Hallinnollisilla keinoilla tehokkuutta järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan
Arvio järjestäytyneen ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkapotentiaalista on perustunut vahvasti poliisin rekisteritietoon tunnuksellisten ryhmien ja näiden tukiosastojen tilanteesta. Näin siitäkin huolimatta, että rikollisten yritystoiminta ja monenkirjavat ammattimaiset avustajat juristeista ja kirjanpitäjistä kansainvälisiin verkkopalvelinyhtiöihin ovat kokonaisuutena paljon suurempi huolenaihe.
Myös talouselämään kytkeytyneen rikollisuuden paljastaminen on vaikeaa. Sääntelyä tulisikin kehittää siten, että se mahdollistaa nykyistä paremmin viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja eri rekisteritietoja yhdistävän analyysin. Tämän lisäksi pitäisi pyrkiä löytämään keinoja ennalta estää järjestäytyneen rikollisuuden pääsy osaksi laillista liike-elämää ja julkista taloutta. Tässä tarvitaan sekä rikosoikeudellisia että hallinnollisia toimia.
Soluttautuminen lailliseen talouteen
Yrityselämään soluttautuminen on merkittävä ongelma. Se antaa välineitä paitsi rahanpesuun, myös julkisiin hankintoihin osallistumiselle ja kriittisen infrastruktuurin palveluiden ylläpitämiselle, kuten maksu- tai logistiikkapalveluille. Rikolliset vääristävät kilpailua ja keräävät katteettomia voittoja esimerkiksi ympäristösääntelyä rikkomalla tai työntekijöitä hyväksikäyttämällä. Arvonlisäverotukseen liittyvät petokset ovat myös tuottoisaa bisnestä. Vuosittaisen hyödyn on arvioitu olevan Euroopassa noin 50–100 miljardia, ja Suomessakin noin 370 miljoonaa euroa.
Ongelma on tunnistettu EU:n järjestäytyneen rikollisuuden strategiassa. Siinä kehotetaan jäsenmaita parantamaan tilannekuvaa rikollisten soluttautumisesta lailliseen talouteen, arvioimaan riskejä ja selvittämään rikollisten käyttämiä menetelmiä. Europolin arvion mukaan jopa 80 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta hyödyntäisi jollakin tavalla elinkeinoelämää ja noin joka toisella rikollisella ryhmällä tai -verkostolla olisi omaa laillista liiketoimintaa.
Suomen tilanteesta ei ole saatavilla tietoa
Millainen tilanne on Suomessa, siitä meillä on vain valistuneita arvauksia. Harmaan talouden selvittelykeskuksen vuonna 2023 julkaisemassa selvityksessä todetaan, että tilannekuva järjestäytyneen rikollisuuden roolista laillisessa elinkeinoelämässä on puutteellinen. Oleellinen ongelma tässä on, että aiheesta ei ole voitu tuottaa edes ilmiötason selvitystä. Ilmiötä olisi mahdollistaa selvittää esimerkiksi tutkimalla järjestäytyneestä rikollisuudesta tuomittujen, poliisin järjestäytyneeksi rikollisuudeksi luokittelemien ja rikoksesta epäiltyjen yrityskytköksiä sekä verotus- ja tilinpäätöstietoja.
Tiedonvaihdon ja tiedon käytön esteitä on useita
Silloinkin kun tietoa on, sitä hyödynnetään pääosin jälkijättöisesti. Olisi tärkeää tunnistaa haavoittuvia toimialoja ja kohdentaa viranomaisten toimintaa riskiperusteisemmin. Viranomaiset, kuten Verohallinto, Ruokavirasto tai eläinlääkäri eivät aina voi varmistaa työturvallisuutta ja saada tietoa valvonnan kohteena olevan asiakkaan kuulumisesta vakavaa ja ammattimaista rikollisuutta harjoittamaan ryhmittymään. Ilman ennakkotietoa valvova viranomainen ei voi myöskään tehdä poliisille virka-apupyyntöä turvallisuuden varmistamiseksi. Miksi ihmeessä näin on?
Lainvalvontaviranomainen ei voi luovuttaa oma-aloitteisesti tiedustelutietoa, ja vaikka voisikin, tätä tietoa ei voisi käyttää hallinnollisen ratkaisun perusteena. Esimerkiksi Helsingissä olisi voitu hallinnollisin haittaamiskeinoin estää rikollisryhmältä toimitilan rakentaminen. Poliisi ei kuitenkaan voi jakaa tietoa ilman lainvoimaista tuomiota.
Oikeusprosesseissa kerääntynyttä tietoa ei myöskään voida hyödyntää täysimääräisesti hallinnollisessa rikostorjunnassa. Hankintakilpailutuksissa pyydetään selvitys lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta sekä yrityksen vastuuhenkilöiden rikosrekisteriotteet. Talousrikokset eivät kuitenkaan yleensä näy otteessa, koska niistä on annettu yleensä sakkotuomioita. Avointen verkossa olevien lähteiden käyttökään ei aina anna riittäviä vastauksia; esimerkiksi käräjäoikeuksien ratkaisut ovat vaikeasti saatavilla.
Ammattimaisista rikollisen toiminnan mahdollistajista ei myöskään ole helposti saatavilla tietoa. Esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisutoiminnassaan itsenäinen tilintarkastuslautakunta julkaisee päätöksistään kuvaukset verkossa, mutta ei hyvää tilintarkastustapaa rikkoneiden ja hallinnollisen seuraamuksen saaneiden tilintarkastajien yksilöiviä tietoja. Tämän kaltaisen listan julkistaminen kuitenkin palvelisi niitä yrittäjiä, jotka ovat toimineet oikein ja auttaisi paljastamaan talousrikollisuuden ammattimaisia mahdollistajia.
Hallinnollinen rikostorjunta on tarpeen
Olemmekin tuoreessa selvityksessämme ehdottaneet, että Suomessakin kehitettäisiin määrätietoisemmin hallinnollista lähestymistapaa rikollisuuden paljastamiseen, rikollisen toiminnan haittaamiseen ja sen jatkamisen estämiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi laillisilta markkinoilta poissulkemista: tarjouskilpailuista pois karsimista, toimitilojen sulkemista, toimilupien epäämistä tai jopa rikosseuraamuksiin rinnastettavien sanktioiden asettamista. Viimeksi mainittu saattaa olla nopeampi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto, kuin rikostuomio, joka annetaan mahdollisesti vuosien päästä tapahtuneesta.
Kuvio 1. Hallinnollisen rikostorjunnan prosessit ja esimerkit toimista
Käytäntöjä maailmalta
Hollannissa järjestäytyneen ja ammattimaisen rikollisuuden hallinnollista torjuntaa varten on voimassa erityislainsäädäntö, Bibob-laki. Sen nojalla maassa toimii erityisviranomainen, jolla on oikeudet käsitellä luottamuksellista tietoa kuten tiedustelutietoa, rikosrekisterejä ja verotustietoja. Muut viranomaiset voivat osoittaa tälle tarkastuspyyntöjä. Jos epäilyjä järjestäytyneen ja ammattimaisen rikollisuuden mukana olosta löytyy, voidaan estää esimerkiksi markkinoillepääsy. Lain nojalla voidaan kieltää hallinnollisia palveluita, kieltäytyä toimilupien myöntämisestä tai sulkea ulos julkisista hankintakilpailuista. Tämä ns. nuhteettomuusseulonta-laki tuli voimaan vuonna 2003. Vuoden 2020 lakiuudistuksen jälkeen Bibob-laki antaa keinoja silloinkin, kun rikollinen toimii bulvaanin kautta.
Hallinnollinen lähestymistapa rikostorjuntaan edellyttää läheistä yhteistyötä hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välillä. Ruotsalainen moniviranomaisyhteistyö on tästä hyvä esimerkki. Ruotsin viranomaiset aloittivat jo vuonna 2011 nelivuotisen hankeyhteistyön, jolla pyrittiin purkamaan Söderteljen kaupunkiin rakentunutta rikollista rinnakkaisyhteiskuntaa. Hankkeen nimi oli Tore 2, ja siinä olivat mukana poliisi, työvoimaviranomainen, suojelupoliisi, verohallinto, sosiaalietuuksista vastaava viranomainen (Försäkringskassan), merivartiosto, ulosottoviranomainen, tulli, rikosseuraamusviranomainen, yleinen syyttäjä sekä talousrikosten ehkäisy-, tutkinta- ja syyttäjäviranomainen (Ekobrottsmyndgheten).
Torjuntatoimia suunnattiin järjestäytyneen rikollisuuden ”pyramidin” kolmelle tasolle. Hankkeella vähennettiin ruohonjuuritason väkivalta- ja huumausainerikollisuutta, purettiin rahanpesun ja talousrikollisuuden rakenteita sekä paljastettiin poliittista ja yhteiskunnallista korruptiota. Järjestäytyneen rikollisuuden johtorakenteisiin kuuluneita henkilöitä tuomittiin talousrikoksista, rikosten määrä laski ja asukkaiden luottamus poliisin ja oikeuslaitokseen kasvoi. Samalla parani myös eri viranomaisten yhteinen ymmärrys keskeisten rikollisten vaikuttajien ja liikeyritysten roolista.
Hallinnollisen torjunnan kehittämisen askeleet
Hallinnollisen rikostorjunnan tarkoituksena on ehkäistä laillisten yhteiskuntarakenteiden käyttöä rikolliseen toimintaan. Kenenkään laillisia liiketoimia ei kuitenkaan voi kategorisesti estää vain sillä perusteella, että hänet on aiemmin tuomittu vakavista rikoksista osana järjestäytynyttä rikollisuutta. Hallinnollinen rikostorjunta edellyttääkin tarkkaa sääntelyä siitä, mikä taho ja millä perusteilla voi antaa suosituksia liiketoiminnan rajoittamisesta.
Suomesta puuttuu laaja-alaista datan keruuta ja poikkihallinnollista analyysitoimintaa koordinoiva toimija, joka tuottaisi pidemmän aikavälin seurantatietoa järjestäytyneestä rikollisuudesta. EU:n järjestäytyneen ja ammattimaisen rikollisuuden vastaisessa strategiassa tällaista suositellaan, ja siihen on helppo yhtyä. Tällä hetkellä saatavilla oleva tieto on pirstaloitunut eri viranomaisten omiin siiloihin, eikä niitä voida käyttää ristiin.
Viranomaistoimijoiden lisäksi rikollisuudesta irtautumisen ja kuntoutumisen tukea tarjoavilla järjestöillä on sellaista ilmiötason tietoa, jota voitaisiin hyödyntää myös viranomaisissa vaarantamatta yksittäisten asiakastietojen luottamuksellisuutta. Hallinnollisen lähestymistavan kehittämisen ensiaskel olisikin perustaa kokoava analyysitoiminto, joka auttaisi yhteisen tilannekuvan ja -tietoisuuden muodostamisessa. Tämän jälkeen voitaisiin selvittää, olisiko Suomessakin mahdollista perustaa yhteistyörakenteita ja osaamiskeskuksia, jotka kehittäisivät sekä hallinnollisia että rikosoikeudellisia keinoja toisiaan tukeviksi.
Ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus on haitallista erityisesti siksi, että se pyrkii soluttautumaan laillisiin yhteiskuntarakenteisiin, tietoverkkoihin ja liike-elämään. Tästä syystä on tärkeää, että lainvalvontaviranomaisten ohella muillakin toimijoilla on kykyä tunnistaa vaaran merkit, paljastaa rikollisten aikeet ja estää niitä ennalta myös hallinnollisin keinoin. Yhteinen tahtotila hallinnolliselle rikostorjunnalle on olemassa ja haasteita on tunnistettu. Toivommekin, että uuden järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategian laadinnassa ja toimeenpanossa myös hallinnolliset rikostorjunnan menetelmät pyritään hyödyntämään tehokkaasti ja tuloksellisesti.
Marko Juutinen & Pirjo Jukarainen
Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Poliisiammattikorkeakoulussa.
Lisätietoa aiheesta:
Pirjo Jukarainen, Marko Juutinen, Kari Laitinen (2023). Järjestäytynyt rikollisuus Suomessa: katsaus järjestäytyneen rikollisuuden toimijoihin ja markkinoihin. Poliisiammattikorkeakoulu.
Pirjo Jukarainen, Marko Juutinen, Kari Laitinen (2023) Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan haasteet ja keinot: katsaus järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulu.
Tatu Hyttinen, Liisa Lähteenmäki, Hanna Malik, Johanna Vanto, Jalo Vatjus-Anttila, Jussi Tapani (2019) Hallinnollinen rikosten torjunta – mahdollisuudet ja rajat. Turun yliopisto.
Tatta Garselius, Olavi Kärkkäinen (2023) Järjestäytynyt rikollisuus ja yritystoiminnan hyväksikäyttö. Verohallinto.
Kuva: Pixabay
