Monialainen naapurustotyö madaltaa huumeita käyttävien ihmisten kynnystä hakeutua hoitoon
Huumausaineiden käyttö on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan. Huumeiden käyttö näkyy myös lieveilmiöiden lisääntymisenä julkisilla paikoilla, kuten joukkoliikenteessä, pysäkeillä ja kauppakeskuksissa. Näitä lieveilmiöitä ovat esimerkiksi näkyvä huumausaineiden myynti ja käyttö, maastosta löytyvät huumeruiskut, järjestyshäiriöt, meteli ja roskaaminen.
Päihteitä käyttäville ihmisille suunnatut palvelut ja uusien palveluiden perustaminen saattavat aiheuttaa huolta, vastustusta, turvattomuutta ja pelkoja palveluiden lähiseudun asukkaissa. Turvallisuudentunne on ihmisen perustarve ja siksi ihmisten pelot tulee ottaa vakavasti. On tärkeää, että naapuruston ja alueen kaikkien toimijoiden sekä päihteitä käyttävien ihmisten näkemykset ja huolenaiheet kuullaan ja niihin vastataan.
Keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle päihteitä käyttävien ihmisten näkemykset tai se miksi ja millaisessa asemassa päihteitä käyttävät ihmiset ovat kadulla. Naapurustotyö ottaa huomioon myös päihteitä käyttävien ihmisten tarpeet.
Lieveilmiöihin voidaan vaikuttaa asuinaluelähtöisen naapurustotyön avulla
Naapurustotyötä suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä poliisin, jalkautuvan ja etsivän työn sekä päihde- ja asumispalveluntarjoajien, päihteitä käyttävien ihmisten sekä koko naapuruston kanssa. Naapurustotyössä jalkaudutaan säännöllisesti kaduille, puistoihin ja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen lähistöille. Ympäristöstä siivotaan pois käyttövälineitä ja muita roskia. Työn tarkoitus ei ole pelkästään roskien kerääminen, vaan olla näkyvillä ja saatavilla, vastata naapureiden kysymyksiin, keskustella huolenaiheista ja puuttua järjestyshäiriöihin mahdollisuuksien mukaan sekä ohjata päihteitä käyttäviä ihmisiä muita huomioivaan käyttäytymiseen.
Naapurustotyön tavoitteena on vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia lieveilmiöitä kaupunkitilassa, asuinalueella ja päihdepalveluiden ja asumisyksiköiden lähistöllä. Lisäksi työn avulla on mahdollista purkaa stigmaa ja vahvistaa päihteitä käyttävien ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta.
Naapurustotyön lisäksi tarvitaan lisää matalan kynnyksen palveluita, jotka ovat avoinna myös iltaisin ja viikonloppuisin. Suurimmissa kaupungeissa näitä palveluita tulisi olla sijoitettuna tasaisesti ympäri kaupunkia, jolloin mahdolliset lieveilmiöt eivät kasautuisi yhdelle alueelle.
On tärkeää muistaa, että vaikka päihteiden käyttö julkisessa tilassa saattaa aiheuttaa turvattomuutta, suurin osa päihteitä käyttävistä ihmisistä käyttäytyy kuitenkin asiallisesti ja monet ongelmatilanteet ovat vältettävissä ystävällisellä asenteella.
Lieveilmiöt työllistävät poliisia
Päihdehaittojen hoitaminen on poliisin leipälaji. Poliisissa on totuttu ratkaisemaan rikosprosessin tai poliisilain toimivaltuuksin ongelmia, jotka syntyvät ihmisen päihteiden käytön seurauksena. Helsingin keskustassa korostuvat juhlivat päihteidenkäyttäjät viikonloppuisin, joiden väkivaltaista käyttäytymistä tai myrkytystilaa hoidetaan hälytyspartion ja putkan henkilöstön voimin.
Suuri osa laittomien päihteiden käyttäjistä kykenee pitämään käyttönsä haitat piilossa ja yksityisissä juhlissa tapahtuva laittomien päihteiden käyttö eroaa julkisella paikalla tapahtuvasta käytöstä.
Juhlimisen sijaan laittomiin päihteisiin liittyvät haitat tulevat esiin riippuvuussairaiden ihmisten kautta. Julkisella paikalla laittomien päihteiden käyttöön liittyvät lieveilmiöt ovat samalla päihdesairauden hoitamattomuuteen liittyviä ilmiötä. Peruspalveluita, terveysneuvontaa ja korvaushoitoa lisäämällä voidaan vähentää poliisin hälytystehtäviä. Haasteena on sujuvan asiakaspolun luomiseksi sosiaali- ja terveyspalveluiden riittämättömät ja hajallaan olevat resurssit.
Alueellisia lieveilmiötä syntyy sinne, missä laittomia päihteitä julkisesti käytetään. Erityisesti alueella asuvat näkevät poikkeavaa ja arvaamatonta käytöstä. Hätäkeskuksesta saa palvelua akuuttiin tilanteeseen, mutta suoraan poliisiin otetaan yhteyttä vasta kun lähiympäristö tuntuu turvattomalta tai ihmisten käytös häiritsee päivästä toiseen. Ihmisten elämänrytmi ja kotona vietetty aika vaihtelevat. Saman talon asukkaille voi naapuruston turvallisuus tuntua erilaiselta; joku voi kokea pelkoa, toinen välinpitämättömyyttä.
Helsingissä poliisi on tutustunut naapurustotyön kehittämisen kautta päihdetyön eri toimijoihin. Esimerkiksi Kurvissa tehdään paikallista yhteistyötä yhdessä muun muassa järjestöjen, asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Naapurustotyön kautta eri vaikuttamiskeinot kootaan palvelemaan alueen tilannetta. Asiakaspolun puute poliisin ja haittoja vähentävien toimenpiteiden ja päihdehoidon välillä aiheuttaa kuitenkin tyhjäkäyntiä asiakkaan ja alueen tilanteen parantamisessa.
Alueellisia lieveilmiöitä ja naapuruston kokemuksia on tärkeää käsitellä yhdessä. Naapurustotyö tähtää kaikkien alueen ihmisten osallistamiseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa lähiympäristön asioihin. Viranomaisen toiminnan tulee olla eettisesti, sosiaalisesti sekä taloudellisesti kestävää. Vahvempi yhteistyö päivittäisessä työssä poliisin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on paras vaihtoehto lieveilmiöiden vähentämiseen.
Toimiva naapurusto mahdollistaa avun myös päihteitä käyttäville ihmisille
Päihteitä aktiivisesti käyttävien ihmisten kyky hakea tai vastaanottaa apua voi olla haastavaa. Vaikka apua on tarjolla erilaisissa matalan kynnyksen toimipisteissä, eivät ihmiset aina kykene sitä näistä paikoista etsimään. Päihteitä käyttävä ihminen on usein erittäin haavoittuvassa asemassa ja katuhierarkiassa korostetun haavoittuvia ovat etenkin alle 25-vuotiaat nuoret, naiset ja seksuaaliset vähemmistöt.
Jalkautuva päihdetyö vie avun kaduille, ostoskeskuksiin, rappukäytäviin ja muihin julkisiin tiloihin eli sinne, missä ihmiset oleskelevat. Päihteitä käyttävät ihmiset viettävät aikaa näissä tiloissa, koska kaikilla ei ole omaa kotia tai koti koetaan ahdistavaksi tai elämäntilanne on muulla tavalla monimutkainen.
A-klinikkasäätiön jalkautuvaa työtä tekevät toimivat haittoja vähentävän työn ideologialla ja pyrkivät luomaan kontaktin ja rakentamaan luottamuksellisen suhteen kohdattuihin ihmisiin. Tämä voi tarkoittaa useita pitkiä keskusteluita ennen kuin asioissa päästään eteenpäin.
Jalkautuvan työn tekijät kiertävät naapurustoissa ja käyvät välillä pitkiäkin keskusteluita kohdattavien ihmisten kanssa kaduilla. Naapurustolle päihdetyöntekijät eivät välttämättä identifioidu auttajiksi, vaan heidät saatetaan kokea osaksi ongelmaa ja haittailmiötä ylläpitäväksi. Tämä aiheuttaa pahimmillaan negatiivista käytöstä myös päihdetyöntekijöitä kohtaan.
Uhrin tunnistaminen ja auttaminen vaatii toimivaa naapurustoa
Alueen tilanteen ollessa tulehtunut, jalkautuvien päihdetyöntekijöiden työskentely vaikeutuu. Rauhaa keskusteluille ei löydy ja on myös mahdollista, ettei tuttuja asiakkaita löydy tutuista paikoista, jos alueella toimii tehostetusti poliisivalvontaa. Tämä taas tarkoittaa, ettei yksittäisten ihmisten asioita saada edistettyä eikä heidän elämäntilannettaan autettua eteenpäin. On tärkeää muistaa, että ihmisen jäädessä avun ulkopuolella kasvaa hänen riskinsä altistua rikoksille.
Toimiva naapurustotyö tutustuttaa alueen asukkaat päihdetyötä tekevien ammattilaisten näkökulmaan. Onnistuessaan naapurustotyö tuo alueelle turvallisuutta mahdollistamalla auttavien tahojen työskentelyn alueella. Asukkaat ja alueella toimivat yritykset myös tietävät keneen ottaa yhteyttä, jos heitä huolestuttaa jokin asia.
Matalan kynnyksen tiedonvaihto ehkäisee ongelmien eskaloitumasta, voi auttaa alueella haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä saamaan nopeammin apua ja ehkäisee heitä ajautumasta rikoksen tekijöiksi tai sen uhreiksi.
Lopuksi
Naapurustotyöstä kehitetty Intro-projekti eli Inklusiivisen naapurustotyön malli on työväline erityisen haavoittuvassa asemassa olevien, päihteitä käyttävien ihmisten auttamiseksi ja tunnistamiseksi. Malli voitti Suomen rikoksentorjuntakilpailun ja osallistui Euroopan rikoksentorjuntaneuvoston (ECPA) kilpailuun Prahassa joulukuussa 2022.
Prahassa projekti herätti mielenkiintoa uudenlaisesta ja rohkeasta tavasta purkaa stigmaa ja huomioida päihteitä käyttävä ihminen myös uhrin näkökulmasta. Kohderyhmään kuuluvat ihmiset nähdään usein pelkästään rikollisina, ei uhreina tai avun tarpeessa olevina kansalaisina.
Monialaisen ja koordinoidun naapurustotyön avulla voidaan madaltaa kohderyhmän kynnystä hakea ja saada apua.
Inari Viskari, Annuska Dal Maso & Heikki Mäkiprosi
Inari Viskari on asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päihteet ja tupakka-tiimissä.
Annuska Dal Maso on A-klinikkasäätiön kohtaavan työn päällikkö.
Heikki Mäkiprosi työskentelee vanhempana konstaapelina Helsingin poliisilaitoksen Ennalta estävässä toiminnossa.
