Ympäristörikosten torjunta perustuu yhteistyöhön ja strategiseen otteeseen
Ympäristörikosten torjunta on viime vuosina herättänyt kasvavaa kiinnostusta niin meillä kuin kansainvälisestikin. Suomessa ilmi tulleiden ympäristörikosten määrässä näkyy hidas kasvava trendi. Yksi selittävä tekijä muutokselle voi olla kasvava ympäristötietous ja asennemuutos, jossa ympäristöä pilaavaan toimintaan suhtaudutaan lähtökohtaisesti kielteisemmin kuin aikaisemmin.
Ministeriöt Suomessa heräsivät tilanteeseen jo 2010-luvulla, jolloin ensimmäisen kerran esitettiin ajatuksia tarpeesta saada kansallinen ympäristörikostorjuntaa koskeva strategia. Toive toteutui vuonna 2015, kun laajapohjaisella, erityisesti viranomaisyhteistyöllä valmisteltiin ensimmäinen ympäristörikostorjuntaa koskeva strategia ja sitä täydentävä kaksivuotinen toimenpideohjelma. Työ on sen jälkeen jatkunut valtakunnallisen toimeenpanoryhmän voimin, jonka tehtävänä on varmistaa toimenpideohjelman toteuttaminen ja päivittäminen. Uusittu, voimassa oleva ympäristörikostorjunnan strategia ulottuu nyt vuodelle 2026 asti.
EU:n komissio ehdottaa uutta ympäristörikosdirektiiviä
Kansainvälisesti kehitys ympäristörikoksiin puuttumiseksi on kulkemassa samoja latuja. Komissio antoi viime joulukuussa ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi. Ehdotus sisältää muun muassa säännöshahmotelmia tiukemmasta ympäristörikossanktioinnista, mutta huomioi myös muita ympäristörikosten ennaltaehkäisemisen keinoja.
Jäsenvaltioille ehdotetaan velvoitetta varmistaa, että kansallisilla viranomaisilla on riittävästi resursseja tutkia, syyttää ja tuomita ympäristörikoksia ja että tämä tapahtuisi asianmukaisesti koulutetun ja ympäristörikoksiin perehtyneiden henkilöiden toimesta. Jäsenmaiden olisi myös varmistettava viranomaisten keskinäinen yhteistyö sekä toimintojen koordinointi. Ympäristörikollisuutta torjuvien kansallisten strategioiden laatiminen olisi myös tulossa velvoittavaksi, samoin kuin ympäristörikoksia koskevan tilastotiedon kokoaminen. Jos direktiiviehdotus ei suuresti muutu sen jatkovalmistelussa, myös Suomessa on terävöitettävä ympäristörikostorjuntaa, vaikka vastaavan suuntaisia toimia meillä on jo tehtykin.
Saman tyyppisiä keskustelunavauksia viranomaisyhteistyön ja ympäristörikoksia koskevan kansainvälisen sääntelyn tehostamiseksi on viime vuosikymmenen aikana tehty useammankin kansainvälisen järjestön piirissä, ja paljon jo tehdään käytännön yhteistyötä. On selkeästi nähtävissä, että aihe pysyy ajankohtaisena jatkossakin.
Kansallisten toimien painopisteitä viranomaisten yhteistyön kehittäminen ja nopeampi reagointi
Suomessa ympäristörikostorjuntaa päätettiin lähteä kehittämään strategian myötä tehostamalla viranomaisten tiedonkulkua ja yhteistyötä. Tavoite on edelleen tärkeä ja toimiva. Alueittain säännöllisesti kokoontuu koko maan kattava verkosto viranomaisia, joiden tehtäviin kuuluu ympäristörikostorjunta. Verkosto luo yhtenäisyyttä soveltamiskäytäntöihin ja madaltaa kynnystä ottaa henkilökohtaisia yhteyksiä yli hallinnonrajojen.
Myös ympäristöhallinnossa on perustettu asiaan perehtyneiden virkahenkilöiden verkostoja, joissa voidaan vaihtaa näkemyksiä ja jakaa tietoa ja osaamista ympäristörikoksista ja niiden selvittämisestä. Poliisiammattikorkeakoulu on puolestaan ottanut ansiokkaasti roolia viranomaisille suunnatun koulutuksen järjestämisestä. Tehdyissä toimissa näkyy vahva yhteinen tahtotila toimintojen tehostamiseksi, vaikka varsinaisia voimavaroja tähän ei juurikaan ole kohdennettu.
Jatkossa painopistettä pyritään suuntaamaan erityisesti ympäristörikosten ennalta estämiseen. Tavoite on haastava, koska ympäristövalvonnassa on jo vuosia jouduttu priorisoimaan valvontatoimia korkeamman ympäristöriskin toimintoihin. Tietoisuutta ympäristösäännöksistä ja tavasta toimia oikein voidaan kuitenkin lisätä panostamalla tiedottamiseen, ja tässä tehtävässä myös toimijoita edustavien tahojen soisi ottavan vastuuta.
Toinen näkökulma ympäristörikostorjunnan tehostamiseen liittyy nopeampaan reagointiin. Nykyisellään tapaukset, jotka viedään ympäristörikoksina eteenpäin, kestävät oikeuskäsittelyineen usein vuosia. Lisäksi vähäisempinä pidettäviä tekoja karsiutuu esitutkinta- ja syyteharkinnan aikana eri syistä pois.
Enenevässä määrin onkin alettu keskustella hallinnollisten sanktioiden lisäämisestä ympäristösäännöksiin. Suhteellisen tuore esimerkki tämän tyyppisestä muutoksesta on jätelain heinäkuussa 2021 voimaantullut muutos, jossa rangaistussäännösten piiristä poistettiin tiettyjä vähäisempiä tekoja ja samalla ne siirrettiin jätelain mukaisen laiminlyöntimaksun piiriin. Hallinnollisten seuraamusmaksujen kiistaton etu on nopea reaktiokyky säännösten vastaiseen toimintaan ja pienehkö, mutta nopeasti hoidettu sanktiointi. Malli ei luonnollisestikaan sovi kaikkiin ympäristörikkomuksiinkaan, mutta vaikuttaisi siltä, että niiden käyttöalaa voitaisiin selvästi laajentaa nykyisestä.
Tia Laine-Ylijoki-Laakso
Kirjoittaja työskentelee lainsäädäntöneuvoksena ympäristöministeriössä ja on toiminut ympäristörikostorjunnan valtakunnallisen toimeenpanoryhmän sihteerinä vuodesta 2015.
