Rahapeliongelman kohtaamista palvelujärjestelmässä parannettava
Rahapeliongelmaan voi tarvita apua ja tukea laajasti palvelujärjestelmästä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen vastuulla on järjestää tuki ja hoito rahapeliongelmaan. Rahapeliongelman hoito toteutuu hyvinvointialueilla usein osana mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluja. Hoito on terapeuttista työskentelyä rahapelikäyttäytymisen muuttamiseksi, joka pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja motivoivaan haastatteluun. Käypä hoito -suositusta rahapeliriippuvuudelle Suomessa valmistellaan juuri.
Rahapeliongelma aiheuttaa erilaisia terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haittoja. Hoidon lisäksi pelaajilla ja läheisillä voi siis olla tarve esimerkiksi sosiaalityölle, terveydenhoidolle, talous- ja velkaneuvonnalle, asumispalveluille, lapsiperheiden palveluille, Kelan myöntämille tuille tai työllisyyspalveluille. Rahapeliongelmaan voi liittyä myös oikeusavun tarve, rikostutkintoja tai rikosseuraamuslaitos. Lisäksi esimerkiksi ulosotto on monelle toipuvalle pelaajalle vuosien ajan arkea.
Kuten laajemmin mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusongelmien kohdalla, järjestöillä on erilaisia paikallisia ja valtakunnallisia palveluja tarjolla rahapelaajille ja heidän läheisilleen. Esimerkiksi Peluuri tuottaa sähköisiä tuki-, ohjaus- ja neuvontapalveluita ja välittää tietoa peliongelmista. Järjestöillä on matalan kynnyksen tukea sekä vertaistukea pelaajille ja läheisille verkossa ja paikallisesti. Myös seurakuntien diakoniatyöstä voi saada apua rahapeliongelmien aiheuttamiin haittoihin.
Palveluissa voidaan vähentää rahapeliongelmaan liittyvää stigmaa
Rahapeliongelma ja erilaiset tavat hankkia rahaa pelaamiseen ovat pelaajaa ja tämän lähipiiriä haavoittavia ja voimakasta häpeää aiheuttavia. Rahapeliongelmaan liittyvän itsemurhan taustalla on usein talousvaikeuksia ja häpeän tunteita. Jokainen kohtaaminen palvelujärjestelmässä voi olla merkityksellinen toivon herättäjänä ja ylläpitäjänä tilanteessa, jossa toivoa ei paljon ole näkyvissä. Liian usein kuulemme kokemuksista, joissa työntekijä jossakin palvelussa on syyllistänyt pelaajaa rahapeli- ja talousongelmista, ja entisestään pahentanut tämän tilannetta.
Rahapeliongelman avo- ja laitoshoitoa ja -kuntoutusta on kuntiin tehtyjen kyselyjen mukaan saatavilla lähes kaikkialla Suomessa. Hoidon saavutettavuudesta ja laadusta tiedetään kuitenkin vähemmän. Palvelut on usein nimetty päihdepalveluiksi, eivätkä rahapeliongelman vuoksi itselleen tai asiakkaalleen apua etsivät löydä palveluja tai halua stigman vuoksi hakeutua niihin. Laitosmuotoista hoitoa ja kuntoutusta tarjoaa ainakin 17 yksikköä Suomessa. On kuitenkin alueellisia eroja siinä, miten rahapeliongelman avo- ja laitoshoitoon pääsee.
Mielenterveys- ja päihdepalveluihin liittyvä lainsäädäntö enimmiltä osin sisällytettiin vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuoltolakeihin, ja uuden lainsäädännön mukaisesti käsite ”päihde- ja riippuvuuspalvelut” pitää sisällään myös toiminnalliset riippuvuudet kuten rahapeliongelmat. Lainsäädännön uudistumisen myötä on toivottavaa, että hyvinvointialueilla myös muihin riippuvuuksiin kuin päihteisiin liittyviä palveluja tehdään näkyvimmiksi. Tärkeää on myös seurata ja arvioida rahapeliongelman hoidon laatua.
Rahapeliongelmien tunnistaminen laajasti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja muissa palveluissa, kuten talous- ja velkaneuvonnassa, Kelassa, työllisyyspalveluissa, nuorisopalveluissa, diakoniapalveluissa tai asumispalveluissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi ensisijaisen tärkeää rahapelihaittojen vähentämiseksi. Rahapeliongelmien aiheuttamat vakavat haitat kytkeytyvät usein taloudellisiin vaikeuksiin kuten velkaantumiseen, rikoksiin tai häätöihin, ja mitä aiemmin liiallinen rahapelaaminen tunnistettaisiin ja siihen saisi apua, sitä vähemmän vakavia haittoja aiheutuisi.
Rahapeliongelman voi piilottaa jopa vuosien ajan, ja siksi siitä kysyminen on ensisijaista. Rahapelaaja ei huoju tai sammalla. Tilitiedot voivat pelaamisen kuitenkin paljastaa. Tunnistamisessa olisikin syytä pystyä hyödyntämään aiempaa enemmän esimerkiksi pankkeja ja Kelaa, jotka rahapeliongelmat kaikista varhaisimmassa vaiheessa pystyvät havaitsemaan.
Rahapeliongelman taloudelliset jäljet ovat pitkät
Taloudellinen toipuminen rahapeliongelmasta voi jatkua pitkään varsinaisen ongelmia aiheuttaneen pelaamisen loppumisen jälkeen. Rahapeliongelmaan apua hakeneista kolme neljästä on velkaantunut, ja ammattilaisten mukaan velkavaikeudet ovat viime vuosina korostuneet ja syventyneet. Vaikka moni sairaus aiheuttaa taloudellista huolta, harvalla sairaudella on samanlaista taloudellista varjoa kuin rahapeliriippuvuudella.
Rahapeliriippuvuuden vuoksi velkaantuneen velkajärjestelyhakemus saatetaan hylätä velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdan perusteella, jolloin arvioidaan, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä silmällä pitäen tai velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina. Korkein oikeus on todennut, että kysymys diagnosoidusta rahapeliriippuvuudesta velkajärjestelylain 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettuna esteperusteena on epäselvä (KKO:2021:39). Lainsäädäntö lisää rahapeliongelmaan liittyvää stigmaa kuvaamalla pelaajia ”piittaamattomiksi ja vastuuttomiksi”, eikä nykyinen oikeuskäytäntö tunnista vielä tarpeeksi hyvin rahapeliriippuvuuden mekanismeja velkaantumisen taustalla.
Pelaajat kuvaavat rahan hankkimista yhdeksi häpeällisimmistä ulottuvuuksista rahapeliongelmassa. Rahapeliongelman kierteessä hävittyjä rahoja yritetään voittaa takaisin, eivätkä pelaajat jälkikäteen itsekään tunnista itseään niistä teoista, joilla ovat rahaa pelaamiseen hankkineet. Lapsen ylioppilasrahojen varastaminen, puolison luottokortilla pelaaminen tai työnantajalta kavaltaminen johtavat voimakkaaseen syyllisyyteen ja todennäköisesti rikostuomioon, joka viimeistään evää mahdollisuuden velkajärjestelyyn.
Rahapelaamisen lopettamisen jälkeen pelaajan mieliala voi olla toiveikas ja valoisa, ja rahaakin on todennäköisesti käytössä enemmän, kun sitä ei enää mene rahapelaamiseen. Vuosien kuluessa ja pelivelkoja ulosoton kautta maksaessa toiveikkuutta koetellaan niin pelaajilla kuin heidän läheisillään. Yhteiskuntana meidän pitäisi pystyä enempään näissä tilanteissa olevien ihmisten ja perheiden auttamiseksi.
Toipuminen ja kuntoutuminen on pitkäjänteistä
Pelikäyttäytymisen muutokseen tähtäävän terapian ohella toipumista ja kuntoutumista tukevat esimerkiksi talous- ja velkavaikeuksissa auttavat palvelut ja työllisyyspalvelut. Toipumisen alkutaipaleelle voi liittyä suuria elämänmuutoksia kuten ero puolisosta, kodin myyminen, työpaikan menettäminen tai rikostuomio. Tällaiseen sopeutuminen vie aikaa, ja voi aiheuttaa erilaisia tuen tarpeita niin pelaajille kuin heidän läheisilleen. Vakaa työllisyys- ja asumistilanne turvaavat rahapeliongelmasta toipumista.
Pelaajat ovat erilaisissa työ- ja taloustilanteissa, ja siksi myös tuen ja avun tarpeetkin vaihtelevat. Kuten usein riippuvuuksiin, myös rahapeliongelmasta toipumiseen kuuluvat niin sanotut retkahdukset, eli pelaamisen aloittaminen uudelleen lopettamisen jälkeen. On tärkeää varmistaa, että pelaajat saavat tukea taka-askelista huolimatta. Erityisen tärkeää on pohtia taloudellisten järjestelyjen ajoitusta: haittoja aiheuttavan rahapelaamisen lopettamisesta on syytä olla tarpeeksi aikaa, ennen kuin esimerkiksi velkajärjestelyä ryhdytään hakemaan.
Rahapeliongelmaa on tehtävä järjestelmällisesti näkyvämmäksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä, jotta kaikki apua ja tukea tarvitsevat sitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saavat. On kaikkien tehtävä lieventää rahapeliongelmaan liittyvää stigmaa, ja yhdessä antaa toivoa niihin koteihin ja perheisiin, joissa rahapeliongelma aiheuttaa huolta tai sen jälkiä korjaillaan vuosienkin jälkeen.
Maria Heiskanen
VTT Maria Heiskanen on erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Kuva: Pixabay
