Koko kansan huvista haittoihin: rahapelaaminen ja rikollisuus
Määritelmällisesti rahapelaamisella viitataan sellaisten pelien pelaamiseen, joissa pelin voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoinen ja jonka lopputulos perustuu ainakin osittain sattumaan. Sellaisenaan se on kattokäsite useille sisällöllisesti varsin erilaisille pelityypeille.
Sosiologisesti rahapelaaminen on varsin kiinnostava ilmiö. Pelaaminen ylipäätään on oma sosiaalinen maailmansa, jota on teoretisoitu esimerkiksi todellisuuspakona sekä yhteisölle ja yksilölle itselleen psykologisesti hyödyllisenä paineiden purkamisena. Rahapelaaminen on sekin sosiaalisesti järjestettyä toimintaa, johon liittyy erilaisia kulttuurisia käytäntöjä, uskomuksia, arvoja ja asenteita. Sen on nähty tarjoavan identiteetin rakennusaineita ja sen kautta on ajateltu voitavan ilmentää esimerkiksi rohkeutta tai luonteen jämäkkyyttä. Toisaalta se on varhaisten teoreetikkojen toimesta nähty sirkushuvina, joka tarjoaa sorretuille väestönosille unelmia tai muuten saavuttamattoman mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Sittemmin aihetta on tarkasteltu enemmänkin ongelmanäkökulmasta kuin kulttuurisena ilmiönä.
Rahapelaaminen on massiivinen teollisuudenala ja viime vuosikymmeninä liberalisoituvat rahapelimarkkinat ovat olleet otollinen sijoitus paitsi rahapelioperaattoreille myös valtioille. Näin on myös Suomessa. Samaan aikaan rahapelaamisen korostuu sääntelyä vaativana toimintana. Rikollisuuden ehkäisy mainitaan arpajaislaissa yhtenä rahapelimonopolimme tehtävistä ja perusteluista. Se, millaiseen rikollisuuteen tämä jokseenkin epämääräinen lainkohta itse asiassa viittaa, määrittelee sen, onko lain edellyttämää tehtävää toteutettu ja kuinka onnistuneesti.
Rahapelaamisella on erityinen asema suomalaisessa mielenmaisemassa
Vuosikymmenten ajan rahapelejä markkinoitiin liki hyväntekeväisyyteen verrattavissa olevana kansalaisvelvollisuutena, eräänlaisena unelmien kasvualustana. Rahapelejä on Suomessa tutkitusti jopa käytetty tietoisesti yhtenä strategiana kansallisista kriiseistä selviämisessä: rahapelien avulla on valtion toimesta pyritty luomaan yhteisöllisyyttä ja toivoa silloin, kun ne ovat olleet uhattuina. Rahapeliautomaatit ja -kupongit ovat yhä varsin vahvasti läsnä arkisissa ympäristöissämme esimerkiksi ruokakaupoissa ja huoltoasemilla, mikä on maailmanlaajuisesti varsin poikkeuksellista.
Tätä taustaa vasten ei liene yllättävää, että suomalaiset rahapelaavat edelleen varsin runsaasti. Yli 80 prosenttia suomalaisista on väestökyselyiden perusteella pelannut rahapelejä viimeiseksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Rahapelikulutuksemme on Euroopan huippua ja tutkimuksen mukaan varsin vinoutunutta: tuoreimpien arvioiden mukaan noin kaksi ja puoli prosenttia pelaajista pelaa noin puolet kaikesta pelatusta rahasta. Tämä antaa viitteitä siitä, että ainakin osa pelaajista häviää suurempia summia kuin heillä olisi varaa hävitä. Valtaosalle pelaajista rahapelaaminen ei aiheuta minkäänlaisia haittoja. Toisaalta rahapelaamisen tuomista hyödyistä on vielä rajoitetusti tutkimusta ja samalla on hyvä muistaa, että pelaaminen toimintana sisältää aina jo määritelmällisesti riskin ainakin rahan häviämisestä.
Rahapelaamisesta koituu monenlaisia haittoja
Rahapelaamista ja sen ongelmallisuuden tasoa kuvaa jatkumo, jossa pelaaja voi liikkua haitattomasta viihdepelaamisesta kohti rahapelaamisen ongelmallisempia muotoja ja lopulta rahapeliriippuvuutta. Ongelmallisempaa ääripäätä kohti edetessä rahapelaamisen haitat lisääntyvät ja muuttuvat pitkäkestoisimmiksi sekä vakavimmiksi. Haitat voivat vaihdella kestoltaan ja intensiteetiltään ja riskitason pelaamisesta voidaan liikkua myös haitattoman pelaamisen suuntaan. Rahapelaamisesta aiheutuvat haitat ovat laaja-alaisia ja koskettavat taloutta, ihmissuhteita, tunne-elämää tai terveydentilaa. Haittoja voi koitua sekä pelaajalle itselleen että hänen läheisilleen ja ne voivat konkretisoitua erilaisina koko yhteiskunnalle koituvina kustannuksina. Yksi rahapelaamiseen liittyvä haitta on rikollinen toiminta rahapelaamisen rahoittamiseksi.
Rahapelaaminen on läpi historian nähty eri kulttuureissa erityistä sääntelyä vaativana toimintana. Sen on nähty uhkaavan yleistä järjestystä ja esimerkiksi protestanttista etiikkaa. Arvojen ja asenteiden muuttuessa rahapelaamisen asema on sekin muuttunut paheellisesta ja jopa syntisestä toiminnasta hyväksytyksi viihteeksi. Nykytutkimus tarkastelee haitallista rahapelaamista yhä enemmän kansaterveysnäkökulmasta, jossa haittoja pyritään tunnistamaan niin yksilön kun yhteiskunnan osilta.
Rahapelaamisen haitat kasaantuvat haavoittuville ryhmille
Tutkimukset osoittavat, että rahapelaamisesta johtuvat ongelmat kasaantuvat vakavimmin niille, joilla on jo valmiiksi kuormittavia tekijöitä elämässään – esimerkiksi muita riippuvuuksia tai mielenterveyden haasteita. Riippuvuuskäyttäytymisen takana on bio-psykososiaalinen häiriö. Se on perimän ja neurobiologian yhdistelmä, joka on yhteydessä myös psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin (esimerkiksi sosiaalinen huono-osaisuus).
Tiedetään, että vankien keskuudessa rahapeliongelmat ovat selkeästi yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. On tiedostettu, että tukea rahapeliongelmiin on rikosseuraamusjärjestelmän piirissä tarjolla varsin vähän vielä toistaiseksi. Rahapeliongelmaan hoitoa tarjoavat palvelut eivät nekään ole toistaiseksi olleet esimerkiksi vankien saatavilla. Tämä on selkeä riski uusintarikollisuuden kannalta: rahapeliongelma vaikeuttaa esimerkiksi taloudellista tilannetta ja ihmissuhteita tavoilla, jotka saattavat vaikeuttaa rikoksettomaan elämään sopeutumista tuomion jälkeen. Ongelmaa ei ylipäätään riittävästi tunnisteta ja siihen liittyy edelleen paljon häpeää. Hallitsematon rahapelaaminen voidaan kokea jopa moraaliseksi heikkoudeksi, josta on vaiettava.
Rahapelaaminen ja rikollisuus kytkeytyvät yhteen monin tavoin
Rahapelaamiseen liittyvän rikollisuuden määritteleminen ei ole selkeää, koska niiden välinen syy-seuraussuhde on edelleen kohtalaisen huonosti tunnettu. Rikollisuus ja rahapelaaminen voivat kytkeytyä yhteen, joko suorasti tai epäsuorasti, monin eri tavoin, joista kaikki eivät suinkaan liity yksilön rahapeliongelmiin. Rahapelaamista voidaan esimerkiksi järjestää laittomasti tai lailliset rahapelintarjoajat voivat rikkoa lakia. Toisaalta laillista rahapelitarjontaa voidaan hyödyntää rikollisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi rahanpesuun, tai laillisia pelejä voidaan pyrkiä manipuloimaan: voittoja on pyritty saamaan esimerkiksi vedonlyöntikohteina olevien otteluiden lopputuloksiin vaikuttamalla, hakkeroimalla pelisivustoja tai etsimällä pelikoneista haavoittuvuuksia. On tutkittu myös kasinoiden ja pelipaikkojen vaikutusta lähialueen rikollisuuteen. Paitsi että turismiin liittyvä oheisrikollisuus lisääntyy, kasino saattaa vetää puoleensa myös järjestäytynyttä rikollisuutta – tutkimustulokset ovat kuitenkin vielä ristiriitaisia.
Rahapeliongelma voi yhtäältä toimia keskeisenä motiivina rikollisuudelle, jolloin esimerkiksi ongelmallisen rahapelaamisen myötä syntyneitä tappioita yritetään tasata omaisuusrikoksilla tai omaisuusrikoksia tehdään rahapelaamisen mahdollistamiseksi. Tästä suoremmasta yhteydestä voidaan käyttää ilmaisua kriminogeeninen rahapelaaminen. Rahapeliongelmien on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä myös lähisuhdeväkivaltaan.
Toisaalta tiedetään että, rahapeliongelmien ja rikollisen käyttäytymisen välillä on myös yleisempi yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, että rahapeliongelmat näyttävät olevan yleisempiä henkilöillä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin yleisesti, ei vain rahapelaamiseen liittyviin rikoksiin. Tätä yleisempää yhteyttä on selitetty esimerkiksi impulsiivisilla piirteillä, joiden on todettu altistavan sekä rikolliselle toiminnalle että ongelmalliselle rahapelaamiselle. Yhteiskunnallisemmin yhteyttä on selitetty muiden muassa alakulttuureilla ja sosioekonomisen ahdingon aiheuttamilla paineella.
Tutkimuksessa selvitettiin rahapeliongelman ja rikollisuuden suhdetta Suomessa
Vuonna 2022 tarkastetussa väitöskirjassa (Lind 2022) tarkasteltiin rahapeliongelmien ja rikollisuuden välisiä suhteita ensimmäistä kertaa suomalaisessa ympäristössä neljän osatutkimuksen avulla. Ensimmäinen osatutkimus hahmotteli laadullisen tutkimuksen keinoin polkuja rahapeliongelman ja rikollisuuden välillä poliisin tietojärjestelmästä löydettyjen tapausten avulla. Näiden tapausten taustalla oli tyypillisesti varsin vakavia taloudellisia ongelmia, erilaisia arjessa ilmeneviä mahdollisuuksia itse rikokseen ja yhteisesiintyviä elämänhallintaan vaikuttavia ongelmia, kuten masennusoireita, ihmissuhdeongelmia ja runsasta päihteidenkäyttöä.
Toinen osatutkimus selvitti pelirahan varastamisen tai huijaamisen itseraportoitua yleisyyttä apua hakeneiden ongelmapelaajien keskuudessa sekä tähän yhteydessä olevia taustatekijöitä. Tutkimuksessa havaittiin, että yli kolmannes ohjelmaan hakeutuneista raportoi huijanneensa tai varastaneensa pelirahaa. Tutkimustulokset antoivat viitteitä siitä, että nuori ikä, matala tulotaso, alhaisempi koulutustaso, rahapeliongelman pitkä kesto, masennusoireet sekä toivoton kokemus omasta taloudellisesta tilanteesta olivat yhteydessä rahapelaamiseen liittyvään pelirahan varastamiseen ja huijaamiseen.
Kolmannessa osatutkimuksessa kartoitettiin ensimmäistä kertaa todennäköisen rahapeliongelman yleisyyttä ja rahapeliongelmaan liittyvän tuen tarpeita kahdessa suomalaisessa vankilassa. Tuomion täytäntöönpanoa edeltävän 12 kuukauden ajanjaksolla mitattuna 16 prosentilla tutkimukseen osallistuneista vangeista havaittiin todennäköinen rahapeliongelma. Kolmasosalla niistä kyselyyn vastanneista vangeista, jotka oli tuomittu omaisuus- tai talousrikoksesta tai ryöstöstä, havaittiin todennäköinen rahapeliongelma.
Neljännessä osatutkimuksessa rahapelaamisen ongelmallisuuden ja rikostuomioiden yhteyttä tarkasteltiin väestötasolla, hyödyntäen rahapeliaiheista väestökyselyä, johon oli yhdistetty rikostuomioihin liittyvää rekisteritietoa. Rikostuomiot olivat yleisempiä henkilöillä, joilla oli todennäköinen rahapeliongelma tai -riippuvuus, verrattuna riskitasolla pelaaviin, viihdepelaajiin ja heihin, jotka eivät pelaa ollenkaan. Osatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että erityisesti perustoimeentulotuen saaminen lisäsi todennäköisyyttä sekä rikostuomioihin että rahapelaamisen ongelmallisiin muotoihin.
Varhaista tunnistamista ja osaamista kehitetään rikosseuraamusalalla
Vuonna 2021 julkaistu pilottitutkimus (Castrén ym. 2021), jossa tarkasteltiin vankiloiden työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia rahapeliongelmista osoitti, että valtaosa työntekijöistä oli kohdannut työssään rahapeliongelmia kokevia asiakkaita, mutta samaan aikaan piti omaa tietämystään rahapeliongelmista riittämättömänä ja mahdollisuuksiaan avun piiriin ohjaamiseen heikkona.
Vankilapilotti sysäsikin liikkeelle prosessin, jonka seurauksena syntyi Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen, Peliklinikan, Peluurin, Sosped-säätiön sekä THL:n kanssa toteuttama RISERaPeli-hanke, joka keskittyy rikosseuraamusasiakkaiden rahapeliongelmien ehkäisyyn ja kuntoutukseen. Hankkeen tavoitteena on paitsi sisällyttää rahapelaamisen puheeksiotto ja ongelmallisesti pelaavien tunnistaminen osaksi rikosseuraamusalan työntekijöiden ammatillista osaamista, myös kehittää kohderyhmälle sopivaa verkossa toimivaa kuntoutusohjelmaa. Tätä ohjelmaa pilotoidaan parhaillaan yhdyskuntaseuraamusasiakkaille. Tarkoituksena on ulottaa pilotti myös valvottuun koevapauteen.
Hanke tuottaa tutkimuksellisesti mielenkiintoisia mahdollisuuksia esimerkiksi sen vaikuttavuuden arviointiin liittyen. Tavoitteena on saada rahapeliongelmien palvelukokonaisuus osaksi kaikkia yhdyskuntaseuraamuksia valtakunnallisesti. Kesällä 2023 julkaistaan lisäksi laajalla valtakunnallisella vankiotannalla saadut tulokset rahapeliongelmien yleisyydestä vankipopulaatiossa, osana ”Vankien terveys, työkyky ja hoidon tarve” -perusraporttia.
Kalle Lind & Sari Castrén
Kalle Lind on erikoistutkija ja Sari Castrén tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Kumpikin työskentelee Rahapelihaitat-tiimissä ja THL:n hankkeessa ”Rikosseuraamusasiakkaiden rahapelaaminen: keinoja uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi ja tuen ja hoidon kehittämiseksi”, jota rahoittaa Rikosseuraamuslaitos.
Artikkeli pohjautuu Lindin väitöstilaisuudessaan 28.10.2022 pitämään lectio praecursoria -esitelmään.
Kirjallisuus:
Lind K. (2022) Problem Gambling and Criminal Behavior: Perspectives on Comorbidities and Social Disadvantage. Tampere: Tampereen yliopisto.
Castrén, S., Lind, K., Järvinen-Tassopoulos, J. ym. How to Support Prison Workers’ Perceived Readiness to Identify and Respond to Possible Gambling Problems: a Pilot Study from Two Finnish Prisons. Int J Ment Health Addiction 19, 478–493 (2021).
Kuva: Pixabay
