Psykologian professori Christina Salmivalli on tutkinut koko uransa koulukiusaamista. Hän ei ole tyytynyt vain tutkimaan ilmiötä vaan on ollut myös kehittämässä käytännön toimia kiusaamisen ehkäisyyn. Hän näkee, että kiusaamiseen voitaisiin puuttua vielä tehokkaammin, jos tutkimukseen perustuvia malleja noudatettaisiin paremmin.

Kouluista ilmoitetaan epäillystä väkivallasta poliisille melko matalalla kynnyksellä. Siten kouluväkivalta näkyy erityisesti rikosprosessin ensimmäisissä vaiheissa. Tutkimuksemme mukaan rikosprosessissa käsitellään sekä sellaisia rikosepäilyjä, jotka perustuvat kouluhenkilökunnan väärinymmärrykseen, että yksittäisiä vakavia väkivallan tekoja. Tekojen toistuvuus ei sen sijaan nouse esille aineistostamme, mikä saattaa kertoa viranomaisten haasteista tunnistaa toistuvaa väkivaltaa. Toimenpiteistä luopuminen on kouluväkivallassa, kuten muussakin nuorten välisessä väkivallassa, melko yleistä.

Koulu muodostaa lasten ja nuorten elämässä keskeisen yhteisön. Rajojen kokeilu, kypsymättömyys mutta myös esimerkiksi pahoinvointi voi purkautua erilaisina riitoina, jopa rikoksina. Usein konflikti ei tunne koulu- tai vapaa-ajan rajoja eikä liioin reaali- ja digimaailman rajoja. Voi olla vaikea tunnistaa, kenellä on keinoja ja mahdollisuus puuttua lasten ja nuorten erilaisiin riita- ja rikosasioihin kokonaisvaltaisesti. Artikkelissa kerrotaan, miten sovittelupalvelut voivat toimia koulun kumppanina erilaisten konfliktitilanteiden käsittelyssä.

Omavalvonta on keskeinen työkalu turvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä, mutta nykyiset käytännöt ja valvontamekanismit osoittavat puutteita. Systemaattinen tiedonkeruu, kattava tilastointi ja aktiivinen valvonta ovat avainasemassa turvallisuuskulttuurin vahvistamisessa ja toiminnan laadun parantamisessa kouluissa.

Tuoreessa tutkimuksessamme havaitsimme, että oppilaitosympäristössä tilastoitua väkivaltarikollisuutta esiintyy huomattavasti vähemmän kuin omaisuusrikollisuutta. Lisäksi oppilaitoksissa tapahtuvissa rikoksissa esiintyy kunnittaista vaihtelua sekä alueellista keskittymistä. Tietoa oppilaitosympäristössä esiintyvästä rikollisuudesta tarvitaan ennaltaehkäisyssä.

Nuoruusiässä kaverisuhteiden merkitys hyvinvoinnille korostuu. Kouluissa tehtävä nuorisotyö on tärkeä väline vertaissuhteiden tukemisessa: koulunuorisotyöllä voidaan kohentaa ryhmähenkeä, vahvistaa kouluyhteisöä ja ennaltaehkäistä kiusaamista. Nuorisotutkimusseuran tutkimus tarkastelee koulunuorisotyön potentiaalia.

Kouluturvallisuus on noussut keskiöön suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Perinteisesti turvallisuutta on pidetty itsestäänselvyytenä, mutta viime vuosien kehitys on osoittanut tarpeen tarkastella koulujen roolia osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta erityisesti lasten ja nuorten näkökulmasta. Mikä merkitys kouluturvallisuudella on yhteiskunnallisen kriisinkestävyyden kannalta ja voisiko oikeuspsykiatrialla olla laajempi rooli hyvinvoinnin tukemisessa?

Kielellisten haasteiden tunnistaminen ja tukeminen ovat tärkeä osa turvallisemman koulun ja oppimisyhteisön luomista. Kehityksellinen kielihäiriö vaikuttaa laajalti toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Kielelliset vaikeudet voivat olla myös rikollisuuden riskitekijä.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, linjataan perusopetuslaissa. Lapsella on oikeus oppimisympäristöön, jossa jokainen tulee nähdyksi ja kohdatuksi ja jossa jokaiseen konfliktiin ja kiusaamistilanteeseen puututaan eikä yksikään tilanne jää selvittämättä. "Selvittämättömiä konflikteja nolla" onkin Aseman Lasten K-0 kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan puuttuvan työn lähtökohta. Lasten oikeus on meidän aikuisten velvollisuus.

Helsingissä kehitetty moniammatillinen malli on kokemusten mukaan jo lyhyessä ajassa rauhoittanut oppilaitoksia ja parantanut nuorten opintoihin kiinnittymistä. Yhteisöllisyyden ja liikkumisen avulla rakennetaan nyt turvallisempaa koulupäivää sekä tulevaisuuden työkykyä.

Nuoret pitävät oikeudenmukaisena, että väkivaltaisista teoista tulee seurauksia: kuvitteellisen ryöstöesimerkin kohdalla yli puolet nuorista toivoo uhrille korvauksia ja vähintään puolet teon ilmoittamista sosiaalityöntekijälle ja poliisille. Pienempi osuus nuorista arvioi toivottujen toimenpiteiden oikeasti toteutuvan.

Nopea digitaalinen kehitys on tehnyt kyberrikosten toteuttamisesta yhä helpompaa ja houkuttelevampaa. Vaikka kyberrikollisuuden lisääntyminen on tiedostettu, ei nuoria kyberrikosten tekijöinä ole juurikaan huomioitu. Kyberrikostilastoissa nuorten osuus kuitenkin korostuu. Poliisi estää ennalta, paljastaa ja tutkii kyberrikoksia, mutta tämä ei yksin riitä. Jokaisella – viranomaisista kasvattajiin – on oma roolinsa kyberrikosten torjunnassa.

Tervehdys Haaste-lehden lukijoille Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksesta. Alkuvuoden aikana etenkin kyberturvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö on ollut esillä julkisuudessa. EU-tasoiset NIS, CRA ja CER ovat saaneet lempinimen ”kybertsunami”, sillä sääntelyn ja ohjauksen määrässä on luvassa merkittävää kasvua. Muutoin kyberturvallisuuden tila Suomessa on ollut alkuvuoden aikana varsin tavanomainen.