Ruotsin uusi laki tuo kunnille vastuun rikoksentorjunnasta
Ruotsin lainsäädännössä (Kommuners ansvar för brottsförebyggande arbete) korostetaan, että kuntien tulee priorisoida rikoksentorjuntatyötä ja että rikoksentorjuntatoimien tulee olla tutkimukseen perustuvia ja että niitä tulee toteuttaa systemaattisesti. Kuntien tulee muodostaa paikallinen tilannekuva rikollisuudesta, missä kuvataan rikollisuuden muotoja, laajuutta, seurauksia ja syitä. Tilannekuvan perusteella arvioidaan tarvittavia ehkäisytoimia, laaditaan toimenpideohjelma ja päätetään toimenpideohjelman toteuttamisesta.
Uuden lainsäädännön mukaan kuntien on otettava vastuu paikallisen rikoksentorjuntatyön yhteensovittamisesta ja perustettava koordinointitoiminto. Lisäksi kuntien on laadittava kirjalliset yhteistoiminasopimukset keskeisten toimijoiden kanssa. Laki koskee kaikkia Ruotsin kuntia, niin isoja kuin pieniä. Kunnilla on mahdollisuus hakea taloudellista tukea näiden toimintojen käynnistämiseen.
Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brå (Brottsförebyggande rådet) on saanut tehtäväkseen tukea kuntia kansallisella tasolla. Annettava tuki on käytännönläheistä. Kyse voi olla esimerkiksi tutkimustietoon perustuvista luennoista ja työpajoista. Brå on myös avannut sähköpostin ja tukipuhelimen, joista kunnan työntekijät voivat saada vastauksia kysymyksiinsä uudesta lainsäädännöstä, paikallisesta rikoksentorjuntatyöstä ja Brån tarjoamista tukimahdollisuuksista.
Poliisilla tulee edelleen olemaan keskeinen rooli rikollisuuden ehkäisemisessä, mutta uuden lainsäädännön myötä kuntien rooli vahvistuu. Laki edellyttää, että sekä poliisi että lääninhallitukset tehostavat yhteistyötä kuntien kanssa. Myös elinkeinoelämä tulee ottaa mukaan rikoksentorjuntatyöhön yritysten kanssa tehtävien yhteistyösopimusten kautta.
Ruotsin kuntien täytyy kehittää rikoksentorjuntatyötä
Brån seurantatietojen mukaan suurella osalla kunnista on paljon tehtävää uuden lainsäädännön tavoitteiden täyttämisessä. Raportissa rikoksentorjuntatyön nykytilanteesta todetaan, että kunnat aivan liian harvoin perustavat rikoksentorjuntatyönsä tutkimustietoon. Rikollisuuden syitä on usein pohdittu ja analyyseja laadittu, mutta ehdotetut toimenpiteet ovat jääneet analyysityöstä irrallisiksi. Brån suositus onkin, että kaikissa kunnissa rikoksentorjunnasta vastaavien työntekijöiden toimintaedellytykset ja tietotaito turvataan.
Torénin ja Ullerholmin (2023) Skånen kuntien työntekijöille kohdistetussa haastattelututkimuksessa kävi ilmi, että kunnat pitivät uutta lainsäädäntöä positiivisena ja näkivät sen merkkinä rikoksentorjunnan aseman vahvistumisena ruotsalaisessa yhteiskunnassa, alueilla ja kunnissa. Tärkeänä pidettiin sitä, uudessa lainsäädännössä painotetaan paikallisia olosuhteita ja annetaan kunnille mahdollisuus räätälöidä rikoksentorjuntatyö niiden mukaisesti. Epäselvyyttä kunnissa sen sijaan oli sen suhteen, miten rikoksentorjuntatyötä tulee tehdä. Kaivattiin selkeää ohjeistusta. Tähän Brå pyrkiikin vastaamaan.
On kiinnostava nähdä, minkälaisia vaikutuksia uudella lainsäädännöllä Ruotsissa on. Saadaanko sen avulla esimerkiksi kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämä entistä tiiviimmin mukaan paikalliseen rikoksentorjuntatyöhön? Selvää on, että tutkimusta ja koulutusta tulee vahvistaa, jotta muutokset saadaan aidosti toteutettua.
Paikallista rikoksentorjuntatyötä tulee edistää Suomessakin
Suomessa on merkkejä rikollisuuden pitkäaikaisen laskun päättymisestä. Rikollisuus kasaantuu rikoksia paljon tekevälle ryhmälle ja alueellisesti, tiettyihin paikkoihin. Nuorten rikollisuudessa on varsin huolestuttavia ilmiöitä. Rikoksentorjunnan kehittämisessä olisi kiinnitettävä huomiota kolmeen peruspilariin: alueelliseen toimintaan, tietopohjaan ja osaamisperustaan (Ks. tarkemmin Kivivuori ja Kinnunen 2024).
Suomessa alueellista rikoksentorjuntaa voitaisiin vahvistaa nimeämällä hyvinvointialueille rikoksentorjunnan koordinaattorit.
Suomessa alueellista rikoksentorjuntaa voitaisiinkin paremmin vahvistaa nimeämällä hyvinvointialueille rikoksentorjunnan koordinaattorit. He voisivat toimia myös poliisin ja sen alueellisen organisaation yhteydessä, koska poliisilla on laaja-alainen näkökulma rikollisuuden eri muotoihin. Yhdessä koordinaattorit voisivat muodostaa verkoston, joka saisi työhönsä tukea muun muassa oikeus- ja sisäministeriöiden asiantuntijoilta. Uudistus voitaisiin toteuttaa olemassa olevien resurssien puitteissa.
Rikoksentorjunnan koordinaattorin toiminta olisi tiedolla johtamista. Hänen tehtävänään olisi kuvata ja seurata alueellista rikollisuustilannetta sekä suunnitella, tukea ja ohjata rikoksentorjuntatyötä alueellaan.
Koordinaattori vastaisi myös toiminnan vaikuttavuuden arvioinnin edellytyksistä. Hän huolehtisi, että käyttöön otetaan vaikuttaviksi todettuja toimia, ja että uusia toimia arvioidaan. Rikoksentorjunnan vaikuttavuuden arviointia tulee silti koordinoida kansallisesti, jotta kotimainen ja kansainvälinen vertailu on mahdollista
Myös koulutusta tulee lisätä. Tavoitteena tulee olla, että rikoksentorjunnan koordinoinnin ja johtamisen ammattiosaaminen hankitaan yliopistotasolla, kriminologian opinnoissa. Samaan tapaan kuin esimerkiksi sosiaalityön osaamisperusta on yliopistotutkinnoissa.
Ruotsin rikollisuustilanne on Suomea paljon vakavampi. Tästä huolimatta Suomessa on syytä varautua rikollisuuden vakavoitumiseen hyvissä ajoin.
Aarne Kinnunen
Kirjoittaja on kehittämisneuvos oikeusministeriössä.
Lähteitä:
Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston Brån verkkosivut kuntien vastuusta (ruotsiksi)
Det brottsförebyggande arbetet i Sverige. Nuläge och utvecklingsbehov 2023. Brå 2023.
Kivivuori Janne ja Kinnunen Aarne: Rikoksentorjuntaa on kehitettävä kriminologiseen tutkimukseen ja koulutukseen nojaten. Edilex 2024.
Torén Hanna & Ullerholm Emma (2023): Kommuners ansvar för brottsförebyggande arbete – en tolkningsfråga? En intervjustudie om skånska kommuners tolkningar av lagen (2023:196) om kommuners ansvar för brottsförebyggande arbete. Malmö universitet.
Ruotsin hallituksen esitys laista kuntien vastuuksi rikosten ehkäisytyössä
Kuva: Pixabay
