Sosiaalityö oli kovilla pandemiakeväänä 2020
Koronaviruspandemian vaikutukset talouteen, politiikkaan ja jokapäiväiseen elämään ovat olleet ennennäkemättömiä. Rajoitukset ja muut pandemiaan liittyvät yhteiskunnalliset toimenpiteet ovat vaikuttaneet koko väestöön, mutta dramaattisimmin ne ovat iskeneet kansalaisiin, joilla on muutenkin vaikeuksia selviytyä jokapäiväisessä elämässään. Sosiaalipalveluissa erityisesti sosiaalityön tehtävänä on yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien kanssa työskentely, heidän oikeuksiensa toteutumisesta huolehtiminen ja viimesijaisen hoivan turvaaminen. Sosiaalityön asiakasryhmistä esimerkiksi kodittomien oli vaikea löytää suojaa kevään 2020 rajoitusten aikana, vähävaraisissa perheissä lasten ravinnonsaanti vaarantui koulujen sulkeuduttua ja perhehoitoon sijoittaminen vaikeutui virustartuntojen pelon vuoksi.
Kuvailemme artikkelissa suomalaisten, etulinjassa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia keväällä 2020. Artikkelissa selvitetään, minkälaisia poikkeusolojen aiheuttamia haasteita sosiaalityöntekijät kohtasivat työssään ja minkälaisia ratkaisuja he niihin kehittivät. Kirjoitus pohjautuu tieteelliseen artikkelikäsikirjoitukseen, jonka aineistona käytetään sosiaalialan ammattilaisten maalis–toukokuussa 2020 laatimia päiväkirjoja (n=33 kpl). Päiväkirjoissa sosiaalityöntekijät avaavat ajatuksiaan ja havaintojaan sosiaalihuollon, sosiaalityön ja sen asiakkaiden pandemia-aikana kohtaamista haasteista sekä niiden ratkaisuista. Päiväkirjat on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin keinoin ja niitä tarkastellaan swot-analyysin viitekehyksessä. Analyysissä jäsennellään sosiaalityön pandemia-aikaisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Päiväkirja-aineisto on kerätty osana Lapin yliopiston Koronaviruspandemia ja sosiaalityön haasteet -hankkeen (Panda-hanke) pandemia-aikaista sosiaalityötä kuvaavaa aineistonkeruuta.
Vahvuutena etenkin sosiaalityön joustavuus
Sosiaalityön vahvuudet pandemian ensivaiheissa kiteytyvät viiteen havaintoon: 1) ammatillinen refleksiivisyyteen ja joustavuuteen, 2) muutokseen sopeutumiseen, oppimiseen ja tulevaisuuden ennakointiin, 3) ammattietiikkaan, ammatillisen tiedon käyttämisen kompetenssiin ja taitoihin sekä 5) rakenteellisen sosiaalityön edistämiseen.
Analyysista ilmenee sosiaalityöntekijöiden joustavuus ja refleksiivisyys suhteessa työkäytäntöihinsä äkillisesti muuttuneissa tilanteissa, jotka haastoivat tarkastelemaan monia käytäntöjä kriittisesti. He mukauttivat ja kehittivät toimintaansa nopeasti poikkeustilanteen vaatimalla tavalla. Sosiaalityön ammattietiikka, kuten asiakaslähtöisyys, ohjasi työkäytäntöjen suunnittelua myös kriisissä sekä toimi “moraalisena kompassina”. Sosiaalityön ammattietiikka ja moraalinen järkeily linkittyivät tiiviisti yhteen ammattiosaamisen kanssa. Ammattiosaamisessa erityisesti työntekijöiden ongelmanratkaisun ja nopean tiedonhankinnan taidot mahdollistivat asiakastyön jatkumisen haasteellisista tilanteista huolimatta. Pandemiatilanteessakin sosiaalityöntekijöillä oli pyrkimys edistää rakenteellista sosiaalityötä, eli välittää aktiivisesti tietoa työyhteisön ulkopuolelle sekä vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin tuomalla sosiaalityön asiakkaiden tilanteita ja havaittuja epäkohtia näkyväksi.
Poikkeusolojen haasteet paljastivat heikkouksia
Keskeisiä sosiaalityön heikkouksia pandemia-aikana ovat analyysin mukaan: 1) puutteet sosiaalipalveluiden kriisinhallinnassa ja -viestinnässä 2) rajalliset etätyön infrastruktuurit 3) työyhteisöjen sisäiset konfliktit ja 4) sosiaalityöntekijän ammatillisen harkinnan kaventuminen ja hallinnollisten tehtävien lisääntyminen.
Pandemia paljasti puutteellisuuksia sekä sosiaalipalveluiden kriisinhallinnassa että sisäisessä ja ulkoisessa kriisiviestinnässä. Sisäisen viestinnän ohjeistukset liittyen muun muassa asiakastapaamisiin, tietoturvaan ja suojautumiseen muuttuivat tiheästi ja olivat puutteellisia. Tämä aiheutti työntekijöille hämmennystä ja stressiä ja työntekijät joutuivat arvioimaan yksin, milloin kasvokkaiset kohtaamiset olivat riskeistä huolimatta välttämättömiä. Ulkoisessa viestinnässä asiakkaiden informointi muuttuneista palveluista vaihteli ja haasteita tuotti tiedon välittäminen erikielisille asiakkaille. Etätyöhön siirtymisessä ongelmia tuottivat esihenkilöiden negatiivinen suhtautuminen etätyöhön, tarvittavien työvälineiden puuttuminen sekä asiakasjärjestelmiin pääsyyn, luottamuksellisuuteen ja salassapitoon liittyvät haasteet.
Heikkoudeksi muodostuivat myös työyhteisöjen konfliktit, joita syntyi muun muassa etätyön tekemisen mahdollisuuksista sekä tartuntariskien ja työkuorman epätasaiseksi koetusta jakautumisesta. Työkuormaa kasvatti myös lukuisten yhteistyökumppanien sulkemat tai supistamat palvelut, joka aiheutti sosiaalityöntekijöille uusia työtehtäviä. Lisäksi pandemiaan liittyvät hallinnolliset tehtävät kasvattivat johtavien sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa.
Mahdollisuus uudistumiseen
Pandemian ensimmäinen aalto haastoi kiinnittämään huomiota uusiin kysymyksiin ja tarjosi mahdollisuuksia uudistumiselle. Tässä voidaan listata ainakin kuusi näkökulmaa: 1) asiakkaiden elämäntilanteiden näkeminen uudessa valossa, 2) innovatiiviset ideat asiakastyön käytäntöjen uudistamiselle, 3) työntekijöiden “iskukykyisyys”, 4) hybridimalli työntekijöiden hyvinvoinnin vahvistajana, 5) uudenlaiset mahdollisuudet yhteistyölle ja 6) uudet organisaatiokäytänteet.
Vaikka pandemia-aika haastoi ja heikensi asiakkaiden tilanteita, jotkut asiakkaat selvisivät yllättävän hyvin ja asiakkaiden tilanteissa saattoi tapahtua jopa parannusta. Poikkeusaika toi innovatiivisia käytäntöjä asiakastyöhön ja joidenkin asiakkaiden kanssa vuorovaikutus sujui etäyhteyksin kasvokkaisia kohtaamisia paremmin. Sosiaalityöntekijöiden ammatillinen resilienssi ja kyky toimia missä tahansa tilanteessa joustavasti sekä mukauttaa toimintaansa sosiaalityön arvojen ja etiikan mukaisesti osoittautuivat kriisitilanteessa työskentelyä vahvistaviksi tekijöiksi.
Työnteon uusi hybridimalli koettiin työssäjaksamista ja työhyvinvointia vahvistavaksi; se lisäsi joustavuutta ja hallinnan tunnetta työpäiviin. Vaikka monet yhteistyötahot supistivat toimintaansa, poikkeusaika myös loi uudenlaisia mahdollisuuksia yhteistyöhön muun muassa etäkokouskäytäntöjen muodossa. Organisaatioissa ja asiakastyössä otettiin käyttöön uusia tietoteknisiä sovelluksia.
Suurin huoli asiakkaiden tilanteesta
Avautuvien mahdollisuuksien vastakohtana aineistossa kuvailtiin useita pandemian tuottamia uhkia. Sosiaalityöntekijöiden huolet liittyivät muun muassa asiakkaiden kärjistyviin elämäntilanteisiin, avun saannin vaikeutumiseen ja palveluiden ulkopuolelle jäämiseen. Lisäksi huolta aiheuttivat asiakkaiden yhdenvertaisuuden toteutumisen heikkeneminen, palveluiden tuottaminen virusinfektioon sairastuneille ja piiloon jäävät avun tarpeet.
Työntekijät olivat huolissaan viruksen leviämisestä ja sen vaikutuksista tulevaisuuteen ja työyhteisöihin. Kuitenkin suurimmat huolet liittyivät asiakkaiden, erityisesti lasten ja ikääntyneiden elämäntilanteisiin. Ikääntyneiden mielenterveysongelmien uskottiin lisääntyvän yksinäisyyden ja eristyneisyyden vuoksi. Lapsi- ja sijaisperheet kohtasivat uudenlaisia haasteita, kun lastenhoitoapua tuottavat tahot eivät uskaltaneet ottaa lapsia hoitoon virustartunnan pelossa. Sosiaalityön asiakasryhmät kohtasivat uudenlaista leimautumista, kun esimerkiksi maahanmuuttajien keskuudessa todettiin koronaa. Pandemian sulkemat tai vajavaiset palvelut sekä asiakasprosessien viivästymiset nähtiin uhkana eikä asiakkaita voitu ohjata heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Lisäksi sosiaalipalveluiden mahdollistamien sosiaalisten kontaktien puuttumisen ja eristäytymisen oletettiin johtavan pitkittyneisiin kuntoutusprosesseihin, työkyvyttömyyteen ja siten kasvaviin yhteiskunnallisiin kustannuksiin.
Sosiaalipalveluiden toimintakyvyn turvaaminen poikkeusoloissa
Sosiaalityöntekijöiden päiväkirjojen analyysi osoittaa, kuinka pandemia haastoi sosiaalipalvelut kokonaisvaltaisesti ja toi uusia haasteita jo olemassa olevien haasteiden, kuten liiallisen työmäärän lisäksi. Analyysin tulokset kiteytyvät kysymyksiin: 1) kuinka tuetaan ja edistetään sosiaalityöntekijöiden joustavuutta ja resilienssiä, asiakasorientoitunutta ammattietiikkaa, taitoja sekä kehittämismyönteistä työotetta, 2) miten tehdään näkyväksi uudet mahdollisuudet, joita avautuu asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden sekä hallinnollisilla tasoilla, 3) miten vahvistetaan ja kehitetään sosiaalialan organisaatioiden kriisihallintaa sekä 4) miten vältetään ylimääräisten työtehtävien aiheuttama liiallinen työkuorma sekä kollegiaalisen tuen puuttuminen. Näihin kysymyksiin on kiinnitettävä huomiota sosiaalityön toimintavarmuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa, pandemian kaltaisissa poikkeusoloissa.
Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden toimintavarmuuden turvaamisella on vaikutuksia erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisille ryhmille. Heidän palveluidensa turvaamisella on merkitystä paitsi pandemian hallinnan, myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta.
Kirjoittajat
YTT Sanna Ovaskainen työskentelee Lapin yliopiston PANDA-hankkeen tutkijana.
YTT Laura Tiitinen työskentelee Lapin yliopiston tutkijana SILE-tutkimushankkeessa (Lainsäädännön vaikutukset hiljaisiin toimijoihin: riittämättömästä tietoperustasta osallistaviin ratkaisuihin).
YTT Timo Harrikari työskentelee sosiaalityön professorina Lapin yliopistossa ja toimii PANDA ja SILE hankkeiden johtajana.
YTT, dos. Marjo Romakkaniemi työskentelee Lapin yliopiston PANDA-hankkeen tutkijana.
Sähköpostiosoitteet: [email protected]
Lisätietoa
Kirjoitus perustuu PANDA-hankkeen (Koronaviruspandemia ja sosiaalityö – glokaalit haasteet ja ratkaisut) tutkimusartikkeliin: Harrikari, Timo, Romakkaniemi, Marjo, Tiitinen, Laura & Ovaskainen, Sanna (2021) Pandemic and Social Work: Exploring Finnish Social Workers’ Experiences through a SWOT Analysis. British Journal of Social Work.
