Väkivalta työpaikalla – entä sen jälkeen? -seminaarin 20.11.2013 kooste
Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto järjesti marraskuussa Helsingissä Säätytalolla seminaarin, jossa asiantuntijat esittelivät kokemuksia väkivallan ehkäisystä ja jälkikäsittelystä suomalaisilla työpaikoilla. Haasteina jälkikäsittelyn kehittämiselle mainittiin mm. sankaritekoja suosiva kulttuuri ja hektinen työelämä, jossa tilaa jälkikäsittelylle ei tahdo löytyä. Seminaarille toivottiin jatkoa. Toukokuussa 2014 teemoina ovat mm. kriisiterapia sekä konkreettiset esimerkkitapaukset.
Väkivallan ehkäisy lähtökohdaksi
Työikäisistä suomalaisista kuutisen prosenttia joutuu vuosittain väkivallan tai uhkailujen uhriksi työtehtävissään. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2012 toteuttaman kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan naiset kohtaavat työssään väkivaltaa miehiä yleisemmin. Työpaikalla tapahtuva väkivalta on myös usein toistuvaa. Tehokkaita väkivallan ehkäisytoimia tarvitaan, koska väkivallan kustannukset uhrille ja yhteiskunnalle ovat mittavia.
Työturvallisuuslain (23.8.2002/738) 27 § mukaan työssä, johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Asiantuntijoiden mukaan työpaikkakohtaiset toimintaohjeet ovat yksi hyvä keino. Niiden tulee olla ajan tasalla ja niissä on määriteltävä toimenpiteet ja niiden toteuttajat.
Työssä tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi voidaan hyödyntää myös erilaisia riskinarviointimenetelmiä. Yksin työskentely, ilta- ja yötyö sekä työskentely ennalta arvaamattomissa tilanteissa lisäävät väkivallan riskiä. Ammatit, joissa joudutaan rajoittamaan oikeuksia tai puuttumaan ihmisten käyttäytymiseen, ovat keskimääräistä riskialttiimpia. Kansallisen uhritutkimuksen mukaan riskiammateissa toimivat suojelu- ja vartiointityöntekijät, terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset sekä myyjät. On tärkeää, että käytettävissä on säännöllisesti toteutettavia tutkimuksia työssä kohdatusta väkivallasta, jotta väkivallan ehkäisytoimien suunnittelu, kohdentaminen ja kehittäminen mahdollistuvat.
Useissa palvelupisteissä voidaan käyttää myös perinteisiä rikoksentorjunnan keinoja ja tilannetorjunnan menetelmiä: pankkiryöstöt vähenivät dramaattisesti, kun kassalippaat aukesivat aikalukolla ja rahat värjääntyivät käyttökelvottomiksi samalla kun pankkitilojen uudet järjestelyt vaikeuttivat ryöstäjän toimintaa. Muitakaan rikoksien tekoa vaikeuttavia ja kiinnijäämisriskiä lisääviä tekijöitä ei kannata jättää käyttämättä – on esimerkiksi hyvä, että ohikulkijat näkevät sisään myyntipisteisiin ja työntekijä pääsee vaikeuksitta ulos työtilasta, jos asiakas käy päälle.
Ilmoittaminen tekee tapahtumasta näkyvän
Riskeistä saadaan tietoa myös jo tapahtuneiden väkivallan tekojen kautta. Tätä tietoa ei voida hyödyntää, jos ilmoituksia tapahtumista ei ole. Seminaarissa todettiin yksimielisesti, että työssä tapahtuvan väkivallan ilmoittaminen on olennaista. Vaikka kaikkia uhkauksia ei ilmoitettaisi poliisille, tulee kaikkiin tapauksiin tarttua. Koska tapausten raportointi on toiminnan kehittämisen työkalu, ei ainoastaan työntekijän vaan myös esimiesten on ymmärrettävä sen tärkeys: ilmoittaminen tekee tapahtumasta näkyvän. Keskustelussa todettiin, että uhri jää tilanteessa valitettavasti varsin yksin, jos hän ilmoittaa tapauksesta, mutta työnantaja ei. Kirjaaminen on molempien etu myös mm. vakuutuksiin liittyvissä kysymyksissä, sillä vammat ja niiden jälkiseuraukset eivät välttämättä ilmene heti. Kirjaamiseen on pysyttävä myös riittävän yksinkertaisena.
Kun työyhteisössä tiedetään ja keskustellaan, mitä tapahtui, milloin, missä tilanteessa ja miksi, saadaan tästä materiaalia tulevien tilanteiden ehkäisemiseksi ja niihin varautumiseksi. Tilanteiden säännöllinen kirjaaminen ja läpikäynti koko työyhteisössä ovat arvokasta materiaalia. Siitä voi muodostua "tietopankki", josta voivat oppia nekin työyhteisön jäsenet, jotka eivät tapahtumahetkellä olleet paikalla.
Hoitamaton tilanne heikentää psyykkistä hyvinvointia
Väkivaltatapahtumista ilmoittaminenkaan ei yksinään ole riittävä työkalu. Väkivallan ehkäisytoimien lisäksi tarvitaan tehokasta tapahtumien jälkikäsittelyä.
Fyysisten vammojen ja työkyvyttömyyden lisäksi väkivalta aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunteita sekä heikentää monella tapaa uhrin psyykkistä hyvinvointia. Oireet voivat ilmetä mm. alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käytön lisääntymisenä, uhri alkaa vetäytyä työkavereiden seurasta ja aikaisemmin leppoisa ihminen voi muuttua räjähdysherkäksi ja hermostuneeksi.
Seminaarin asiantuntijat painottivat, että väkivaltatapahtuman jälkihoidon tarpeen arviointia ei tule jättää pelkästään väkivaltaa kokeneen työntekijän oman valinnan varaan. Erityisesti miesvaltaisilla aloilla tapahtuman psyykkinen rasittavuus helposti kielletään. Parempana ratkaisuna asiantuntijat pitivät sitä, että tilannearvion tekee esimies, henkilö ohjataan työterveyshuoltoon ja henkilölle annetaan ainakin tilapäisesti mahdollisuus työskennellä esimerkiksi toisessa työpisteessä ja toisen seurassa.
Väkivallan uhriksi joutumisen käsittely ja esimerkiksi kokemuksellinen purkukeskustelu työyhteisössä omien koulutettujen kollegoiden tuella on esimerkki kehitteillä olevasta käytännöstä. Työpaikoille voidaan kouluttaa vertaistukikeskusteluun kykeneviä henkilöitä. Erityisen riskialtista työtä tekeville voidaan kouluttaa ns. mentaalinen malli ja kartta, jonka turvin pystyy toimimaan, jos joutuu väkivallan uhriksi.
Erityisesti työssä tapahtuvan väkivallan jälkihoito ja sen varmistaminen herätti seminaarissa vilkasta keskustelua. Paneelissa todettiin, että jälkihuollosta säätäminen asetuksella toisi tarpeellista lisäsäätelyä ja velvoittavuutta, mutta vähintään yhtä tärkeä kysymys on se, miten lait ja asetukset saadaan kentälle konkreettisiksi toimiksi. Tässä on vielä paljon parantamisen varaa.
Koulutuksen myötä muuttuvat asenteet
Turvallisuuskulttuurin edistämisessä ja väkivallan ehkäisemisessä avainsanoja ovat säännöllinen koulutus, puhuminen ja tietoisuuden lisääminen. Lainsäädäntö ja toimintaohjeetkin vaativat jatkuvaa jalkauttamista ja koulutusta. Työnantaja on aina vastuussa työhön perehdytyksestä ja koulutuksesta. Tämän lisäksi työntekijät tarvitsevat tietoa uhan tunnistamisen merkeistä ja siitä, miten voi rauhoittaa tilannetta.
Esimies on velvollinen tarkkailemaan alaisten työkykyä. Työpaikoilla ja erityisesti esimiehillä on lisäksi oltava konkreettista tietoa, miten psyykkisen hyvinvoinnin heikkeneminen näkyy ja kykyä tunnistaa tällaiset oireet. Ennen kaikkea tarvitaan koulutusta esimiehille, uskallusta ja tukea puuttumiseen, rohkeutta käsitellä tapahtumia.
Erityisenä huolenaiheena asiantuntijat pitivät kaikenlaisten "sankaritekojen" kiittelemistä työpaikoilla. Sankarikulttuurin kitkeminen vaatii vielä paljon työtä. Myös "herkemmin" väkivaltaan tai sen uhkaan reagoivien työntekijöiden tunteiden mitätöintiin tulisi puuttua. Työpaikkojen lähiesimiehillä onkin hyvin keskeinen tehtävä näissä asioissa.
Seminaarin asiantuntijat painottivat sitä, miten tärkeä koko työyhteisön olisi saada oppia. Säännölliset kuukausittain toteutuvat kokoukset muodostuvat kuitenkin haasteeksi erityisesti palvelualoilla, koska työ on niin hektistä, että työntekijät ehtivät tuskin kahvitauolle. Pienillä työpaikoilla mahdollisuus jälkihoitoon jääkin usein kuolleeksi kirjaimeksi.
Useat ehkäisytoimet käyttöön samanaikaisesti
Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto korostaa, että väkivallan vähentäminen on mahdollista, kun useita ehkäisytoimia toteutetaan laaja-alaisesti ja samanaikaisesti. Työpaikalla tapahtuvaan väkivaltaan tulee reagoida ja sen suhteen tulee olla nollatoleranssi.
Väkivallan ehkäisemisessä yhteistoiminta ja yhteistyö ovat avainsanoja ja keskeistä materiaalia ovat työpaikkakohtaiset toimintaohjeet ja riskinarviointi. Jälkihoitoa on kehitettävä, jotta vältetään psyykkisen hyvinvoinnin heikkeneminen ja mahdollistetaan väkivaltakokemuksesta toipuminen ja uhrin työhön paluu.
Jatkossa konkreettisia malleja
Seminaarissa ilmeni valitettavan selkeästi, kuinka yksin väkivaltaa kokenut henkilö saattaa jäädä työpaikalla, jossa ilmoittamisesta ei huolehdita ja jälkihoitoakaan ei välttämättä saa. Sekä yleisö että asiantuntijat olivat huolissaan siitä, ovatko toimintaohjeet väkivaltatapahtumien varalta riittävän konkreettisia. Väkivaltajaosto jatkaa työpaikkaväkivallan jälkikäsittelyä toukokuussa. Seminaarin asiantuntijaksi kutsutaan kriisipsykologi kertomaan väkivaltatilanteen jälkikäsittelystä ja paneelissa tuodaan esille konkreettisia esimerkkejä tapauksien etenemisestä.
Reino Sirén: Työpaikkaväkivallan yleisyys kyselytutkimusten valossa
Tuula Leino: Työväkivalta, psyykkinen hyvinvointi ja jälkihoidon tarve
