiaiden ryhmässä, jonka asiakasmäärä oli noin kolmasosa kaikista nuorten toimintamallin asiakkaista koko toimintakauden aikana.
Toinen nuori kertoi, että ei olisi pysynyt päihteettömänä ilman hankkeen tiivistä tukea. 2021 asiakkaaksi tullut nuori halusi kiittää syksyllä 2023 hanketta saamastaan tuesta, kun oli saanut päihdekuntoutuksessa kiitollisuusharjoitus -kotitehtävän.
Ja kolmannen nuoren sanoin:”Ilman sitä projektia ja tukea, mitä ite siitä sain, niin en olisi vielä raittiina et jos sitä hanketta viel jatketaan niin siin on kyl ainakin tällä hetkellä parhaat mahdolliset työntekijät tohon hommaan.”
Asiakkaiden ohjautuminen hankkeeseen noudatti tyypillistä hankerahoituskulkua. Aluksi hanke tehtiin tutuksi ja asiakkaita oli vähän. Ohjautuminen vakiintui, asiakkaiden määrä lisääntyi ja lopuksi jälleen hidastui. Viimeisenä vuonna asiakkaiden määrä väheni noin puoleen edellisistä, koska epävarmuus toiminnan jatkumisesta kasvoi. Osa työntekijöistä lähti muualle töihin. Uusia asiakkaita ei voitu ottaa, koska heitä ei haluttu jättää tyhjän päälle.
Pilotointi on ollut oppimisprosessi kaikille. Ei ollut itsestään selvää, että useilla nuorista oli taustallaan jo niin paljon erilaisia viranomaiskontakteja, että heidän oli vaikea tai mahdoton sitoutua toimintaan. Luottamuksen synnyttyä työntekijöihin työskentelyjaksot kestivätkin tyypillisesti hyvin kauan nuorten haastavien elämäntilanteiden takia. Toimintamallin ajatus on, että työntekijöillä on riittävästi aikaa ja mahdollisuus rinnallakulkemiseen, motivointiin ja sitouttamiseen. Pilotoinnin aikana havaittiin konkreettisesti erityisen osaamisen tarve; työntekijöiden on ymmärrettävä rikoksista irrottautumisen muutosprosessi. Koska jokaisella nuorella on oma historiansa, tarvitaan aikaa selvittää nuoren kanssa hänen tarvitsemansa tuki eri vaiheissa.
Piispan ym. (2023) tekemässä seurantaraportissa kuvataan yksityiskohtaisesti eri hankkeiden toimintaa, moniammatillisten tiimien kokoonpanoja, työskentelyn sisältöä sekä hankkeiden käynnistämiseen ja päättämiseen liittyviä haasteita. Niitä ei siksi kuvata tässä.
Hyvinvointialueuudistus vaikeutti koordinoidun moniammatillisen tiimityön vakiinnuttamista
Koordinoituun ja moniammatilliseen työtapaan perustuvissa hankkeissa jouduttiin usein miettimään, missä hankkeen kotipesä olisi, missä kokonaisvastuun lapsen ja nuoren tilanteesta tulisi olla ja ylipäätään sitä, voiko hanketyöntekijöille antaa kokonaisvastuuta lapsen ja nuoren palveluista. Toimintamallia pilotoitaessa todettiin joskus, että oli edullisempaa lapsen ja perheen kannalta, että vastuu säilyi edelleen lastensuojelussa tai sosiaalitoimessa. Koska osallistuminen toimintaan perustui vapaaehtoisuuteen, antoi nuori tai huoltaja luvan tietojen vaihtamiseen.
Koronapandemian lisäksi hankekauden aikana tapahtui hyvinvointialueuudistus. Se aiheutti vakiinnuttamisen kannalta valtavia haasteita, kun toiminta siirtyi kaupungeista hyvinvointialueille, jotka olivat vasta muotoutumassa. Samaan aikaan alkoivat säästöpaineet, ja paikoin myös rekrytointikiellot. Tiimit ovat pienentyneet ja toiminta jatkuu eri alueilla eri tavoin.
Rovaniemen RIKO-hankkeen moniammatillisessa tiimissä oli parhaimmillaan kaksi sosiaalityöntekijää, sosionomi/yhteisöpedagogi, psykiatrinen sairaanhoitaja ja tiivis viikoittainen yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin kanssa. Rahoittajan näkökulmasta työ sujui mallikkaasti ja tavoitteellisesti. Ohjausryhmässä oli mukana myös syyttäjä. RIKO:n hankerahoitus päättyi helmikuussa 2024. RIKO- hanke on jatkunut Lapin hyvinvointialueen vakiinnuttamisrahan turvin RIKO-toimintana ja tällä hetkellä myönnettynä kesäkuuhun 2025 asti. Toimintaa pyritään juurruttamaan osaksi maantieteellisesti laajaa Lapin hyvinvointialueen perhe- ja työikäisten sosiaalipalveluita. Tällä hetkellä työntekijöitä on yhteensä kolme sosiaalialan ammattilaista, joista yksi Meri-Lapissa ja kaksi Rovaniemellä ja toiminta kohdistuu 18-vuotta täyttäneisiin. Työote on edelleen intensiivinen, kokonaisvaltainen, nopeasti reagoiva, kiinnipitävä ja perustuu nuoren tarpeisiin. Paikallisen moniammatillisen verkoston vahvistaminen ja yhteistyö muun muassa rikosseuraamuslaitoksen, poliisin, sovittelutoimistojen, kunnan ja järjestöjen kanssa jatkuu. Mahdollista on hyödyntää myös kokemusasiantuntijuutta.
Oulussa käynnistynyt NURRI-hanke oli vaarassa päättyä, mutta saatiin aktivoitua uudelleen NURRI -toimintana 30.4.2024 päättyneen lisärahoituksen turvin. NURRI:ssa työskentely on kestoltaan ja sisällöltään yksilöllistä ja räätälöidään jokaiselle nuorelle ja perheelle sopivaksi. Tavoitteena on kokonaisvaltainen elämäntilanteen kartoitus ja hyvinvoinnin edistäminen uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi. Työ voi käynnistyä poliisin ohjaamana lastensuojelun ja sosiaalipalveluiden rinnalla, ohjaus voi tulla koulun kautta ja täysi-ikäisen suostumuksella myös Rikosseuraamuslaitokselta. Oulussa toistuvasti ja vakavia rikoksia tekevien nuorten kanssa tehtävä työ on siis vakinaistettu (kaksi nuorisotyöntekijää). Tämän lisäksi vanhempien roolia vahvistava ”Perhe voimavaraksi rikoksilla oireileville nuorille” -hanke on käynnistynyt. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella toteutetaan yhteisövaikuttavuuteen perustuvaa moniammatillista ja voimavarakeskeistä työskentelyä.
Turun ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ROKKI- hankkeessa hankerahoitus päättyi 30.4.2024. ROKKI-hankkeessa työskenteli parhaimmillaan 4–7 henkilöä kerrallaan. Se oli ainoa hanke, joka otti moniammatilliseen tiimiin myös erityisopettajan tukemaan nuorten peruskoulun suorittamista ja opiskelupaikan löytämistä. Ne ovat syrjäytymisen ehkäisyn kannalta olennaisia tavoitteita. Tällä hetkellä ROKKI pyörii ainoastaan yhden sosiaalityöntekijän 20 prosentin työpanoksella, mikä tarkoittaa, että hän voi ainoastaan auttaa kysyjää löytämään tahon, joka ottaa asiasta kopin. Hankekauden päättyessä ja rahoituksen ollessa epävarmaa työntekijät lähtivät muihin työtehtäviin. ROKKI sijoittuu Varsinais-Suomen hyvinvointialueen uudessa organisaatiokaaviossa lapsiperheiden erityispalveluihin jälkihuoltoon nuorten palveluihin. Tavoitteena on saada toiminta jälleen käyntiin, mutta aikataulu on toistaiseksi avoinna.
Vantaan Ri-O -hankkeessa työtä tehtiin alle 18-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaiden ja heidän perheidensä kanssa MDFT-terapian keinoin, millä on jo aikaisemmin tutkimuksissa todettu olevan päihdeongelmia ja rikollista käyttäytymistä vähentävää vaikutusta. Ri-O -hanke on päättynyt, mutta Vantaa-Keravan hyvinvointialueella on edelleen käytössä MDFT-terapeuttien tiimi. MDFT-terapia on osa lastensuojelun palveluvalikkoa ja sen käynnistäminen edellyttää sosiaalityöntekijän arviota ja lähetettä. Lisäksi hyvinvointialue raportoi, että alaikäisten rikoksilla oireilevien tukemiseksi ollaan perustamassa koordinaatiorakennetta samalla tavoin kuin nuorten aikuisten osalta on tehty.
Ri-O -hankkeessa oli myös nuorille aikuisille suunnattu osuus. Sen tavoitteena oli pilotoida systemaattinen toimintamalli sosiaalihuoltoon ja tukea vakavia ja toistuvia rikoksia tekeviä 18–24-vuotiaita nuoria kohti rikoksetonta elämää. Viranomaisten yhteistoiminta nuorten aikuisten kohdalla tapahtui työpareissa, ja asiakassuunnitelmat tehtiin yhdessä nuoren ja viranomaisten kesken. Hankeaika päättyi 30.4.2023, ja lisärahoitus MDFT:n vakiinnuttamiseksi ja rikoserityisen osaamisen vahvistamiseksi päättyi 30.4.2024.
Helsingissä on ollut jo useamman vuoden ajan nuorten toimintamallia vastaavaa moniammatillista yhteistyötä Toivo-palveluissa, jotka on suunnattu avo- ja sijaishuollossa oleville nuorille, joilla on vakavaa rikoksilla, päihteillä tai käytöksellä oireilua. Toivo-palveluita on alusta asti kehitetty itsenäisesti Helsingin kaupungin pysyvällä rahoituksella.
On vaikea laajentaa ja leikata samanaikaisesti
Moniammatillisen nuorten toimintamallin pilotointiin liittyi arviointitutkimus, jonka tulokset julkaistaan ensi vuoden puolella. Myös oikeusministeriössä on tehty jatkuvaa seurantaa ja kehittämistarpeita on tunnistettu. Vuoteen 2027 asti käynnissä olevaan toimenpideohjelmaan nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi sisältyy rahoitusta nuorten toimintamallin laajentamiseen ja vakiinnuttamiseen.
Haasteista huolimatta nuorten toimintamalli näyttää jääneen hankeajan jälkeen useimmille pilottipaikkakunnille elämään, vaikka moniammatillisten tiimien kokoonpano onkin pienentynyt tai työtä on jouduttu tiimien sijaan tekemään työpareina. Toimintamallista löytyy ajantasainen paikallinen kuvaus nettisivustolta, jotta asiakkaiden ohjaus onnistuu ja eri viranomaisissa toimivat uudetkin työntekijät saavat siitä tietoa.
Paikalliset vaihtelut ovat kuitenkin verrattain suuria, kuten hankkeiden kuvauksista yllä ilmenee. Myös asiakkaiden ikäjakauma on ollut suuri (12–29 v.), ja se on tuonut lisää haasteita rakenteisiin sijoittamiseen ja juurruttamiseen. Tämä voi näkyä konkreettisesti esimerkiksi verkostoyhteistyössä, kun pohditaan, käsitelläänkö verkostossa alaikäisten lastensuojelun asiakkaiden vai täysi-ikäisten asioita.
Toisin kuin pitempään kehitetyssä ankkuritoiminnassa, nuorten toimintamallit toimivat toistaiseksi alueilla oman nimisinä eikä viesti yhtenäisyydestä, vaikka kohderyhmä sinällään onkin selkeä eli toistuvasti ja/tai vakavia rikoksia tekevät nuoret. Oikeusministeriön työryhmän periaatteita noudatetaan soveltuvin osin, mutta sitovaa yhtenäistä mallinnusta tai käsikirjaa ei toistaiseksi ole voitu laatia.
Toimintamallin yksi keskeinen idea on, että työ on koordinoitua eikä päällekkäistä työtä tehdä. Koska hyvinvointialueet ja kunnat ovat itsenäisiä, voivat ne valita, millaiseen rakenteeseen malli istutetaan ja millaisilla resursseilla toimintaa toteutetaan, vaikka leikkaukset pakottavat niitäkin säästämään.
Toimintamallissa on vielä kehittämistä myös työn sisältöjen suhteen. Vaikuttaviksi todettuja ohjelmia ja terapioita on hyödynnetty vain vähän. Lisäksi asiakastyössä on pystyttävä reagoimaan tarpeen tullen myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja jengeihin rekrytoitumisen tai väkivaltaisen radikalisoitumisen riskeihin, joilla on paljon liittymäpintoja toisiinsa. Tässäkin tarvitaan mahdollisimman varhaisen vaiheen yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Kehittämistyössä on edelleen kuunneltava myös nuorilta ja perheiltä saatua palautetta.
Olennaista on jatkossakin järjestää yhteisiä työpajoja rahoitusta saaneiden hankkeiden kanssa työn mallintamiseksi ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. Hankkeet sitoutuivatkin rahoituksen saadessaan osallistumaan yhteiseen kehittämiseen. Tämä toimintatapa on koettu hyödylliseksi, kun yhteisistä haasteista ja onnistumisista on päästy keskustelemaan. Hankehenkilöstön näkemykset eivät kuitenkaan aina realisoidu johdon myönteisiksi päätöksiksi. Rahoituspäätöksessä on edellytetty toiminnan juurruttamista rakenteisiin, mikä on riskinä jäädä sanahelinäksi, kun hyvinvointialueita vaaditaan säästämään kaikessa. Tehtyä työtä ei kannata heittää hukkaan vaan korjata havaittuja haasteita. Yksi hallituskausi ei riittänyt, mutta toisaalta ankkuritoimintaakin on kehitetty vuodesta 2004.
Nuorten toimintamallia laajennetaan ja vakiinnutetaan parhaillaan viidelle hyvinvointialueelle. Olennaista on tiimi- ja verkostotyön erojen tunnistaminen sekä perheiden ja vanhempien roolin vahvistaminen. Rahoituksen saaneet hankkeet ovat käynnistyneet syksyllä 2024 ja ne päättyvät vuoden 2025 lopussa.
Saija Järvinen & Henriikka Brandt
Saija Järvinen on neuvotteleva virkamies oikeusministeriössä. Hän vastaa nuorten toimintamallin kehittämiseen ja laajentamiseen suunnatuista valtionavustuksista sekä nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevästä ja torjuvasta toimenpideohjelmasta.
Henriikka Brandt on asiantuntija oikeusministeriössä. Hän avustaa em. tehtävissä.
Toimintamallin tausta ja seuranta
Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin
Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille : Kehittämistyöryhmän ehdotus
Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille. Lausuntoyhteenveto
Sambou, Saija & Turkka, alle & Yliruka, Laura 2023. Systeeminen ja moniammatillinen työote lastensuojelussa. Teoksessa Lasten ja nuorten rikokset. Opas ennaltaehkäisyyn ja rikoskierteiden katkaisuun. Toimijat Turkka, Heikki & Saarholm, Julia. PS-kustannus.
Vauhkonen, Teemu 2023. Toimintamalli rikoskierteessä oleville nuorille
Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024–2027
Kuva: Pixabay
