Ympäristörikosten tutkinta vaatii erityisosaamista
Suomessa esitutkintaviranomaiset poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos kirjaavat vuosittain yhteensä noin 700 ilmoitusta epäillystä ympäristö- ja luonnonvararikoksesta. On todennäköistä, että viranomaisten tietoon tuleva ympäristörikollisuus tulee lähivuosina lisääntymään viranomaisten toiminnan tehostumisen ja tiukentuneen sääntelyn takia. Ympäristörikosten arvellaan olevan piilorikollisuutta ja todellisten ympäristörikosmäärien oletetaan olevan huomattavan paljon suurempi kuin viranomaisen tietoon tulevat määrät.
Suomi osana kansainvälistä ympäristörikollisuutta
Maailmanlaajuisesti ympäristörikollisuutta pidetään hyvin merkittävänä rikollisuuden muotona. Ympäristörikollisuuden katsotaan olevan taloudellisesti yksi suurimmista rikollisuudenmuodoista ja jopa yhtä suuri kuin huumerikollisuus. Interpol on arvioinut, että ympäristörikollisuus tuottaa 110–281 miljardia dollaria rikoshyötyä vuosittain. Ympäristörikollisuudessa on usein kansainvälinen yhteys, joten maailmanlaajuisesti kansainvälistä yhteistoimintaa pidetään hyvin tärkeänä.
Kansainvälisesti ympäristörikollisuuden uhat voidaan jakaa Interpolin jaon mukaan: kalastusrikollisuus, metsärikollisuus, jäterikollisuus ja villieläinrikollisuus. Näistä merkittävimpinä rikollisuuden uhkakuvina voidaan Suomessa pitää jäterikollisuutta ja jätteiden hävittämiseen liittyvää rikollista toimintaa.
Ympäristörikollisuuden kansainväliset uhkakuvat saattavat vaikuttaa suomalaisille hyvin etäisiltä. Suomi on hyvinvointivaltio ja Suomen maantieteellinen sijainti jo itsessään poistaa monia ympäristörikollisuuden muotoja. Suomessa ei ole esimerkiksi rikollisuutta puhtaan veden saannin suhteen tai merkittävää rikollisuutta metsähakkuiden suhteen. Suomessa on kuitenkin ympäristörikollisuutta ja useissa tapauksissa on olemassa kansainvälinen yhteys. Viime vuosina esitutkintaviranomaiset ovat tutkineet useita kansainvälisiin jätesiirtoihin liittyviä rikostapauksia.
Ympäristörikokset ovat määritelty rikoslain 48 luvussa ja luonnonvararikokset rikoslain 48 a luvussa. Näiden lisäksi ympäristörikoksiksi luetaan mukaan muita rikoslain rikoksia tai erityislainsäädännöissä määriteltyjä rikkomuksia. Viime vuosina ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia Suomen esitutkintaviranomaiset kirjaavat yhteensä noin 700 kappaletta vuosittain. Ympäristörikoksiksi luokiteltujen rikosten määrä vuonna 2020 nousi edellisiin vuosiin verrattuna hieman.
Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa eivätkä kerro ympäristöön kohdistuvista uhista, koska ympäristörikollisuus on suurelta osin piilorikollisuutta eikä tieto rikoksista todennäköisesti tule viranomaisten tietoon. Ympäristörikosten torjunta on yksi poliisin strategian 2020–2024 prioriteeteista. Ympäristörikostorjunta edellyttää kansallisesti toimivaa ja tehokasta useista eri viranomaisista koostuvaa verkostoa. Tehokas tutkinta vaatii ympäristörikosten tutkinnan erityispiirteiden ymmärrystä ja koulutusta.
Ympäristörikokset ovat usein monimuotoisia ja tutkinta aikaa vievää
Rikoslain 48-luvun piiriin kuuluvien ympäristörikosten tutkinnan erityispiirteinä ovat erityisosaamisen tarve, erityislainsäädännön tuntemus, organisatorinen vastuunkohdentamisen problematiikka, ympäristönäytteiden ottamisen tunteminen, erityistä osaamista edellyttävä yhteistoiminnan sovittaminen ympäristöviranomaisen ja syyttäjän kanssa. Ympäristörikokset ovat usein hyvinkin monimuotoisia ja tutkinta aikaa vievää, johtuen muun muassa erityisten ympäristöön liittyen olosuhteiden selvittämisen tarpeesta sekä siitä, millainen normisto (laki, määräykset, ohjeet, suositukset, standardit) tulee kulloinkin sovellettavaksi kyseiseen työtehtävään. Monimuotoisuuden lisäksi normisto on hajanaista.
Ympäristörikos voi tapahtua monella eri tapaa. Ympäristörikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, vaikka näyttöä todellisesta ympäristövahingosta ei ole, vaan vakavasti otettava mahdollisuus vahingon syntymiseen on. Kyseessä on lainsäädäntöön kirjoitettu ”on ominaan aiheuttamaa ympäristön pilaantumista” (RL 48:1 §), millä tarkoitetaan abstraktia vaarantamista. Kun ympäristölle aiheutettua vahinkoa ei ole näkyvissä, on ymmärrettävää, että abstraktin vaarantamisen tapauksissa rikosta ei aina havaita.
Rikoksen tunnistaminen voi olla haasteellista näissä tapauksissa myös esitutkintaviranomaiselle. Monessa ympäristörikostapauksessa taustalla on yritys, jonka laillisen toiminnan rajat luvittaa ympäristöviranomainen. Luvan rikkominen on hyvin yleinen syy ympäristörikosten tutkintaan. Tutkinta vaatii hyvin tiivistä yhteistyötä ympäristöviranomaisen kanssa sen selvittämiseksi, mitä luvassa on myönnetty, miten lupamääräyksiä on rikottu ja mitä kielletyllä toiminnalla on aiheutettu tai saatettu aiheuttaa. Esitutkintaviranomainen kohtaa usein ympäristörikoksia tutkittaessa elementtejä luonnontieteistä laintulkintavaikeuksien lisäksi. Ympäristörikostutkijoilta vaaditaan tietynlaista poikkitieteellistä osaamista. Osaamisen kartuttaminen vaatii kouluttautumista ja omaa mielenkiintoa aiheeseen.
Kuten aiemmin mainittiin, niin ympäristörikoksia tapahtuu liiketoiminnassa. Vakavimmat ympäristörikokset Suomessa tapahtuvat liiketoiminnan yhteydessä. Yleinen syy ympäristörikokseen on taloudellinen intressi. Esimerkiksi ympäristörikos voi tapahtua, kun liiketoiminnassa halutaan säästöä jätekustannuksissa, jätteitä käsittelevässä kalustossa tai raaka-ainekustannuksissa. Taloudellisen intressin takia ympäristörikokset Suomessa nähdään osana talousrikollisuutta. Ympäristörikosrikostutkijalta vaaditaan liiketoiminnallista osaamista muun muassa vastuunkohdentamisen osalta sekä rikoshyödyn laskemisen ja jäljittämisen osalta.
Prosessit voivat olla pitkiä ja annetut sanktiot pieniä
Ympäristörikoksia tulee esitutkintaan muun muassa kansalaisten tekemien tutkintapyyntöjen kautta, ympäristöviranomaisten tutkintapyyntöjen kautta tai poliisin rikollisuutta paljastavan toiminnan kautta. Ympäristörikostorjunnan tehokkuuden kannalta ympäristövalvontaviranomaisen rooli on keskeinen. Tehokkaalla valvontajärjestelmällä ympäristörikoksia voidaan estää, vaikka toki kasvatus ja valistus ovat keinoina myös hyvin tehokkaista tapoja ennalta estää ympäristörikoksia.
Mikäli epäillään ympäristörikosta ja aloitetaan asiasta esitutkinta, on ympäristörikosten tutkinnan aiheuttama prosessi usein yhteiskunnallisesti hyvin kallis ja usein myös aikaa vievä. Tutkinta-aikaa lisää erityisesti ympäristörikostutkinnan vaatima moniviranomaisyhteistyö, missä viranomaisten lausuntojen saaminen saattaa kestää pitkiäkin aikoja. Aikaa vie myös esitutkinnassa tehtävät muut asiantuntijalausunnot, näyteanalysoinnit ja rikoshyötylaskelmat.
Riippuen epäillystä rikoksesta voidaan ympäristörikoksesta tuomita sakkoja tai maksissan kuusi vuotta vankeutta (kts. törkeä ympäristön turmeleminen RL 48:2 §). Suomen kansallinen ympäristörikosten seurantaryhmä tuottaa tilannekuvaa Suomen ympäristörikollisuudesta. Ryhmä on jo vuosia nostanut esiin raporteissaan ympäristörikollisuuden alhaisen kiinnijäämisriskin. Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrää.
Alhaisen kiinnijäämisriskin ohella tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäytäntö vaikuttaa ympäristörikosten osalta lievältä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päiväsakkoja tai harvoin ehdollista vankeutta. Keskimääräinen sakkorangaistus rikoslain 48 luvun ympäristön turmelemisen rikoksesta on viime vuosina ollut noin 50 päiväsakkoa. Annetulla rangaistuksella halutaan luoda pelotevaikutus rikosten tekemiseen. Kansainvälisessä vertailussa Suomen rangaistuskäytäntö vaikuttaa lievältä moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna.
Ympäristörikostorjunnan osalta onkin kysyttävä, että luoko ympäristörikoksista annetut tuomiot tarpeeksi suuren pelotevaikutuksen ympäristörikosten tekemiseen? Syy tuomioiden suuruuteen tuskin on vain tuomiojärjestelmässä, vaan osittain johtuu myös ympäristörikosten tutkinnan erityispiirteiden aiheuttamista haasteista. Vaikka annettu rangaistus on usein vain sakkoja, niin tuomittu rikoshyödyn määrä tai tuomittu yhteisösakko voi olla hyvin merkittävä. Viime vuosina Suomessa on tuomittu ympäristörikoksissa satoja tuhansia yhteisösakkona tai tuomittu miljoonia euroja rikoshyötynä menetetyksi valtiolle.
Riku Lindqvist
Kirjoittaja työskentelee rikoskomisariona Keskusrikospoliisissa tehtävänään ympäristörikostorjunnan koordinointi.
Kiinnostavia lähteitä:
Environmental Crime | Europol (europa.eu)
INTERPOL makes public appeal to help track environmental fugitives
Suomen kansallisen ympäristörikosten seurantaryhmän vuosittaiset julkaisut (tilattavissa Poliisihallituksen kirjaamosta)
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva.
Helsingin Maunulanpuron öljypäästö 2016.
