Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kysymykset tulevat yhä enemmän myös kriminaalipolitiikkaan

23.2.2022 8.12
Isoja puita ja taustalla joki Kuusamossa.
Ilmastonmuutos horjuttaa ihmisten turvallisuutta ja elinympäristöä Suomessa ja maailmalla. Ihmisten toiminnallaan aiheuttamasta luontokadosta puhutaan nyt kaikilla areenoilla. Ajankohtaista ilmiötä on relevanttia lähestyä myös kriminaalipolitiikan ja rikoksentorjunnan näkökulmista. Aihepiiri ei ole perinteisesti ollut meillä keskiössä, mutta nousua on nähtävissä. Paineita kehittämiseen tulee myös EU:sta, Euroopan komissio on hiljattain ehdottanut ympäristörikollisuuden lainsäädännön kehittämistä ja yhtenäistämistä. Yllättävää oli, että globaalissa mittakaavassa ympäristörikollisuuden on sanottu olevan taloudellisesti kolmanneksi suurin rikollisuuden muoto. Kiinnostavaa on pohtia ympäristörikollisuuden ilmiön lisäksi myös laajempaa epätavanomaistakin kysymystä, voidaanko kriminaalipolitiikan keinoin ehkäistä ilmastonmuutosta.

Mikäli kriminaalipolitiikkaa ja rikoksentorjuntaa ajatellaan suppeammasta näkökulmasta, kovin massiivista muutosta ilmastonmuutoksen näkökulmasta ei välttämättä ole odotettavissa. Ympäristörikoksista vain murto-osa tulee poliisin tietoon eli kiinnijäämisriski on pieni. Pilaantunutta ympäristöä ei saa välttämättä takaisin, vaikka korvausvelvollisuus tulisikin. Suomessa ympäristörikoksia tulee poliisin tietoon vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Riku Lindqvist tuo tässä numerossa esiin, että poliisin rikostutkinnassa ympäristörikosten tutkiminen on haastavaa ja aikaa vievää, koska niihin tarvitaan erikoistunutta monialaista osaamista ja koulutusta. Haastavien tapausten esiintuominen voi silti näyttää suuntaa. 

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi on mietittävä laajempia ennaltaehkäisyn keinoja. Ympäristöön kohdistuviin tekoihin suhtaudutaan yhä vakavammin globaalin ilmastokriisin tietoisuuden lisääntyessä. Suurimmat ympäristölle tai ihmiskunnalle aiheutetut haitat eivät ole kriminalisoituja. Elina Pirjatanniemi tuo vaikuttajahaastattelussa esiin, että ympäristörikosoikeuden rooli ei ole se keskeisin ympäristöpolitiikan ohjauskeino vaan viimesijaisin. Pirjatanniemen mukaan ongelma ei välttämättä ole, että se mitä tehdään, olisi laitonta vaan että paljon ympäristön ja luonnon hyödyntämisestä on aivan laillista toimintaa. Ympäristörikokset ovat usein talous- ja yritysrikoksia ja niissä tavoitellaan rahallista hyötyä. Ongelmien ratkaisua ei helpota, että ympäristöä pilaamassa on suuret (monikansalliset) yritykset, jotka rikkovat lakia tavoitellessaan taloudellista hyötyä tai toimivat nykyisen lain puitteissa, mutta aiheuttavat silti mittaamatonta haittaa ympäristölle ja paikallisille asukkaille. Keskeinen haaste tulee siitä, että pitäisi tunnistaa näitä haittoja ja ongelmia sekä ennaltaehkäistä niitä monin eri keinoin.

Hiljattain Iso-Britanniassa avattiin erityisesti ympäristörikoksiin ja -oikeuteen keskittyvä tutkimuskeskus (Queen Mary University of London). Keskus pyrkii laajentamaan keskustelua pelkästä päästöjen vähentämisestä tunnistamaan laajasti ympäristörikoksia ja -haittoja sekä niiden vaikutuksia. Vaikka ympäristöön liittyvien teemojen tutkimus on ollut meillä suhteellisen vähäistä, on Suomessakin kriminaalipolitiikan ja rikoksentorjunnan alan toimijoiden ja tutkijoiden tärkeää olla mukana luomassa uutta keskustelua. Vaikeimpien kysymysten ratkaisuun tarvitaan yhteistyötä sekä monialaisia ja monitieteisiä näkökulmia. 

Elsa Saarikkomäki

 

Kuva: Riikka Kostiainen

Haaste 1/2022