Nuorten kaupunkitilassa kohtaama seksuaalinen häirintä ja rasismi arkipäivää
Kaupunkien kadut hiljenivät tiukkojen koronarajoitusten aikana. Julkisen ja puolijulkisen tilan luonne muuttui ja tuntui etäännyttävän aikuisia sinne jäävistä nuorista. Kaupungilla aikaansa viettävät nuoret kohtasivat monenlaisia häiritseviä tilanteita, joihin eivät kokeneet saavansa riittävästi tukea aikuisilta. Nuorten kohtaama häirintä jääkin helposti piiloon. Hengailevat nuoret esitetään usein kaupunkitilan häirikköinä, mutta heidän kohtaamansa häirintä saatetaan sivuuttaa. Aikuiset eivät aina tunnista nuorten kokemaa häirintää ja rasismia, jotka kuitenkin muokkaavat nuorten kokemusta kaupunkitilasta ja rajaavat heidän oikeuttaan oleilla siellä.
Nuoruutta korona-ajan kaupunkitilassa kartoittaneessa tutkimushankkeessa Nuorten paikkataju ja huolet (2020–2022) haluttiin kääntää nuorista käytävä huolipuhe nuorten omiin huoliin ja kokemuksiin kaupunkitilasta. Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla ja Tampereella tuotetussa tutkimusaineistossa häirintä ja rasismi nousivat esille nuoria hengailijoita koskettavina ilmiöinä. Tutkimus sijoittui pääosin julkiseen ja puolijulkiseen tilaan. Julkisella tilalla viitataan kaikille avoimiin tiloihin, kuten kadut ja puistot. Puolijulkisilla tiloilla taas tarkoitetaan yksityisessä omistuksessa olevia tiloja, joiden käyttöön omistajat voivat asettaa tiettyjä ehtoja, kuten kauppakeskukset.
Tutkimuksessa haastatellut nuoret ja nuorisotyöntekijät kokivat kaupunkitilassa tapahtuvan syrjinnän, häirinnän ja kiusaamisen lisääntyneen korona-ajassa. Syrjinnän ja häirinnän kuvattiin kohdistuvan ennen kaikkea rodullistettuihin nuoriin ja nuoriin tyttöihin. Ilmiöiden nähtiin limittyvän fyysisestä kaupunkitilasta digitaaliseen maailmaan. Nuorisotyöntekijät myös toivat esille, että väkivalta sekä vähemmistöjen ja muiden kuin oman sukupuolen vähättely on muuttunut kaupunkitiloissa hengailevien nuorten puheissa tavallisemmaksi.
Aikuisten voi olla vaikea puuttua yksittäisiltä vaikuttaviin tilanteisiin, mutta tämä olisi tärkeää, jotta nuorille voitaisiin viestiä, ettei syrjintää, häirintää tai rasismia hyväksytä.
Kaupunkitilaan sijoittuva syrjintä, häirintä ja rasismi voidaan nähdä osana niin sanottuja sosiaalisia erotteluja ja kontrollia sekä väkivallan jatkumoa. Erottelu ja tästä seuraava epäoikeudenmukaisen kohtelu voi perustua esimerkiksi ikään, sukupuoleen ja rodullistamiseen. Erityisesti kiusaamisen osalta on korostettu tilanteiden jatkuvuutta: kyse ei ole välttämättä yksittäisestä tapahtumasta, vaikka se siltä vaikuttaisi ulospäin. Nuori voi kaupunkitilassa – ja myös muualla – kokea toistuvia kiusaamis-, syrjintä- ja häirintätilanteita. Aikuisten voi olla vaikea puuttua yksittäisiltä vaikuttaviin tilanteisiin, mutta tämä olisi tärkeää, jotta nuorille voitaisiin viestiä, ettei syrjintää, häirintää tai rasismia hyväksytä. Vaikka hengailevat nuoret eivät aina kaipaa aikuisten läsnäoloa, ei vastuuta häiritsevistä tilanteista tule jättää yksin heille.
Toistuvaa seksuaalista häirintää ja huorittelua kaupungilla
Seksuaalisen häirinnän tilanteet ovat kaupungilla hengaileville tytöille arkipäivää, ja korona-aikana muuttunut kaupunkitilan luonne saattoi osaltaan lisätä sitä. Tutkimuksen tytöt kuvasivat julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa tapahtuvan häirinnän sisältävän koskettelua, huutelemista, perään lähtemistä ja väkisin suutelua. Vaikka häirintää tapahtui heidän mukaansa joka puolella, korostuvat heidän kertomuksissaan häirinnän tiloina julkiset kulkuvälineet, niiden pysäkit ja Helsingin päärautatieasema.
Aisha: Se on vaan niinku silleen, et metroski voi tapahtuu, bussissa voi tapahtuu, ratikoissa, junissa justiin. Ehk junissa just eniten tapahtuu tommosta.
Jasmin: Joo.
Aisha: Tai sit bussipysäkeillä, justiinsa illal esim. tapahtuu tolleen, et miehet alkaa lääppii. Ahistelee.
Ei-toivotun fyysisen koskettelun, seuraamisen ja seksuaalissävytteisen huutelun lisäksi kaupunkitilassa hengaavat tytöt kohtaavat myös häiritsevää mielivaltaista huorittelua. Vääränlaiseksi tuomittu ulkonäkö tai käytös saattavat provosoida tuntemattomia poikia tyttöjen nimittelyyn, mutta loppujen lopuksi huoraksi voidaan leimata ilman niin sanottua syytä – riittää että on tyttö.
Siinä missä huoritteilijoita kaupunkitilassa ovat usein tytöille tuntemattomat pojat, toivat tutkimuksen tytöt esille, että seksuaaliseen häirintään syyllistyvät erityisesti aikuiset, humalaiset miehet: ”Vanhat miehet, känniläiset ja tämmöset”.
Rodullistamisen ja rasismin kokemukset osana hengailua
Myös rasismin kokemukset ovat nuorille kaupunkitilassa valitettavan yleisiä. Tutkimusaineistossa nousi esille sekä nuorten toisiinsa kohdistamat rodullistavat rajanvedot että aikuisten nuoriin kohdistama rasismi. Kaupunkitilassa hengailevien nuorten kaveriporukoihin kuuluu sekä rodullistettuihin vähemmistöihin että enemmistöön kuuluvia nuoria. Osan nuorista kuvattiin käyttäytyvän itse rasistisesti ja syrjivästi toisiaan ja aikuisia nuoriso-ohjaajia kohtaan. Vähemmistöjä saatettiin esimerkiksi vähätellä tai heistä käytettiin rasistisia nimityksiä. Tutkimushankkeen aikana alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toi syrjintään ja syrjinnästä kertoviin tarinoihin myös uusia sävyjä. Venäläistaustaiset nuoret kohtasivat entistä enemmän syrjivää käytöstä.
Rasismi ei kuitenkaan liity kaupunkitilassa ainoastaan nuorten keskinäisiin suhteisiin ja erontekoihin, vaan myös siihen, miten rodullistettuja nuoria yleisemminkin yhteiskunnassa kohdeltiin ja miten heistä puhuttiin:
Jalkautuvaa harmittaa ”mamut riehuu” -diskurssi. Oikeasti hänestä kaikilla teini-ikäisillä on samat haasteet – se ei katso ihonväriä tai etnisyyttä. Yhteiskunnasta puuttuu empatia maahanmuuttajia kohtaan. Monet mamut kohtaavat rasismia päivittäin. Eri säännöt kantasuomalaisille ja mamuille. Romanit kohtaa samaa syrjintää kuin mamut – ”kärsivät kollektiivisista rangaistuksista”.
(Tutkijan kenttäpäiväkirja, kesäkuu 2021)
Rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluviin nuoriin kohdistuu kaupunkitilassa ylikontrollia, jossa heidän toimintansa on asetettu suurennuslasin alle ja yhden törttöily johtaa kaikkien syyttelyyn. Nuoret saattavat reagoida kohtaamaansa vihaan samalla mitalla: ”Jos kaikki vihaa meitä, niin mekin vihaamme kaikkia”. Aineistossa rodullistetut nuoret myös saattoivat kulkea pelon vuoksi kahden tai kolmen ihmisen ryhmissä. Nuoret voivat kokea, että heidät määritellään uhkaksi, kun he hengailevat kaupunkitilassa, mutta heidän omia syrjinnän tai turvattomuuden kokemuksiaan ei aina huomioida.
Aikuisten on kannettava vastuuta
Kaupunkitilassa tapahtuva rasismi ja häirintä eivät ole uusia ilmiöitä, jotka olisivat syntyneet vasta koronapandemian tuomien rajoitusten myötä. Tutkimuksen nuoret ja nuorisotyöntekijät kuitenkin kokivat häiritsevän käytöksen lisääntyneen koronan aikaisessa kaupungissa. Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa hengailevat nuoret kohtaavat ikävää huutelua, seksuaalista häirintää, rasismia ja fyysistä väkivaltaa niin aikuisten kuin muiden nuortenkin suunnalta.
Ajassa, jossa julkisessa keskustelussa esiin on nostettu jälleen ”pelottavat nuoret”, on tärkeää tuoda esille, että kaupungilla hengailijat kohtaavat paljon ”pelottavia aikuisia”. Osa aikuisista käyttäytyy tavalla, joka loukkaa nuoria ja heidän koskemattomuuttaan. He saattavat lähennellä, toimia rasistisesti tai muuten epäasiallisesti. Osa nuorista myös pelkää päihtyneitä, huonovointisia aikuisia.
Nuoria ei tietenkään tule asettaa automaattiseen uhriasemaan ikänsä, sukupuolensa tai ihonvärinsä perusteella. Nuoret eivät myöskään ole avuttomia kohtaamansa kiusaamisen, syrjinnän ja häirinnän edessä vaan myös kehittävät kekseliäitä strategioita, joiden avulla selviytyä epämieluisista tilanteista. Tästä huolimatta nuoret toivovat, että aikuiset puuttuisivat useammin kaupungilla tapahtuviin ikäviin tilanteisiin. Kiusaamisen, häirinnän tai rasismin kokijan ei pitäisi olla yksin vastuussa toiminnan estämisestä tai lopettamisesta – tähän tarvitaan kaikkien panosta. Hengailu kaupungilla on arvokasta ja hauskaa, mutta ei aina harmitonta. Kaupunkitila ja oikeus käyttää kaupunkitilaa eivät valitettavasti ole kaikille samat.
Syrjintä ja häirintä ovat aiheita, joille aikuisten olisi syytä herkistyä entisestään. Häiritseviin tilanteisiin on puututtava joka kerta. Rasismin, syrjinnän ja häirinnän vähentämiseksi ei ole tarjolla yhtä selkeää toimintamallia. Tarvitaan kokonaisen toimintakulttuurin muutos.
Anni Nyyssölä
Kirjoittaja työskenteli Nuorisotutkimusseuran Nuorten paikkataju ja huolet -hankkeessa vuosina 2022–2023 ja työstää tällä hetkellä väitöskirjaa nuorten kuulumisen kokemuksista Itä-Helsingissä.
Kirjoitus perustuu artikkeliin Nuorten kohtaama syrjintä ja häirintä korona-ajan kaupunkitilassa. (Nyyssölä, Jurvanen, Saarikkomäki & Tolonen 2023), joka julkaistiin Nuorisotutkimuksen julkaisussa Nuoruus korona-ajan kaupungissa – Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista (toim. Laine, S., Kauppinen, E., Malm, K. & Hoikkala, T.) Tutkimusta rahoittivat Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Tampereen kaupungit sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.
Kuva: Pixabay
