Lasten kokemukset perheväkivallasta ovat yleistyneet
Lapsiuhritutkimus on kansallisesti edustavaan otokseen perustuva kyselytutkimus, joka tuottaa kattavaa tietoa suomen- ja ruotsinkielisten kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten lasten uhrikokemusten yleisyydestä, muodoista ja kasautumisesta sekä mahdollisista riskitekijöistä. Vastaava tutkimus on tehty aiemmin vuosina 2008 ja 2013, joten vuoden 2022 tutkimuksesta saadaan myös luotettavaa tietoa uhrikokemusten määrän muutoksista.
Lapsiuhritutkimus tuottaa laajasti tietoa lasten uhrikokemuksista eri ympäristöissä. Tässä artikkelissa kuvaan tarkemmin lasten kokemuksia väkivalta- ja omaisuusrikoksista, perheväkivallasta sekä seksuaaliväkivallasta. Lisäksi pohdin tulosten merkitystä lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä.
Lasten kokemukset kodin ulkopuolisesta turvallisuudesta ovat pääosin parantuneet
Myönteinen kehitys on hieman selkeämpi yhdeksäsluokkalaisilla: heillä oli vuonna 2022 vähemmän kaikkia kodin ulkopuolisia uhrikokemuksia kuin vuonna 2013. Vuonna 2022 yhdeksäsluokkalaisista kaksi prosenttia raportoi joutuneensa ryöstön ja seitsemän prosenttia varkauden kohteeksi, viisi prosenttia raportoi vahingonteoista ja yhdeksän prosenttia pahoinpitelyistä viimeisten 12 kuukauden aikana. Kuudesluokkalaiset raportoivat vuonna 2022 hieman vuotta 2013 yleisemmin pahoinpitelyjä, mutta muut väkivaltakokemukset ovat harvinaistuneet. Vuonna 2022 kuudesluokkalaisista kolme prosenttia raportoi joutuneensa ryöstön ja kahdeksan prosenttia varkauden kohteeksi. Vahingontekoja raportoi seitsemän prosenttia ja pahoinpitelyjä 13 prosenttia kuudesluokkalaisista.
Sekä kuudes- että yhdeksäsluokkalaisilla pahoinpitelyjen yhteydessä koettu väkivalta on pysynyt suunnilleen samalla tasolla eikä myöskään vammojen vakavuudessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Molemmilla ikäluokilla pahoinpitelyn tekijä on yleisimmin joku samanikäinen lapsi tai nuori ja yleisimmin väkivaltaa on koettu koulussa tai koulumatkalla.
Uhrikokemuksissa on nähtävissä kasautumista, sillä entistä harvempi näyttää joutuvan esimerkiksi ryöstön kohteeksi, mutta ne, jotka uhriksi joutuvat, joutuvat ryöstöjen kohteeksi toistuvasti.
Uhrikokemuksissa on nähtävissä kasautumista, sillä entistä harvempi näyttää joutuvan esimerkiksi ryöstön kohteeksi, mutta ne, jotka uhriksi joutuvat, joutuvat ryöstöjen kohteeksi toistuvasti. Samanlaista kasautumista on havaittavissa myös rikollisuudessa, sillä tutkimusten mukaan näyttää siltä, että rikollisuus keskittyy aiempaa pienempään joukkoon nuoria. Tämän rikosaktiivisimman ryhmän tekomäärät voivat lisääntyä samalla, kun vähän ja lievempiä rikoksia tekevien nuorten osuus vähenee, jolloin tilastoissa näkyvät juuri tämän rikosaktiivisen ryhmän teot.
Tämä kasautuminen voi osittain selittää sitä, miksi Lapsiuhritutkimuksen mukaan lapset kokevat vähemmän ryöstö- ja väkivaltarikoksia kuin vuonna 2013, vaikka poliisin tietoon näitä rikoksia tulee aiempaa enemmän. Lisäksi ilmiö on yhteydessä myös siihen, että viime vuosina nimenomaan vakavan väkivallan osuus näyttää kääntyneen kasvuun. Lievemmät tapaukset päätyvät harvemmin virallisiin tilastoihin. Myös ilmoituskynnyksen madaltuminen on huomioitava, sillä esimerkiksi koulut tekevät entistä herkemmin rikosilmoituksia oppilaistaan, samaan aikaan, kun iso osa pahoinpitelyistä tapahtuu koulun alueella. Rikosilmoitusten lisääntyminen on havaittu moniammatillisissa ankkuritiimeissä, joissa on poliisin lisäksi mukana sosiaali- ja nuorisotyöntekijöitä.
Tarvitsemme lisää tutkimusta ja kansalliset, itseilmoitukseen perustuvat kyselytutkimukset ovatkin keskeisessä asemassa tutkittaessa lasten ja nuorten uhrikokemuksia sekä rikollisuutta. Yhdistämällä kysely- ja rekisteritutkimusta saadaan paras kokonaiskuva ilmiöstä, sillä kyselytutkimuksilla päästään kiinni piilorikollisuuteen ja lievempiin tekomuotoihin, jotka eivät näy viranomaisten tilastoissa.
Vaikka lapset kokevat kodin ulkopuolisen ympäristön pääasiassa turvalliseksi, ovat tyttöjen kokemukset seksuaaliväkivallasta yleistyneet vuodesta 2013. Sen lisäksi, että kokemuksia on nyt enemmän kuin vajaa kymmenen vuotta sitten, seksuaaliväkivallan kokonaiskuva näyttää muuttuneen. Seksuaaliväkivallan kokemuksissa tuntemattomien tekijöiden osuus on yleistynyt ja näyttää myös siltä, että tekoihin liittyy yhä yleisemmin pakottamista ja väkivaltaa. Myös suurempi osa lapsista ja nuorista tunnisti kokemuksensa seksuaaliväkivallaksi vuonna 2022 kuin 2013. Tämä ei kuitenkaan näy raportointiherkkyydessä, sillä vuonna 2013 seitsemän prosenttia ja vuonna 2022 kuusi prosenttia seksuaaliväkivallan uhreista ilmoitti kokemuksistaan poliisille.
Seksuaaliväkivallan kokemukset eivät näytä olevan yhteydessä seksuaalisen häirinnän kokemuksiin internetissä, vaikka ne ovat selkeästi yleistyneet vuodesta 2013. Vaikka tuntemattomien ehdotukset seksistä sekä yritykset ostaa seksiä internetissä ovat yleistyneet ja lapset myös tapaavat internet-tuttavuuksiaan nyt yleisemmin kuin vuonna 2013, internetin kautta alkunsa saaneet seksuaaliväkivallan tapaukset ovat edelleen harvinaistuneet. Ilmiöiden välillä saattaa kuitenkin olla yhteyksiä, joita tarkempi tutkimus voisi tuoda esiin.
Myönteinen kehitys lasten kokemassa perheväkivallassa on pysähtynyt
Lapset kokevat perheissä nyt aiempaa yleisemmin etenkin henkistä väkivaltaa. Henkiseksi väkivallaksi on Lapsiuhritutkimuksessa luokiteltu esimerkiksi murjottaminen, haukkuminen, väkivallalla uhkailu ja esineiden potkiminen. Vuonna 2022 joka kolmas kuudesluokkalainen ja yhdeksäsluokkalaisista lähes puolet raportoi kokeneensa elämänsä aikana vanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa.
Kuritusväkivalta on vähentynyt siitä asti, kun Suomi on kriminalisoinut sen vuonna 1984. Kuritusväkivallalla tarkoitetaan lievempiä fyysisen väkivallan muotoja kuten tukistamista. Kuritusväkivalta on aiemmin nähty kasvatuskeinona. Vakavan väkivallan teot perheissä ovat lähtökohtaisesti harvinaisia, ja niitä raportoi kolme prosenttia kuudesluokkalaisista ja viisi prosenttia yhdeksäsluokkalaisista.
Lapsiuhritutkimus ei kerro syitä yleistyneen perheväkivallan taustalla, mutta kuritusväkivallan väheneminen muun perheväkivallan yleistyessä kertoo kenties siitä, että perheissä tapahtuvan väkivallan taustalla on nykyään muita kuin kasvatukseen liittyviä syitä. Kuritusväkivaltaa ei enää hyväksytä kasvatuksessa ja sen negatiivisista vaikutuksista ollaan tietoisia, mutta on huolestuttavaa, että sitä kokee edelleen 10 prosenttia kuudesluokkalaisista ja 20 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista. Lisäksi joudumme pohtimaan, miksi esimerkiksi vakavan perheväkivallan muodoista esineellä lyöminen on yleistynyt tilastollisesti merkitsevästi. Nyky-yhteiskunta asettaa vanhemmille hyvin erilaisia paineita selviytyä arjessa kuin 30-vuotta sitten ja tasapainoilu perheen ja työelämän välillä on entistä haastavampaa. Tarvitsemme lisää tietoa näiden ilmiöiden välisistä yhteyksistä.
Kansalliset kyselyt tuottavat arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi
Lapsiin kohdistuva rikollisuus ja väkivalta ovat pääasiassa piilorikollisuutta, joka ei näy virallisissa tilastoissa. Lapsiuhritutkimuksessa väkivalta- ja omaisuusrikoksia raportoineista lapsista kuusi prosenttia ja seksuaaliväkivaltaa kokeneista vain kaksi prosenttia oli kertonut kokemuksistaan ammattilaiselle tai viranomaiselle. Kyselytutkimuksilla saadaan siten arvokasta tietoa uhrikokemusten yleisyydestä, ja ne ovat myös joillekin lapsille ainoa keino kertoa kokemuksistaan. Lapsiuhritutkimukset onkin joka kerta toteutettu niin, että lapset päättävät itsenäisesti osallistumisestaan. Näin varmistetaan, että nekin lapset, joiden perheissä mahdollisesti koetaan väkivaltaa, saavat raportoida kokemuksistaan.
Lapsiuhritutkimuksen tuloksia on käytetty laajasti lasten uhrikokemuksia ehkäisevässä strategiatyössä ja käytännön palvelujen kehittämisessä. Jotta lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan ehkäistä, tarvitaan tietoa sekä kokemusten yleisyydestä että niihin liittyvistä tekijöistä. Säännöllisesti kerättyjen, kansallisten kyselytutkimusten tieto on yleistettävissä ja siten avainasemassa esimerkiksi päätöksenteossa, kun arvioidaan esimerkiksi hallitusohjelmien lapsi- ja perhevaikutuksia. Lapsiuhritutkimus tuottaa tietoa myös monialaiseen viranomaisyhteistyöhön yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Käytännön työn lisäksi aineistoja sovelletaan paljon myös tieteellisessä tutkimuksessa.
Laura Mielityinen
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa Strategisen tutkimuksen rahoittamassa ACElife-hankkeessa. Hän toimi vastaavana tutkijana Lapsiuhritutkimuksessa, joka toteutettiin vuonna 2022 yhtenä kansallisen Lapsistrategian toimenpiteenä.
Kirjallisuus:
Mielityinen ym. (2023). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022: Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022.
Ellonen, N., Kääriäinen, J., Salmi, V. & Sariola, H. 2008. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.
Fagerlund, M., Peltola, M., Kääriäinen, J., Ellonen, N. & Sariola, H. (2013). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110.
Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025.
Väkivallaton lapsuus - toimenpidesuunnitelma: väliarviointi 2020 - alkuvuosi 2023.
Kuva: Riikka Kostiainen
