Neurokirjolla olevien vankien tunnistamista ja kuntoutusta parannettava
Vuodesta 2018 lähtien Autismisäätiö on yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa kehittänyt neurokirjon vankien tarpeiden tunnistamista ja kuntoutusta vankiloissa, ensin Oikeusturva ja kuntoutus kuntoon 2020-hankkeessa (STEA, 2018–2020) ja sittemmin Revion-hankkeessa (OM, 2021–2022). Tässä artikkelissa nostamme esille neurokirjon vankien tuen tarpeita ja esittelemme kehitettyä kuntoutusta ja sen vaikutuksia.
Neurokirjon piirteiden esiintyvyys vangeilla ja rikollinen käyttäytyminen
Neurokirjon (ADHD ja autismikirjo) piirteet ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka liittyvät aivojen kehityksen ja toiminnan erilaisuuteen sekä vaikuttavat yksilön toimintakykyyn, käyttäytymiseen ja kokemusmaailmaan. ADHD:n ydinpiirteitä ovat tarkkaamattomuus, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus. Autismikirjon ydinpiirteet tulevat puolestaan ilmi erilaisena tapana kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa, toistavina ja kaavamaisina käyttäytymistapoina, erityisinä mielenkiinnonkohteina ja aistiherkkyyksinä. ADHD näyttäisi olevan noin kymmenen kertaa yleisempää vangeilla kuin muulla väestöllä, kun taas autismikirjon osalta esiintyvyys vankien keskuudessa on vaikeammin määriteltävissä.
ADHD on riskitekijä rikolliselle käyttäytymiselle ja uusintarikollisuudelle. Muihin vankeihin verrattuna ADHD:n piirteitä omaavilla vangeilla on enemmän psykiatrista sairastavuutta, ja sopeutuminen vankilaympäristöön on vaikeampaa. Suurin osa ADHD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä vangeista ei ole saanut diagnoosia, ja vain pieni osa diagnosoiduista on saanut hoitoa oireisiinsa.
Autismikirjo ei ole riskitekijä rikolliselle käyttäytymiselle, mutta samanaikaiset ADHD-piirteet, psykiatriset sairaudet sekä myöhäinen diagnosointi voivat lisätä riskiä. Autismikirjoon liittyvät piirteet, kuten erityiset mielenkiinnon kohteet, joustamattomuus sekä sosiaaliset vaikeudet voivat olla rikoksen taustalla vaikuttavia tekijöitä, ja ovat siten huomioitavia asioita erilaisissa oikeuspsykiatrisissa arvioissa, rangaistusajan suunnittelussa sekä uusintarikollisuuden ehkäisyyn tähtäävissä interventioissa.
Vankeusaikainen ja vapautumisen nivelvaiheen kuntoutus
Hankkeissa kehitetty kuntoutus perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapian ja dialektisen käyttäytymisterapian menetelmien soveltamiseen yksilökuntoutuksessa neurokirjon ihmisten tarpeet ja tiedonkäsittelyn erityispiirteet huomioiden. Nämä menetelmät ovat vaikuttaneet lupaavilta niin oikeuspsykiatristen ongelmien ja rikollisen käyttäytymisen hoidossa kuin neurokirjon nuorten ja aikuisten hyvinvoinnin lisäämisessä ja psykiatristen ongelmien hoidossa.
Revion-hankkeen aikana vankiloissa toteutettiin 54 kuntoutusprosessia, joista 51% toteutui etäkuntoutuksena, 23% lähikuntoutuksena ja 26% etä- ja lähikuntoutuksen yhdistelmänä. Yksittäisellä asiakkaalla oli keskimäärin 29 kuntoutustapaamista kertaviikkoisesti. Kuntoutuksen alussa kartoitettiin asiakkaan tilannetta, oppimishistoriaa ja asiakkaan esiin tuomiin ongelmiin vaikuttavia tekijöitä sekä voimavaroja. Kertyneen tiedon pohjalta asetettiin yksilölliset tavoitteet (Kuva 1). Yleisimmin kuntoutuksen tavoitteet liittyivät impulsiivisuuden hallinnan ja tunnesäätelytaitojen kehittämiseen.
Kuva 1. Kuntoutuksen tavoitealueet
Kuntoutuksen aikana harjoiteltiin taitoja, joiden avulla pyrittiin lisäämään asiakkaan edellytyksiä edetä kohti mielekästä elämää. Taitoharjoittelua muokattiin yksilöllisesti, jotta kuntoutus kohdentui asiakkaan määrittelemien ongelmien taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja vei kohti asetettuja tavoitteita. Taitoharjoittelu sisälsi laaja-alaisesti psykologisen joustavuuden taitojen kehittämistä, eli uudenlaisen suhteen opettelua hankaliin tunteisiin ja ajatuksiin, jotta niiden vaikutusvalta käyttäytymiseen vähenisi, läsnäolon taitojen ja reagoimattomuuden harjoittelua sekä arvotyöskentelyä. Taitoharjoittelua täydennettiin tunnesäätelytaitojen, tietoisen selviytymisen taitojen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisella sekä toiminnanohjauksen ja tarkkaavuustaitojen kompensaatiokeinojen opettelemisella. Kuntoutuksen päättyessä arvioitiin tavoitteiden toteutumista ja kuntoutuksen hyötyjä sekä keskusteltiin tulevaisuuden tavoitteista ja jatkotuentarpeista.
Kuntoutuksen vaikutuksia
Kuntoutuksen alussa ja lopussa kerätyn arviointitiedon perusteella näyttää siltä, että kuntoutujien psyykkinen hyvinvointi lisääntyi; kyky tulkita omia tai toisten mielentiloja, tunteita ja pyrkimyksiä kohentui; tunnesäätelyn vaikeudet ja ajatuksiin kiinnijääminen vähenivät. Impulsiivisista käyttäytymispiirteistä kuntoutukseen osallistuneiden harkitsemattomuus, hätäilevyys, lyhytjänteisyys ja yli-innokkuus vähenivät.
Asiakkaat toivat esille kuntoutuksesta olleen hyötyä impulsiivisuuden hallinnassa, tunteiden käsittelyssä, itsetuntemuksen lisääntymisessä ja oman käyttäytymisen ja siihen liittyvien tekijöiden ymmärtämisessä, sekä kokonaisvaltaisesti arjen tilanteissa selviytymisessä. Asiakkaat kokivat, että taidot tunteiden tunnistamisessa ja hyväksynnässä kehittyivät, omat arvot selkiytyivät, ajattelumaailmassa ja suhteessa ajatuksiin tapahtui muutosta sekä sai uusia näkökulmia. Omien elämänkokemusten ja oppimishistorian tarkastelu sekä läsnäoloharjoitukset koettiin hyödyllisinä.
Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiltä kerätyissä palautteissa kuntoutuksen nähtiin edistävän rangaistusajan suunnitelman tavoitteita ja vastaavan sellaisiin tarpeisiin, joihin Rikosseuraamuslaitos ei pysty vastaamaan. Palautteissa mainittiin piirteiden ja tarpeiden tunnistamisen helpottaneen asiakkaan toimintaa ja lisänneen aktiivisuutta. Oman käyttäytymisen ja sen seurausten ymmärtämisen lisääntymisen koettiin vähentäneen impulsiivista käyttäytymistä. Asiakkaan itsesäätelyn ja itsereflektiokyvyn kehittymisen nähtiin vähentävän ristiriitatilanteita vankilassa. Työntekijät toivat esiin, että asiakkaiden lisääntynyt ymmärrys omasta toiminnastaan ja kyky ilmaista tarpeitaan henkilökunnalle tuki sääntöjen ja sovittujen asioiden noudattamista.
Neuromoninaisuuden huomioiminen vankiloissa ja vapautuessa
Neurovähemmistöön kuuluvien vankien tarpeiden tunnistaminen vankiloissa on välttämätöntä, jotta yhdenvertaiset edellytykset rangaistuksen suorittamiseen ja rikoskierteen katkaisemiseen mahdollistuvat. Tarvitaan sekä neurokirjon vankien tarpeisiin vastaavaa kuntoutusta että neuromoninaisuuden huomioivaa työotetta vankiloihin. Tarpeisiin vastaava tuki on turvattava myös vapautumisen nivelvaiheessa.
Sanna Kara, Katri Mikkola & Minna Tuusa
Sanna Kara (psykoterapeutti, toimintaterapeutti ylempi AMK), Katri Mikkola (väitöskirjatutkija, neuropsykologiaan erikoistuva psykologi) ja Minna Tuusa (sosionomi AMK, neuropsykiatrinen valmentaja) ovat työskennelleet useamman vuoden ajan Autismisäätiön hallinnoimissa hankkeissa kehittäen neurokirjon piirteiden tunnistamista rikosoikeudellisessa järjestelmässä ja neurokirjolla olevien ihmisten vankeusaikaista ja vapautumisen nivelvaiheen kuntoutusta. Hankkeissa tuotetut materiaalit löytyvät revion.fi-sivustolta.
Kuva: Pixaby
