Seksuaalirikoksiin syyllistyneille tarvitaan ohjelmia
Teemu Vauhkosen ja kumppaneiden vuonna 2021 ilmestyneen tutkimuksen mukaan seksuaalirikoksiin syyllistyneille on yhteistä, että erityisesti nuori ikä, varhaiset riskitekijät, kuten koulunkäyntihaasteet, sekä sosiaalinen huono-osaisuus ovat yhteydessä seksuaalirikoksiin. Myös antisosiaalinen käyttäytyminen on tyypillistä seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
Tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten taustalla on lähes aina vaikeuksia tunteiden säätelyssä ja impulssikontrollissa, kuten vaikeuksia solmia seksuaalisia suhteita oman ikäisiin. Usein seksuaalirikos tapahtuu elämäntilanteessa, jossa on pitkään jatkunutta painetta, kuten avioero tai parisuhderiitoja, pettämistä, työttömyyttä, köyhyyttä ja niin edelleen. Tällaisissa elämäntilanteissa sopivan uhrin kohdatessa tekijän ja alaikäisen välinen suhde voi saada seksuaalisia sävyjä.
Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneet ovat keskimäärin 26 vuotiaita, kun taas aikuiseen kohdistuvista raiskauksista tuomitut ovat keskimäärin 31 vuotiaita. Sen sijaan pelkästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän materiaalin hallussapidosta tai levittämisestä tuomitut ovat vanhempia, noin 35 vuotiaita. Korkeampi ikä näissä rikoksissa voi johtua muita seksuaalirikoksia pienemmästä kiinnijäämisriskistä.
Väkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmille on suuri tarve – uusia ohjelmia kehitetty
Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea järjestämään ohjelmia seksuaalirikoksiin syyllistyneille. Lanzaroten sopimuksen mukaan kukin sopijapuoli varmistaa, että henkilöillä, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä sopimuksen perusteella kriminalisoituun rikokseen, on asianmukaisesti mahdollisuus päästä tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin interventio-ohjelmiin tai -toimenpiteisiin, jotka on suunniteltu rikoksentekoriskin arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi. Myös Istanbulin sopimuksessa velvoitetaan ottamaan käyttöön ohjelmia, joiden tarkoituksena on opettaa seksuaalirikosten tekijöille väkivallatonta käyttäytymistä.
Rikosseuraamuslaitoksessa on käytössä seksuaalirikoksista tuomituille kohdennettu ryhmämuotoinen STEP-ohjelma ja yksilömuotoinen Uusi suunta -ohjelma. (ks. esim. Rikosseuraamuslaitos.fi/../uusintarikollisuuteenvaikuttaminen ja Nina Nurmisen artikkeli seksuaalirikollisten kuntoutuksesta Haaste-lehdessä 2/2016)
Oikeusministeriön Rikosten ennaltaehkäisy -hankkeessa (2020–2023) on kehitetty rikoksia ennaltaehkäiseviä palveluja seksuaalirikoksiin syyllistyneille, joita toteutetaan siviilissä ja rangaistuksen täytäntöönpanossa. Rahoitusta sai kolme hanketta.
Setlementti Tampere ry:n Välitä! – Nuoret -hankkeessa kehitettiin työmenetelmiä 15–29-vuotiaiden seksuaalirikoksen tekoriskissä olevien henkilöiden auttamiseen. Hanke tarjosi nuorille ja heidän läheisilleen pitkäkestoista yksilötukea sekä nuorille sovellettua Uusi Suunta -yksilökuntoutusohjelmaa.
Sexpo-säätiön SeriE -hankkeessa tarjotaan tukea henkilöille, joiden seksuaalinen tai romanttinen kiinnostus kohdistuu alle suojaikärajan (16 vuotta) oleviin lapsiin. SeriE:n maksuttomaan matalan kynnyksen tukipalveluun on mahdollista hakeutua nimettömästi.
Silta-Valmennusyhdistys ry:n ROAD -hankkeessa kehitetään menetelmiä seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden uusintarikollisuuden ehkäisyyn. Hankkeessa tuetaan asiakkaiden rikoksettoman identiteetin kehittymistä, arjenhallintaa sekä yhteiskunnan peruspalveluihin kiinnittymistä.
Ohjelmissa työskennellään intensiivisesti ja pitkäkestoisesti
Hallitusohjelmahankkeen rahoituksella kehitetyissä ohjelmissa kävi vuosina 2020–2022 yhteensä 283 asiakasta. Suurin asiakasryhmä olivat 21–29-vuotiaat, joita oli 47 prosenttia kaikista. SeriE:n asiakkaista noin 40 prosenttia tuli palveluun omasta aloitteesta. Rikosseuraamuslaitokselta ja poliisilta ohjautui asiakkaista noin kymmenesosa. Nuorten Välitä! -hankkeeseen asiakkaat ohjautuivat tasaisesti useammalta taholta. Oma-aloitteisesti tuli vajaa kolmasosa, lastensuojelusta ja muusta sosiaalityöstä noin kymmenesosa ja Rikosseuraamuslaitokselta ja poliisilta molemmista runsas kymmenesosa. ROAD-hanke toimii vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa.
Seksuaaliväkivallan ehkäisy- ja katkaisuohjelmat olivat yleensä pitkäkestoisia ja asiakastapaamisia paljon. Lapsikohteisten asiakkaiden kanssa ensimmäisten tapaamisten aikana asiakkaan tilannetta kartoitetaan ja rakennetaan luottamusta, ja tapaamisia on usein alkuun viikoittain. Kriisiytyneessä elämäntilanteessa asiakasta voidaan tavata tilapäisesti jopa kaksi kertaa viikossa. Työskentelyn edetessä tapaamisia harvennetaan ja loppuvaiheessa niitä on noin kerran kuukaudessa tai harvemmin. Asiakassuhteet ovat pitkiä, keskimäärin yhdestä kahteen vuoteen. Jokaisen asiakkaan tukipalvelut rakennetaan yksilöllisesti yhdessä verkostoissa toimivien ammattilaisten kanssa huomioiden asiakkaan omat tarpeet ja uusimisriski.
Myös nuorten Välitä! -hankkeen asiakassuhteet olivat pitkiä ja tiiviitä, noin kuudesta kahdeksaan kuukautta, ja tapaamisia oli tiheään. Nuorten kanssa työskentelyssä asiakassuhteen lopettaminen ja jatko-ohjaus olivat tärkeässä roolissa. Asiakas siirretään hallitusti ja suunnitelmallisesti muihin palveluihin.
Roadin antama tuki oli monipuolista kattaen palveluohjauksen, seksuaalikasvatuksen ja ryhmämuotoisen toiminnan. Palveluohjaus sisälsi esimerkiksi asunto-, ulosotto-, maahanmuutto- ja toimeentuloasioiden järjestämistä, terveydenhoidon palveluihin ohjaamista. Seksuaalikasvatusta tehtiin sekä yksilö- että ryhmämuotoisena. Seksuaaliterapiatapaamiset olivat yksilöllisiä.
Tämä on ensimmäinen paikka, jossa olen uskaltanut puhua tästä asiasta. Mietin yli vuoden tänne tulemista, mutta nyt helpottaa.
Asiakkaat arvioivat tuen ehkäisevän seksuaalirikoksia
Seksuaalirikosten ehkäisy- ja katkaisuhankkeista saadun palautteen mukaan asiakkaat olivat tyypillisesti kiitollisia harvinaisesta mahdollisuudesta saada puhua vaikeasta aiheesta luottamuksellisesti. Asiakkailla oli yleisesti hyvin korkea motivaatio osallistua tapaamisiin ja vastaavaa tilaisuutta keskustella seksuaalirikoksista oli palvelujärjestelmässä vähän tarjolla. Saatu tuki koettiin tärkeäksi ja sen avulla oltiin pystytty ehkäisemään rikoksia.
SeriE:n asiakkaat kokivat, että jo pelkästään se, että lapsikohteisuudestaan pääsi puhumaan jollekin, joka ei tuominnut, koettiin seksuaalirikosta ennaltaehkäiseväksi. Asiakkaat kokivat, että seksuaalisen suuntautumisen pitäminen omana tietona yhteisön tuomitsevan suhtautumisen pelossa lisäsi seksuaalirikosta edesauttavaa painetta. SeriE:n työskentelyssä pyritään sitomaan lapsikohteisuus hyväksyttäväksi osaksi identiteettiä, ja löytämään asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta riippuen keinoja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan syyllistymättä seksuaalirikokseen.
Hankkeesta tehdään vaikuttavuusarviointia, jonka tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2024. Hankkeet ovat itse seuranneet työn vaikutuksia. Nuorten Välitä!-hankkeen mukaan asiakkaista kukaan ei ollut oman ilmoituksensa mukaan rikkonut toisen seksuaalisia rajoja työskentelyn aikana, vaikka oli joutunut tilanteeseen, jossa oli aiemmin rikkonut. Asiakkaat arvioivat riskinsä syyllistyä jatkossa tekoihin keskimäärin 30 prosentiksi. Työntekijöiden tiedossa ei myöskään ollut tietoa uusiin rikoksiin syyllistymisestä niistä asiakkaista, joilla oli epäily seksuaalirikoksesta.
Hankkeen keräämän asiakaspalautteen mukaan asiakkaat ymmärsivät paremmin uhrin kokemusta, suhtautuivat itseensä myötätuntoisemmin ja olivat saaneet lisää tietoa seksuaalisuudesta ja väkivallasta. Tässä yksi SeriE:n saama palaute:
Uusi suunta -ohjelman jälkeen oli todella arvokasta, että oli vielä mahdollisuus jatkaa omien asioiden käsittelyä. Se toi todella paljon lisäarvoa ja pääsi kiinni niihin asioihin, joihin uusi suunnassa ei pureuduttu, mutta terapeuttisesti olivat minulle arvokkaita ja sain käsitellä aiheita teemoittain.
Seksuaalirikoksisten ehkäisy- ja katkaisuohjelmien tarjonnan suhteen Suomi on vielä kaukana kansainvälisten sopimusten suosituksesta. Kehittämistyötä ja ohjelmien valtakunnallistamista tulee jatkaa. Seksuaalirikoksiin syyllistyneet tarvitsevat pitkäkestoista ja intensiivistä tukea.
Tiedot perustuvat Rikosten ennaltaehkäisyhankkeen loppuraporttiin, joka julkaistaan kesäkuun alussa.
Minna Piispa
Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies oikeusministeriössä.
Kuva: Riikka Kostiainen
