Hyppää sisältöön
Sakari Melander

Rikollisuuden ehkäisyn pitää perustua tutkimustietoon

Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtaja, rikosoikeuden professori Sakari Melander näkee neuvoston merkityksen erityisen tärkeäksi tutkimustiedon välittäjänä ja hyödyntäjänä. Neuvoston toiminnassa erilaiset näkökulmat ja rikoksentorjuntatyön kirjo sulautuvat yhteen.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander on toiminut rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtajana joulukuusta 2018 alkaen. Rikoksentorjuntaneuvosto on valtioneuvoston asiantuntija- ja yhteistyöelin, joka suunnittelee ja toteuttaa toimia rikollisuuden ehkäisemiseksi. Tavoitteena on myös vähentää rikoksista aiheutuvien haittoja ja parantaa turvallisuutta. Se toimii oikeusministeriön yhteydessä. Neuvoston 15 jäsentä varajäsenineen edustavat rikollisuuden ehkäisyn kannalta keskeisiä ministeriöitä, valtion keskushallintoa, kuntahallintoa, kirkkoa, järjestöjä, elinkeinoelämää ja tutkimusta.

Melanderin puheenjohtajuuskaudella on esimerkiksi viety eteenpäin kansallista rikoksentorjuntaohjelmaa 2016–2020, juhlittu neuvoston 30-vuotista toimintaa ja hoidettu EU:n rikoksentorjuntaverkoston puheenjohtajuus vuoden 2019 loppupuoliskolla. Erityisiä teemoja ovat olleet lähiympäristön turvallisuus sekä media ja rikoksenpelko. Lisäksi on selvitetty muun muassa myymälävarkauksien ehkäisyä ja nuorten huumeiden käyttöön liittyvän rikollisuuden ehkäisyä. Viime keväästä alkaen koronarajoitusten vaikutus rikollisuuteen ja neuvoston jäsentahojen toimintaan on hallinnut kokousaiheita ja keskustelua.

– Rikoksentorjuntaneuvosto on avannut minullekin uudenlaisia näkökulmia rikosoikeudelliseen järjestelmään ja kriminaalipolitiikkaan. Olen yllättynyt, miten keskustelevia ja innovatiivisia rikoksentorjuntaneuvoston kokoukset ovat olleet. Etäkokoukset eivät ole toimineet keskustelufoorumina yhtä hyvin, mutta niissäkin tärkeä tiedonvaihto on ollut aktiivista, Melander kertoo.

– Olen kokenut rikoksentorjuntaneuvoston tärkeimmäksi tehtäväksi tutkimusperustaisuuden laajan esillä pidon. On olennaista, että rikoksentorjunnan keinoista ja prioriteeteistä keskustellaan tutkimustiedon pohjalta. Olen saanut huomata myös, miten arvokasta rikoksentorjuntaan liittyvää työtä monella sektorilla tehdään. Olisikin hyvä tuoda rikoksentorjuntatyön arkipäivää ja erilaisia näkökulmia vielä laajemmin näkyviin.

Verkkomaailma haastaa rikoksentorjujat

Sakari Melander näkee, että tulevaisuudessa rikoksentorjuntaneuvoston toimintaa pitäisi painottaa vielä enemmän poikkeusolojen vaikutukseen rikollisuuteen. Tähän mennessä saatu tieto kertoo, että tietynlainen rikollisuus on lähtenyt kasvuun merkittävällä tavalla.

– Toinen painopiste pitää olla erilaisiin verkkoympäristöihin liittyvät rikokset: minkälaisia rikoksentekomahdollisuuksia verkkoympäristöt luovat ja miten ne muuttavat rikollisuuden muotoja. Vaikka verkko on ollut elämässämme jo kauan, tarvitsemme ilmiöistä paljon enemmän tutkimustietoa ja laajaa rikoksentorjunnan näkökulmaa, Melander painottaa.

– Ihmisten ja etenkin nuorten yksityiselämä on pitkälti siirtynyt verkkoon ja erilaisiin sovelluksiin. Verkkoilmiöistä ja niiden torjunnasta pitäisikin keskustella enemmän nuorten itsensä kanssa. Verkko on nykyään normaalia elämää, eikä siihen päde jotenkin eri säännöt. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi pakkokeinojen käytössä, koska joskus ajatellaan peitetoimintaa voitavan tehdä verkossa lievemmin kriteerein.

Melander onkin nostanut esille teknologian mahdollistamien uusien rikoksentorjuntakeinojen riskejä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle (esim. Rikoksentorjuntaneuvoston blogi 2019). Hän muistuttaa, että hyvänkin tavoitteen kuten rikosten ehkäisyn saavuttamisen keinoja on aina pohdittava kriittisesti ja arvioitava erilaisia vaikutuksia.

Rikoksentorjuntaneuvoston työn keskiössä on jo pitkään ollut ikääntyneet ihmiset ja heidän olemisensa verkossa. Melanderin mukaan on edelleen tärkeä kiinnittää huomiota ikääntyneisiin kohdistuvien rikosten ehkäisyyn ja lisätä niistä yleistä tietoisuutta. Ikäihmiset ovat usein verkkoasioissa kokemattomampia ja mahdollisesti alttiimpia erilaiselle hyväksikäytölle.

Kriminaalipolitiikasta voitava keskustella asiallisesti

Rikosoikeuden professori Sakari Melander näkee tärkeäksi, että asiantuntijat osallistuvat julkiseen keskusteluun ja selittävät asioita oikeudellisesta näkökulmasta. Varsinkin sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa on kuitenkin omat haasteensa.

Melander kertoo törmänneensä siihen, että jos vaikkapa Twitterissä yrittää selostaa jotain asiaa neutraaliin sävyyn, se tulkitaan joskus selvästi tarkoituksellisesti väärin. Hänen mukaansa ei ole helppoa eikä palkitsevaa olla mukana sellaisessa keskustelussa, joka ei etene ja jossa vastapuolta, esimerkiksi tutkijaa, pyritään leimaamaan tietynlaiseksi.

– Tästä huolimatta koen tärkeäksi, että tutkimukseen perustuvaa ja punnittua asiantuntijatietoa saatetaan yleiseen keskusteluun. Varmasti itsekin pitäisi osallistua keskusteluun vielä enemmän. Usein asioiden kommentoiminen lyhyestikin vaatii kuitenkin itse asiassa paljon työtä. En halua kommentoida tietämättä asioista, eikä näin varmaan kukaan asiantuntija tee.

Kovasanainen ja tarkoitushakuinen keskusteluilmapiiri ei ole vain suomalainen ilmiö. Melander ei keksi keskustelukulttuurin parantamiseen helppoja keinoja. 

– Aina kannattaa itse osallistua keskusteluun asia-argumentein ja yrittää olla provosoitumatta. Asiantuntevat, rauhalliset ja tutkimukseen perustuvat puheenvuorot kyllä tunnistetaan ja niitä pidetään arvossa, hän uskoo.

Melander näkee, että myös rikoksista voidaan keskustella asiallisesti ja demokratiaan kuuluu keskustelu myös rikosoikeudesta ja rangaistustasoista. Hän viittaa edesmenneen rikosoikeuden professori Pekka Koskisen sanoihin: ”rikosoikeus on oikeudenala, josta kolmosen ratikka keskustelee sujuvasti”. 

– Siinä lauseessa on viisaasti tavoitettu rikosoikeuden olemus, että se on melko julkista oikeutta ja herättää julkista mielenkiintoa. Monella keskustelijalla voi olla sellainen asenteellinen lähtökohta, että suomalainen rangaistusjärjestelmä on todella lievä. Kuitenkin oikeustajuun liittyvät tutkimukset osoittavat Suomessakin, että mitä enemmän ihmisillä on tietoa yksittäisistä rikostapauksista, sitä harkitumpia näkemykset ovat, ja rangaistusehdotukset varsin lähellä ammattituomareiden näkemyksiä. Kun kaikilla osapuolilla on riittävästi tietoa, rikoksista ja rangaistuksista voidaan keskustella hyvinkin järkevästi.

Melander muistuttaa, että demokraattisessa yhteiskunnassa pitää olla kanavia, jota kautta kansalaiset saavat asioita julkisen keskustelun kohteeksi.

– Esimerkiksi kansalaisaloite on mitä tärkein instrumentti, jolla saadaan poliittisen keskustelun kohteeksi tärkeiksi koettuja asioita. Se täydentää myös rikosoikeudessa hyvinkin tärkeällä tavalla edustuksellisen demokratian toimintaa.

Yliopisto toiminut poikkeusoloissa hyvin

Meneillään olevat koronapoikkeusolot eivät ole suuresti vaikuttaneet rikosoikeuden professorin työhön, Sakari Melander kertoo. Tosin vuosi sitten maaliskuussa kaikki opetus piti siirtää verkkoon hyvin nopeasti, käytännössä tämä niin sanottu digiloikka tehtiin viikossa. Nyt opetus tapahtuu niin, että kaikki tuijottavat tietokonetta kotonaan. Usein oikeustieteen luennolla kaksisataa opiskelijaa näkyy ruudulla mustina pisteinä ja prosessori on ainoa, joka pitää kameraa auki. Opiskelijoiden elämään koronarajoitukset sen sijaan ovat vaikuttaneet todella paljon. Heillä on jäänyt sosiaalinen opiskelijaelämä pois tai ainakin se on muuttanut radikaalisti muotoaan.

Oikeustieteessä digiopetukseen siirtymisessä ei Melanderin mukaan ole ollut isoja synnytystuskia, mutta puhe yliopisto-opiskelun digiloikasta on ennenaikaista.

– Tähän asti on hyödynnetty olemassa olevia keinoja ja siirretty olemassa oleva opetus eli luennot ja oikeustapausharjoittelu verkkoon. Nyt täytyy kuitenkin kehittää verkko-opetusta, joka on myös pedagogisesti mielekästä ja toteuttaa paremmin opetustavoitteita.

Myöskään tutkimustyöhön poikkeusolot eivät ole juuri vaikuttaneet, ja tutkimusryhmienkin työskentely on onnistunut kuten ennenkin. Samaten kaikki oikeustieteen tutkimukseen liittyvät asiantuntijatehtävät toimivat normaaliin tapaan. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntakuulemiset ovat olleet pääsääntöisesti etänä ja muuten toimineet normaaliin tapaan.

Koronarajoitukset eivät aiheenakaan ole työllistäneet Melanderia kovin paljon. Kun viime keväänä valmiuslainsäädäntöä otettiin käyttöön, hän antoi perustuslakivaliokunnalle kirjallisen lausunnon Uudenmaan sulkemisesta rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Lisäksi hän antoi lakivaliokunnalle lausunnon lyhytaikaisten vankeusrangaistusten täytäntöönpanon lykkäämisestä. Äskettäin hän oli taas perustuslakivaliokunnassa kuultavana liikkumisrajoitusesityksestä. Muuten hän on seurannut koronaa koskevaa lainsäädäntöä lähinnä perustuslakivaliokunnan lausuntojen perusteella.

– Näihin asioihin rakennetut oikeudelliset kontrollit näyttävät osoittaneen toimivuutensa. On tärkeää, että välttämättömyyspohdinta aidosti toteutuu. Valtioneuvosto ja eduskunta ovat toimineet poikkeusoloissa kokonaisuudessaan tähän asti melko hyvin, hän arvioi.

Perusoikeuksien huomioimisessa kriminaalipolitiikassa kehitettävää

Sakari Melander on profiloitunut rikosoikeuden perusoikeusnäkökulman asiantuntijana. 

– Se oli aivan tietoinen valinta jo tutkijauran alkuvaiheessa, sillä rikosoikeudella on selviä yhteyksiä valtiosääntöoikeuteen. Rikosoikeudellista tarkastelua ei voi erottaa valtiosääntöoikeudellisesta tarkastelusta, koska rikosoikeusjärjestelmän keinoin puututaan perusoikeuksiin varsin konkreettisesti monellakin tapaa.

Perusoikeusnäkökulman ottaminen huomioon rikosoikeudessa on vuosien aikana mennyt parempaan suuntaan. Melander näkee vielä kehitettävää erityisesti vankeuslaissa siinä, että vapautensa menettäneen oikeudet turvataan paremmin aidosti perus- ja ihmisoikeudet huomioon ottavalla tavalla.

– Jo perusoikeusuudistuksen yhteydessä on katsottu, että vankeusrangaistus itsessään ei muodosta perustetta rajoittaa vangin muita perusoikeuksia, vaan rajoitukset pitää aina erikseen perustella. Esimerkiksi vangin tapaamisoikeutta koskeva sääntely on hyvin rajoittavaa. Vankeuslaissa on monia muitakin rajoituksia, joita herkästi perustellaan vankilan yleisellä järjestyksellä ja turvallisuudella. Tämä on melko epämääräinen käsite, Melander toteaa.

– Vankien perus- ja ihmisoikeudet pitäisi pyrkiä ottamaan lainsäädännöllisesti paremmin huomioon ja miettiä aina, ovatko rajoitustoimet hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia. Totta kai toisaalta vankilaturvallisuudesta on pidettävä huolta. Kuitenkin tuntuu, että vankilaturvallisuutta ja muita tällaisia näkökohtia painotetaan joskus liikaa vangin oikeuksien kustannuksella.

Riikka Kostiainen

Kuva: Linda Tammisto

Haaste 1/2021