Päihdehoitoa vai rangaistus?
Viimeaikaisten tutkimusten ja työssä karttuvan tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että päihteiden käyttö on monipuolistunut ja arkipäiväistynyt niin yhteiskunnan syrjäpuolella kuin myös sen normien mukaista elämää viettävillä. Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet ja mielipiteet huumeiden käytön rangaistavuudesta ovat lieventyneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2022 suorittaman väestökyselyn mukaan (THL:n tiedote 14.4.2023). Sen sijaan alkoholin kokonaiskulutus on ollut laskusuunnassa vuodesta 2007 alkaen (THL.fi/tilastot-ja-data/…/alkoholijuomien kulutus 2022; tiedote 10.5.2023). THL:n 2023 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella suurin osa suomalaisista on nykyisen alkoholipolitiikan kannalla (THL:n tiedote 13.3.2023).
Mielentilatutkimukseen määrätyillä henkilöillä on takanaan lähes poikkeuksetta vakavia väkivallantekoja ja lähes poikkeuksetta myös vakavia päihdeongelmia. THL:n mielentilatutkimusaineistossa 2000-luvulla lähes 17 prosentissa päädiagnoosina on ollut jokin päihdehäiriö (ICD 10 diagnoosit F10-19), oheisdiagnooseina alkoholiriippuvuus on yleisimpiä (Ahlgrén-Rimpilainen 2023). On varsin harvinaista, jos vakavaan rikokseen syyllistynyt (henkirikos, muu väkivallanteko, tuhotyö) ei käytä päihteitä, ei ole ollut päihtynyt teon tehdessään tai päihteiden käyttö ei millään tavoin olisi merkityksellistä teon hetken ympärillä. THL:n aineistoa koskevaa selvitystä on luvassa tämän vuoden loppuun mennessä.
Päihtymyksen ja vakavien rikosten yhteys ja siten myös päihteiden käytön ”välillinen rangaistavuus” – oli kyseessä lailliset tai laittomat päihteet – ansaitsevat perusteellista selvittelyä ja pohdintaa. Suomessa tuomioistuimen mielentilatutkimuksen yhteydessä määräämän vaarallisuusarvioinnin läpi käyneillä henkilöillä päihteiden käyttö tai päihtymys teon tai tekojen hetkellä näyttäytyi merkittävänä riskitekijänä tutkimuksen (Joelsson ym. 2021) perusteella, sillä valtaosa (yli 90 %) vaarallisuusarviossa olleista henkilöistä oli ollut päihtynyt teon hetkellä. Sekä vaarallisuudesta annetussa lausunnossa että myöhemmin tuomioistuinkäsittelyssä henkilö todettiin useimmiten laissa tarkoitetulla tavalla erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle. Tuomioistuimen päätös on vaikuttanut useimmiten noudattavan asiantuntijalausuntoa vaarallisuudesta, ja johtanut siten tuomioon koko rangaistuksen suorittamisesta vankilassa. Vuonna 2018 voimaan tullut yhdistelmärangaistus on korvannut tämän rangaistusmuodon.
Lausuntoja vaarallisuudesta laadittaessa on oikeuspsykiatrisessa käytännössä muodostunut lähes vakiintuneeksi tavaksi painottaa aikaisempaa rikollisuutta, erityisesti vakavaa rikollisuutta, ja päihdeongelmia sekä epäsosiaalista persoonallisuutta rikosmyönteisyyttä lisäävinä riskitekijöinä ja siten kriteereinä ”erittäin vaarallisen” suuntaiseen loppupäätelmään päädyttäessä (Tiihonen 2017, Joelsson ym. 2021).
”Ankaroittaako aiempi rikos rangaistusta?”
Näin twiittasi rikosoikeuden professori Sakari Melander äskettäin (9.5.2023) ja jatkaa kahden kohdan perusteluin: 1) ”Aikaisempi rikollisuus on rangaistuksen koventamisperuste tietyin edellytyksin” ja 2) ”Vakavan rikoksen uusija voidaan tuomita yhdistelmärangaistukseen, joka ”istutaan” kokonaan, tämän päälle tulee vielä vuoden valvonta-aika”.
Rikosprosessissa oikeuden arvioinnissa aikaisemman rikoksen merkitys korostuu ja siten voi moninkertaistua myös päihdekäyttöön perustuvien tai läheisesti päihdeongelmiin liittyvien ongelmien merkitys. Kärjistäen voidaan todeta, että rikosoikeudellinen arviointi ja rangaistukset kompensoivat pahimmillaan päihdeongelmien hoitamattomuutta ja arvottavat yksilöitä yhteiskunnassamme lisäämällä syrjäytymisen ja päihdeongelmien kasaumaa.
Miten päihtymys otetaan huomioon rikosoikeudellisessa arvioinnissa mielentilaa tutkittaessa?
Rikoslain lähtökohta on se, että päihtymystä tai muuta tilapäistä tajunnan häiriötä, johon tekijä on itse saattanut itsensä, ei oteta huomioon, kun rikoksen tekijän syyntakeisuutta arvioidaan. Päihtymys voidaan kuitenkin lain mukaan ottaa huomioon, mikäli siihen on erityisen painavia syitä. Jos kyseessä on ennakoimaton tai poikkeava reaktio, kuten patologisen voimakas humalatila ja aiheutunut ilman henkilön omaa syytä, voidaan päihtymys kuitenkin ottaa huomioon rangaistusta harkittaessa tai mielentilaa arvioitaessa nykykäytännössä.
Ruotsin rikosoikeusjärjestelmässä päihtymystila voidaan ottaa huomioon, joskin lähtökohtaisesti Ruotsissakaan tällainen tilapäinen tila ei pääsääntöisesti vähennä henkilön vastuuta. Ruotsin järjestelmässä korostuu ajatus yhteiskunnan suojelusta ja sen vuoksi on perusteltua rangaista kaikkia rikoksen tekijöitä, joskin yksilölliset erot voidaan ottaa huomioon seuraamusharkinnassa (Kaarre ym. 2022, s. 36). Ruotsissa on ollut myös mahdollista määrätä henkilö pakolliseen päihdehoitoon (ks. Socialstyrelsen.se/…/tvangsvard-av-missbrukare). Kokemusten perusteella tällaisen hoidon tulee olla mm. strukturoitua ja huomioida yksilöllisiä seikkoja sekä alkaa laitosmuotoisena ja kestää riittävän pitkään mahdollisimman pysyvään muutokseen tähdätäkseen. Jälkihoidon ja valvonnan järjestäminen on oleellista.
Pakonkäytön lisääntymisen ja itsemääräämisoikeuksien kaventumista vastaan on vasta-argumentoitu ihmishenkien säästymisellä ja todelliseen muutokseen mahdollisuutta tarjoamisella (Israelsson 2021).
Mitä voitaisiin tehdä päihdeongelmista johtuvien rikosten vähentämiseksi?
Nykyistä yksilöllisempi seuraamusmenettely rikosprosessissa ja laajempi hoitoonmääräämisvalikko voisivat tulla kyseeseen suomalaisessa oikeuspsykiatrisessa järjestelmässä. Julkisessa sosiaali -ja terveydenhuollossa voisi olla mahdollista tarjota kannustimia taikka käyttää velvoittavia interventioita. Erilaisia käytössä olevia malleja tulisi vertailla ja tutkia varteenotettavia vaihtoehtoja tulevia lainuudistuksia ajatellen.
Päihteiden käytön ehkäisyyn tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän voimavaroja ja samoin hoitomahdollisuuksiin lisäämiseen hyvinvointialueilla. Rikoksien ja päihteiden käytön ennaltaehkäisemisen asiantuntemusta on paljon, mutta ennaltaehkäisevää ajattelua saattaa kuitenkin itseään vaivata päihde- tai rikoskeskeisyys. Päihdekäyttöön tai rikosten tekemiseen keskittyvien tekojen ja puheiden sijaan on oleellista tunnistaa ongelmien taustalla olevat juurisyyt. Kaukaa katsoen ongelmat näyttäytyvät erilaisilta kuin lähellä tai rinnalla kulkien. Etäisyys päätöksiä tekeviin ja yhteiskunnallista vastuuta kantaviin hallinnollisiin ryhmiin voi olla merkittävä ongelmien alkulähde (Armstead ym. 2021.)
Arjesta pakeneminen päihteisiin, jengeihin, radikalisoitumiseen, väkivaltaisuuteen ja ääriliikkeisiin voivat tarkoittaa tuen ja turvallisuuden hakemista lähimpänä saatavilla olevasta tahosta. Tämä johtaa usein ongelmien kertautumiseen ja marginalisoitumiseen. (Diamant Salihu: ”Tills alla dör”, Helsinki Lit 13.5.2023)
Osallistumisen mahdollisuuksien ja yhdenvertaisuuden kokemusten lisääminen monin samaan tavoitteeseen tähtäävin ja yhdessä tuumin ihmisiä samaan suuntaan liikuttavin, hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävin toimin eteneminen voisi olla vaikuttavaa, esimerkkinä Käärijä-ilmiö. Pitkän tähtäimen tavoitteet edellyttävät toki hallittua suunnitelmallisuutta.
Lopuksi esitän muutamia konkretisoitavia ehdotuksia riippuvuussairauksista ja haitallisesta käytöstä (pelkän) rankaisemisen sijaan:
Ennaltaehkäisevä (rikosta ei tapahdu)
1) Sosiaali – ja terveysongelmien yhteydessä havaittujen riippuvuuden tai haitallisen käytön tunnistaminen ja tarpeellisen intervention välitön aloittaminen ja kuntoutuksen jatkamisesta huolehtiminen lakisääteiseksi/hoitotakuu hyvinvointialueilla
Seuraamus (rikoksen tapahduttua)
2) Tuomioistuin voi seuraamusharkinnassaan ottaa yksilöllisesti huomioon henkilön riippuvuusongelman ja pyytää asiantuntijan arviota hoidon tarpeesta päätöksensä tueksi
3) Oikeuspsykiatristen asioiden lautakunta/THL voi määrätä rikoksen tehneen henkilön sellaiseen hoitoon, joka vaikuttavuudeltaan ja soveltuvuudeltaan on paras yksilön riippuvuuden tai haitallisen käytön päättymisen tukemiseksi rikosseuraamuksen laadusta tai hoitoon määräämisestä riippumatta
Rikoksen uusimisriskiä vähentävä toiminta
4) Rikosseuraamuslaitos järjestää tutkimusnäyttöön perustuvaa vaikuttavaa kuntoutusta laitoksessa tai sen toiminnan piirissä oleville henkilöille riskitietoisesti /hoitotakuu laitoksen vastuualueille.
Aulikki Ahlgrén-Rimpiläinen
Kirjoittaja on oikeuspsykiatrian tehtäväalueen ylilääkäri THL:ssä; LT, eMBA.
Lisätietoa mielentilatutkimusten teosta ja niitä koskevasta lainsäädännöstä: thl.fi/oikeuspsykiatria
Lähteitä:
Ahlgrén-Rimpilainen A, Rautanen M. Partners in crime: A 21-year cohort comparison of people who commit serious crimes together with those who act alone. Criminal Behaviour and Mental Health. First published: 08 March 2023.
Armstead TL, Wilkins N, Nation M. Structural and social determinants of inequities in violence risk: A review of indicators. J Community Psychol. 2021 May; 49(4):878–906.
Decker, S. “Collective and Normative Features of Gang Violence.” Justice Quarterly 13: 243–264. 1996.
Israelsson, M. Utfall av lagstadgad tvångsvård för personer med missbruks- och beroendeproblem – en systematisk översikt. Statens institutionsstyrelse, rapport 7/2021.
Joelsson, P., Repo, K., & Ahlgren-Rimpiläinen, A. (2021). Particularly dangerous offenders in Finland – need for substance use rehabilitation? Journal of Forensic Psychiatry & Psychology (Print), 32(5), 752–758.
Kaarre H, Laarni L, Niinistö K, Melander S, Ahlgrén-Rimpiläinen Aulikki. Oikeuspsykiatria ja lainsäädäntö. Oikeuspsykiatriaa koskeva lainsäädäntö pohjoismaisessa vertailussa. THL Työpaperi 49/2022.
Tiihonen, J. Mitä on Oikeuspsykiatria? Duodecim oppiportti, 2017.
Tiihonen J, Ojansuu I, Lehti M. Päihdekäyttö ja riski syyllistyä muita vaarantaviin tekoihin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2021;137(22):2461–6.
Kuva: Riikka Kostiainen
