Moniammatillisuus ja riittävät resurssit tarpeen nuorten rikosten uusimisen ehkäisyssä

18.5.2022 13.33
Toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville nuorille kokeillaan parhaillaan uutta toimintamallia Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä. Kokonaisvaltaiselle, moniammatilliselle ja pitkäkestoiselle tuelle nuorten rikoskierteen katkaisemiseksi on selkeä tarve ja monen nuoren elämä näyttää kääntyneen parempaan suuntaan. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää luottamusta nuoren, perheen ja tiimin välillä, mutta myös eri toimijoiden kesken.

Pääministeri Marinin hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on ollut rikollisuuden ja rikosten uusimisen ehkäiseminen monipuolisin keinoin. Yhtenä uutena keinona neljä kuntaa ovat testanneet rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallia. Mallin valmisteli poikkihallinnollinen kehittämistyöryhmä, joka hyödynsi sekä asiantuntijoiden että kokemusasiantuntijoiden kuulemisia  (OM 2019:26).

Toimintamalli perustuu vahvasti tutkimukseen, jossa selvitettiin kuntien käytäntöjä nuorten rikoksiin puuttumiseksi. Tutkijat tekivät myös laajan kansainvälisen tutkimuskatsauksen rikoksiin syyllistyneille nuorille suunnatuista interventioista ja niiden vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa todettiin, että nuorten tilanteisiin puuttumiseen ei riitä vain yksi tapa, sillä liian vahvasti suunnatut tai väärin kohdennetut interventiot voivat olla haitallisia. (Haikkola et al. 2019.)

Tutkimus osoitti, että Suomen kunnissa oli tarjolla hyvin varhaisen puuttumisen toimintoja, kuten näpistelijöille suunnattuja hankkeita ja Ankkuri-toimintaa (ks. SM 2019:16). Toistuvasti ja vakavia rikoksia tekevien nuorten tukemiseen tarvitaan kuitenkin kevyen puuttumisen sijaan intensiivisempää tukea ja systemaattisia ohjelmia rikoksista irrottautumiseksi – ja tällaiselle palvelukokonaisuudella selkeä vastuutaho. Tuki nuorelle tai lapselle ei yksin riitä, vaan perheen osallistaminen ja vanhemmuuden taitojen tukeminen ovat keskeisiä. Lisäksi rikosoikeuden ja lastensuojelun prosessit tulisi sovittaa nuoren edun mukaisesti. Nuorten ja nuorten aikuisten tilannetta palveluissa voisi tutkimuksen mukaan vahvistaa myös nuorisososiaalityöllä, koska lastensuojelun asiakkaista merkittävä osa on teini-ikäisiä. (Haikkola et al. 2019.)

Näihin tutkimuksen tunnistamiin haasteisiin lähdettiin hakemaan ratkaisua rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallissa. Hallitusohjelman puitteissa saatu rahoitus ohjattiin erityisavustuksena kunnille nuorten toimintamallin pilotointiin, ja rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseen moniammatillisen tiimin tuella. Ensimmäiset rahoitukset oikeusministeriö myönsi kesäkuussa 2020 Ouluun (NURRI-toimintamalli 358 144 €), Rovaniemelle (RIKO-hanke 810 500 €) ja Vantaalle (Ri-O-hanke 890 172 €). Kuntien virantäyttöprosessien ja poikkihallinnollisen yhteistyön valmistelun takia varsinainen asiakasohjaus ja asiakastyö käynnistyivät vasta vuoden 2021 puolella. Turun ROKKI-projekti (654 705 €) haki rahoitusta toisella hakukierroksella. Turulla viimeiseksi aloittaneena oli mahdollisuus ottaa oppia muiden paikkakuntien havaitsemista haasteista.

Saumattoman yhteistyön käynnistäminen vaatii aikaa

Toimintamallin keskeisenä lähtökohtana oli, että toistuvasti ja vakavia rikoksia tekevä ja muun syrjäytymisriskin omaava lapsi ja nuori sekä hänen perheensä saavat tarpeisiinsa räätälöidyn tuen ilman tiedonvaihdon ongelmista johtuvaa hitautta. Kun työryhmän ehdotus mallista lähetettiin lausuntokierrokselle, saatiin konkreettisia ehdotuksia pilotoinnin kevyempään toteuttamiseen ilman järjestämislakia. (OM 2019:44.) Järjestämislain tavoitteena oli erityisesti tiedonvaihdon helpottaminen ja yhteistyön velvoittavuus. Kunnissa tiedonvaihdon ongelmia eri toimijoiden välillä päätettiin pilotoinnin aikana helpottaa sillä, että lapsen tai nuoren tilanteesta kokonaisvastuussa oleva työntekijä olisi virkavastuulla toimiva sosiaalityöntekijä ja tuki tarjottaisiin yhdestä pisteestä, jolloin nuoren juoksuttaminen työtekijältä ja luukulta toiselle ei olisi tarpeen.

Rahoituspäätöstä varten kunnilta edellytettiin suunnitelmaa, miten moniammatillinen toimintamalli otetaan käytäntöön ja miten se tehostaa olemassa olevaa yhteistyötä ja palveluita vastaamaan nuorten ja perheiden tarpeita. Toimintamallissa tuli käyttää systemaattista arviointimenetelmää nuoren tilanteen ja tarpeiden selvittämiseksi sekä ehdotuksessa mainittuja, vaikuttaviksi arvioituja menetelmiä tai ohjelmia nuoren ja hänen perheensä tukemiseksi (OM 2019:26, 12, 23). Lisäksi kuntien edellytettiin rahoituksen aikana valmistelevan ja varmistavan toiminnan vakinaistamista hankekauden päätyttyä.

Tässä vaiheessa pilotointia on havaittu, että verkostoitumiseen ja uudenlaiseen työtapaan perustuvien poikkihallinnollisten toimintamallien käynnistyminen ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa kokouksessa, vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa. Kuntien virantäyttöprosessit olivat hitaita, mutta sitäkin yllättävämmäksi tekijäksi verkostojen ja työkäytäntöjen luomisen kannalta osoittautui ennakoimaton COVID-virus. Pandemiatilanteen vuoksi uuden työtavan ja toimintamallin ”markkinointi” ja sisäänajo vei odotettua enemmän aikaa. Asiakastapaamisia ei päästy toteuttamaan suunnitellusti ja hankkeissa jouduttiin miettimään uudenlaisia työn tekemisen tapoja kokoontumisrajoitukset huomioiden.

Tiedämme myös, että erilaisiin pilotointeihin ja hankkeisiin saatetaan suhtautua varauksellisella asenteella ”pilotit tulee ja menee, eivät jää käyttöön, joten kannattaako niihin tuhlata aikaa”. Koska toimintamallit eivät kaikilla paikkakunnilla löytäneet heti paikkaansa, niitä onneksi siirrettiin eri toimialueille ja kuntien rakenteisiin ja käytäntöihin paremmin sopiviksi. Näin asiakasohjaus ja viranomaisten välinen yhteistyö on pääosin saatu hyvin toimivaksi, toimintamallin tunnettuus lisääntynyt ja hyödyt on tunnistettu. Luottamuksen syntyminen on edellytys nuoren, perheen ja tiimin työntekijöiden välillä, mutta yhtä hyvin sitä tarvitaan eri viranomaisten välillä ja suhteessa järjestöihin. Luottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat jatkuvaa työtä myös henkilöstön vaihtuessa.

Pilotointi sallii kokeilun ja uuden luomisen

Pilotoinnin ehdoton etu uuden työtavan kehittämisessä on ollut mahdollisuus joustaa ja kokeilla. Siksi kaupunkikohtaiset toteutukset ja nuorta tukevien tiimien ammatillinen kokoonpano ovat vaihdelleet paikallisesti. Nuorta ja perhettä tukevissa tiimeissä on ollut sosiaalityöntekijöitä, sosionomeja, psykiatrisia sairaanhoitajia, nuorisotyöntekijöitä, erityisopettaja ja rikosseuraamustyöntekijöitä. Myös heidän työaikaresurssinsa ovat vaihdelleet hankekohtaisesti.

Toimintamallin palveluihin on ohjautunut vuoden 2021 aikana kaiken kaikkiaan 166 eri ikäistä asiakasta 13-vuotiaista 29-vuotiaisiin. Kuten kuvio 1 osoittaa, on lastensuojelulla ja Rikosseuraamuslaitoksella ollut varsin keskeinen rooli asiakasohjauksessa. Yllättäen poliisi on tullut vuoden 2021 seurannan mukaan vasta kolmantena asiakasohjauksessa. Keskeisiä verkostotoimijoita ja yhteistyökumppaneita eri paikkakunnilla ovat olleet edellä mainittujen lisäksi muun muassa nuorten sosiaalityön, jälkihuollon, päihdehuollon työntekijät ja syyttäjä. 

Kuvio 1. Asiakkaiden ohjautuminen hankkeeseen vuonna 2021, %.

Yleisesti ottaen kehittämistyöryhmän tavoite on saavutettu, sillä toimintamallissa sovitetaan yhteen rikosprosessin ja tukea antavien viranomaisten toiminnot koordinoidusti lapsen, nuoren ja perheen tarpeet huomioiden. Hienoa on, että nuorten tueksi ja rinnalla kulkijoiksi on löydetty myös koulutuksen saaneita kokemusasiantuntijoita, ja paikkakuntakohtaisesti yhteistyössä on mukana eri järjestötoimijoita. 

Hankerahoituksessa edellytettyä kokonaisvastuuta nuoren tilanteesta ei välttämättä ole aina onnistuttu järjestämään toimintamallin sosiaalityöntekijälle, ja yksi perustelu on saattanut olla toimintamallin hankepohjaisuus ja vaikeus luottaa tai sitoutua, koska ”hankkeita tulee ja menee”. Kokonaisvastuussa olevan sosiaalityöntekijän suhteen eri paikkakunnat ovat myös kehittäneet paikallisia ratkaisuja, ja niitä on tehty asiakkaan ja perheen tarpeisiin paremmin toimiviksi. Tämän periaatteen osalta paikkakunnat ratkovat vielä haasteita, juurikin tiedonvaihtoon ja esimerkiksi päällekkäisiin nuoren tilanteen arvioihin liittyen.

Vaikka tällä hetkellä ei ole vielä varsinaista tutkimustietoa hankkeista, hanketyötekijöiden paikallisesti tekemä karkea seuranta on osoittanut, että toistuvasti ja vakavia rikoksia tekevien nuorten kokonaisvaltaiselle, moniammatilliselle ja pitkäkestoiselle tuelle rikosten uusimiskierteen katkaisemiseksi on selkeästi tarvetta.  Jo tässä vaiheessa on huomattu, että monen nuoren elämä näyttää kääntyneen parempaan suuntaan toimintamallin mukaiseen työskentelyyn osallistumisen seurauksena.

Toimintamalliin ohjautuneet nuoret ovat aivan liian usein olleet väliinputoajina erilaisissa palveluissa. Hankkeissa tehty seuranta on osoittanut, että nuoret ovat tarvinneet aikaa luottamuksen rakentamiseen. Parhaimmillaan nuoret ovat sitoutuneet yksilölliseen työhön, ottaneet vastaan intensiivistä ohjausta ja tukea muun muassa arjen elämäntaitojen rakentamiseen. Positiivista palautetta nuorilta on tullut työntekijöiden pysyvyydestä, joustosta ja riittävistä, jopa viikoittaisista tapaamisista, joihin perussosiaalityössä ei ole ollut aikaa. He ovat saaneet rinnalleen turvallisen aikuisen.

Tutkimusta tulossa hankkeiden vakiinnuttamisen tueksi

Pilotit ovat tehneet monella tavalla näkyväksi toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville nuorille suunnatun toimintamallin tarpeen. Pilotoinnin aikana on havaittu myös nykyisen palvelujärjestelmän sektoroituneisuus, yksin työskentely ja haasteet hypätä ketterästi poikkihallinnolliseen työtapaan. Kehittämistyöryhmän ehdotusta ja ns. ideaalimallia (OM 2019:26) on kunnissa venytelty, taivuteltu ja editoitu kuntien omiin rakenteiseen sopiviksi. Tätä työtä tukemaan kunnat ovat perustaneet paikallisia ohjausryhmiä, joilla on ollut tärkeä rooli toimintamallin paikallisen kehittämisen ja tulevan vakiinnuttamisen kannalta. Kehittämisen tukena on koko toiminnan ajan ollut myös oikeusministeriön nimittämä valtakunnallinen projektiryhmä, joka on monialaisella osaamisellaan pystynyt tukemaan ja ideoimaan toimintaa yhdessä kuntien edustajien kanssa.

Sen lisäksi, että toimintamalli perustui tutkimukseen, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo) on arvioinut toimintamallin vaikutuksia nuorten rikosten vähentymiseen koko hankekauden ajan. Laadullista prosessiarviota uudesta moniammatillisesta työtavasta Krimon rinnalla tekevät myös tutkijoiden ohjaamat opinnäytetyöntekijät, ja niistä alustavia tuloksia tullee jo vuodenvaihteessa. Vaikuttavuustutkimuksen tuloksia kannattaakin odotella pidempään, jotta aineistot saadaan riittävän isoiksi. Vaasan yliopiston ja Aseman Lasten Koneen säätiön rahoituksella toteuttama ”Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin”-tutkimushanke vastaa sosiaali- ja terveyshallintotieteiden näkökulmasta moniammatillisen yhdessä tekemisen haasteiden ratkaisemiseen.

Pilottiaika ei ole ollut riittävä nyt käynnistetyn mallin vakiinnuttamiseksi. Koska hankkeiden käynnistymiset viivästyivät, on rahaa jäänyt siirrettäväksi ja hankkeita voidaan joillakin paikkakunnilla jatkaa vielä vuoden 2023 puolella. Nuorten toimintamallin juurruttamiseen hankepaikkakunnille ja osaksi uusia hyvinvointialueita tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta ja kansallisen tason tukea hyvien, monialaiseen yhteistyöhön perustuvien käytäntöjen varmistamiseksi ja vakiinnuttamiseksi. Siksi tällä hetkellä ennen hankekauden päättymistä tulee tavoitella, että erityisrahoitusta saataisiin vielä seuraavaan hallitusohjelmaan.

Vakiinnuttamisen tueksi ja luotujen käytäntöjen terävöittämiseksi tarvitaan opittujen tietojen ja taitojen jakamista ja koulutusta. Oikeusministeriö on juuri jakanut rahoitusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnattuun koulutuskokonaisuuteen nuorten rikoksiin puuttumiseksi. Toimintamalleissa keskeisinä koulutustarpeina on havaittu muun muassa nuoren kohtaaminen, neurokirjon oireiden tunnistaminen, elämänhallinnan tukemisen lisääminen, addiktiot sekä traumat ja niiden vaikutukset. Rikoserityisen osaamisen rinnalle on noussut nais- ja romanierityisyyden huomioiminen. Valitettavan vähän toimintamalli on tavoittanut myös maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Tämä vaatinee jatkossa pohdintaa siitä, miten nuoria ja perheitä saadaan mukaan kaikista eri taustoista.

Nuorten hyvinvoinnin ja rikosten ennaltaehkäisyn kannalta on muistettava, että monenlaista ennaltaehkäisevää työtä ja sen rahoitusta tarvitaan. Monialaisen, varhaisessa vaiheessa toteutettavan Ankkuri-toiminnan jatkeeksi tarvitaan toistuvasti rikoksia tekeville nuorille intensiivisempää, nuorten toimintamallin mukaista moniammatillista työskentelyä osana hyvinvointialueiden pysyvää toimintaa. 

Saija Sambou & Heidi Lind

Kirjoittajat ovat erityisasiantuntijoita oikeusministeriössä.
 

Haaste 2/2022