Rangaistuksen täytäntöönpanon pitää olla turvallista ja kuntouttavaa
Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) pääjohtaja Arto Kujala on huolissaan henkilökunnan määrästä ja jaksamisesta vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Henkilökunnan rasituksen taustalla on erilaisia tekijöitä. Yksi merkittävä oli koronapandemian vaikutus. Toinen oli Rikosseuraamuslaitoksen asiakastietojärjestelmän (Roti) käyttöönotto, niin järjestelmän virheet kuin sen tuomat työtapamuutokset. Samaan yhteyteen kasaantui muitakin muutoksia kuten organisaatiouudistus.
– Perusongelma on kuitenkin henkilökunnan liian vähäinen määrä suhteessa työn määrään ja kuormittavuuteen. Kehitys alkoi jo tuottavuusohjelman toteutuksesta rikosseuraamusalalla vuodesta 2007 alkaen. Noin 600 henkilötyövuotta väheni ilman että rakenteet muuttuivat tai työt vähenivät. Väistämättä jossain vaiheessa väsymys näkyy.
Rikosseuraamusala painii tällä hetkellä myös rekrytointiongelmien kanssa. Ne kohdistuvat erityisesti valvontahenkilökuntaan. Myös työntekijöiden saamisessa yhdyskuntaseuraamustoimistoihin on ollut jonkin verran ongelmia sen jälkeen kun hyvinvointialueiden toiminta käynnistyi.
– Rikosseuraamustyöntekijöiden palkka ei ole korkea, mutta työ on vaativaa ja kuluttavaa. Lisäksi olemme kovassa kisassa nuorten kiinnostuksesta. Vartijakoulutuksen nostimme nykykapasiteetin kattoon, 120:een vuodessa, mutta näyttää siltä, ettemme pysty aivan sitä määrää kouluttamaan, koska emme saa riittävästi kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita, Kujala kertoo.
– Olemme tehneet esimerkiksi rekrytointikampanjoita ja kehittäneet rekrytointiviestintää, jotta saataisiin paljon hakijoita. Olemme myös osallistuneet rekrytointimessuille ja muihin tilaisuuksiin, käyneet oppilaitoksissa kertomassa vankilasta työpaikkana ja mainostaneet radiossa.
Lisäksi koulutusjärjestelmän uudistaminen on lähiajan tavoitteita. Kujala arvioi, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskus säilyy pääkaupunkiseudulla, mutta on pohdittava, voidaanko vartijakoulutusta järjestää jossakin muussakin oppilaitoksessa muualla Suomessa. Tämä mahdollisuus saattaisi lisätä halukkuutta hakeutua koulutukseen.
Vankilaverkoston pitäisi tukea hoitojatkumoita vapauteen
Iso ajankohtainen kysymys on myös vankilaverkoston uudistaminen. Työn perustana on Rikosseuraamuslaitoksen strategia.
– Rise huolehtii vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta, mutta yhdessä muiden viranomaisten kanssa ja niin että vangit olisivat mahdollisuuksien mukaan yhteiskunnan peruspalvelujen piirissä koko rangaistuksen suorittamisen ajan ja varsinkin sen jälkeen. Emme voi olla muusta palveluverkostosta irrallinen saareke, joka hoitaa keskimäärin lyhyen vankeusajan ja sitten pudottaa vangin tyhjän päälle, Kujala painottaa.
– Nykyisessä vankilaverkostossamme on melko pieniä sirpalemaisia vankiloita epätarkoituksenmukaisesti sijoittuneena, kun sitä katsotaan suhteessa keskeisiin yhteistyökumppaneihimme, vankikertymään ja kuntoutustavoitteisiin. Merkittävät muutokset ovat tarpeen. Meidän täytyy saada vankilat sinne, missä vangit vapautuvat ja missä voimme rakentaa kumppanuuksien kautta toimintojatkumoita.
Yksi iso viime aikojen muutos on ollut sote-uudistus ja uusien hyvinvointialueiden aloittaminen. Kujala arvioi, että Rise on päässyt hyvin mukaan rakentamaan uusia hoitojatkumoita niiden kanssa, mutta tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Uudet 11 rikosseuraamuskeskusta on perustettu niin, että ne ovat mahdollisimman yhteensopivat hyvinvointialuejaottelun kanssa.
Turvallisuus ja kuntoutus kulkevat käsi kädessä
Pääjohtaja Kujala ei näe turvallisuuden ja kuntoutuksen tasapainon hakemiseen tarvetta, kuten välillä esitetään. Ne tukevat toinen toisiansa. Kuntoutus ei ole edes mahdollisuutta, jollei turvallisuutta pystytä varmistamaan.
– Vankeuslaissa on asetettu kaksi tavoitetta: antaa vangille parempia valmiuksia elää rikoksetonta elämää eli kuntouttaa vankia ja toisaalta estää vankeusaikaista rikollisuutta. Vankeuslaki määrittelee rangaistuksen täytäntöönpanolle reunaehdot, joissa turvallisuus on yksi. Turvallisuus pitää varmistaa, jotta päästään kuntouttavaan vaikuttavuustavoitteeseen, Kujala näkee.
– Meillä on ollut turvallisuusongelmia vankiloissa ja on varmaan jatkossakin. Meidän pitäisi pystyä satsaamaan valvontaan ja päivittäisen elämän pyörittämiseen sen verran, että elämä laitoksissa pysyisi rauhallisena ja sitä kautta turvallisena. Henkilöstön määrä kummittelee tässäkin taustalla.
Kujala nostaa esille, että Risessä on viime aikoina panostettu vankeusaikaisen rikollisuuden torjuntaan, ja siten myös turvallisuuteen. Vankisijoittelua on uudistettu ja perustettu tehostetun valvonnan osastoja. Kujalan mukaan näistä toimista on nähtävissä positiivisia tuloksia. Kun muita vankeja painostavat vangit on sijoitettu omille osastoilleen, elämä on rauhoittunut muilla osastoilla, mikä on antanut muille vangeille mahdollisuuden suorittaa rangaistustaan turvallisemmin.
– Lisäksi Riseen on perustettu rikostorjuntatiimi, joka pyrkii estämään sekä analysoimaan ja selvittämään vankeusaikaista rikollisuutta. Kyse ei ole esitutkintatyöstä ja yhteistyö poliisin kanssa on ollut hyvää. Tieto ja tilannekuva ovat tärkeitä vankilaturvallisuuden kehittämisessä, koska merkittävä osa turvallisuusongelmista liittyy vankilassa jatkettuun rikolliseen toimintaan.
Turvallisuutta on Kujan mukaan parannettu viime vuosina myös siten, että naisvankeja on sijoitettu uudelleen ja lopetettu seka-avolaitokset kokonaan. Suljettuja vankiloita ja erityisesti tutkintavankiloita ei pystytä täysin eriyttämään nykyrakenteessa. Sukupuoleen perustuvaa painostusta yritetään kuitenkin välttää erilaisin järjestelyin. Myös nuorten tilannetta on parannettu. Helsingin vankilaan perustettiin oma nuoriso-osasto ja myös tutkintavangeille Vantaalle, jotta myös nuoret saadaan pidettyä erillään. Hän näkee myös nämä toimet turvallisuuskysymyksenä, joka antaa pohjaa kuntouttavalle toiminnalle.
Uusintarikollisuuden ehkäisyssä olisi parannettavaa
Arto Kujala näkee uusintarikollisuuden tason Suomessa korkeaksi, mutta uskoo, että sitä pystytään laskemaan rakenteellisin ja sisällöllisin keinoin. Kuntoutusjatkumot ovat keskeisiä uusintarikollisuuden ehkäisyssä. Jos vankeusaikana aloitetaan päihdekuntoutus tai jonkin koulutus, sen jatkumisella vapautumisen jälkeen on merkittävä vaikutus uusintarikosalttiuteen.
– Uskon, että myös vankeusaikana pystytään tekemään enemmän. Vankien toiminnan määrä on meillä liian alhainen. Esimerkiksi aktiivista ja ohjattua aikaa vankilassa pystytään järjestämään viikossa alle puolet siitä, minkä pitäisi olla tavoitteena.
Kujala muistuttaa, että maiden välinen vertailu on vaikeaa, mutta Norja on hyvä vertailumaa. Norjassa kuten Suomessakin esimerkiksi vankien koulutus tulee normaaleista oppilaitoksista ja vankiterveydenhuolto tukeutuu normaaliin terveydenhuoltoon, mikä on omiaan kehittämään hoitojatkumoita. Norjassa on kuitenkin pystytty panostamaan hoitojatkumoihin enemmän ja uusintarikollisuus on alhaisempaa.
Vankeinhoidon kehittäminen uran sisältönä
Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Arto Kujala jää kesän jälkeen eläkkeelle 35 vuoden ”rikosuran” jälkeen. Suurimman osan tästä ajasta hän on työskennellyt vankeinhoidon kehittämisen parissa ja välillä joitakin vuosia poliisin puolella. Hän tuli vuoden 1988 alussa oikeusministeriön silloiselle vankeinhoito-osastolle markkinointipäällikön virkaan, tehtävänä oli vankiloiden työtoimintojen kehittäminen. 1990-luvun puolivälissä hän sai vastuulleen vankiloiden toimitila-asiat.
Kujala kertoo päässeensä vaikuttamaan vankeinhoidon kehittämiseen melkein uran alkuvaiheista lähtien. Hän oli mukana valmistelemassa jo vuonna 1991 aloitettua tulosohjausta legendaarisen vankeinhoidon pääjohtajan K. J. Långin avustajana. Omista aikaansaannoksistaan hän nostaa merkittävimmäksi laitoskannan kehittämisohjelman vuonna 2001. Silloin Suomessa oli käytössä vielä 800–900 pajuselliä, vankilat olivat sata vuotta vanhoja eikä niitä ollut koskaan kunnolla peruskorjattu. Investointiohjelman seurauksena vankilakiinteistöt siirtyivät Senaatille.
– Olen ollut myös useimmissa rakenneuudistuksissa mukana työryhmien jäsenenä ja sittemmin puheenjohtajana. Vuonna 2001 Rikosseuraamusvirasto perustettiin ja ministeriötehtävät siirtyivät oikeusministeriön kriminaalipoliittiselle osastolle. Vuonna 2006 käynnistyivät silloiset aluevankilat. Vuonna 2010 aloitti jo seuraava organisaatio, jossa yhdistettiin kriminaalihuolto ja vankilat ja tuli kolme rikosseuraamusaluetta; tässä vaiheessa tosin en ollut mukana.
Tullessaan vuonna 2019 pääjohtajaksi Kujala käynnisti Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen. Sen ensimmäinen vaihe koski hallinto- ja johtotasoa. Toisessa vaiheessa organisaatio valtakunnallistettiin. Viime syyskuussa voimaan tullut organisaatio koostuu neljästä vastuualueesta, jotka vastaavat kehittämisestä ja ohjauksesta, asiakasprosesseista, hallinto- ja tukipalveluista sekä operatiivisesta toiminnasta 11 rikosseuraamuskeskuksessa. Tavoitteena on varmistaa toiminnan yhtenäisyys ja yhdenmukaisuus.
– Etsimme pariksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin rakenteita, joilla Rise saadaan kiinteäksi osaksi yhteiskunnan palvelujärjestelmää. Kolmannessa vaiheessa mennään työn ytimeen vankiloissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Samalla arvioidaan rekrytointi- ja koulutusjärjestelmän päivitystarpeet. Suunnittelutyö alkaa toden teolla ensi syksynä ja tämän kehittämisvaiheen läpivienti jää alusta loppuun uudelle pääjohtajalle, Kujala kertoo.
– Minulla on hyvä tunne, että jos tässä kohtaa lähtee, mikään ei jää kesken eikä tekemättä. Meillä on Risessä hyvät johtajat ja hyvä henkilökunta. Ei ole minkäänlaista epäilystä, etteikö hommat hoituisi tästä eteenpäinkin ja entistä paremmin.
Kriminaalipolitiikan tavoitteiden hyvä pysyä käytännönläheisinä
Arto Kujala vetää yhteen, että vuoteen 1988 verrattuna likimain kaikki on muuttunut, ennen muuta vankeinhoitoajattelu itsessään. Suurimpia muutoksia on, että vankiluku on 35 vuodessa pudonnut merkittävästi. Kriminaalipoliittinen tilanne on ollut vakaa pitkään, mutta nyt on muutospaineita tulevaisuuteen.
– Toivon että jatkossakin pidettäisiin mielessä kriminaalipolitiikan käytännönläheinen tavoitteenasettelu. Kriminaalipolitiikalla pyritään vaikuttamaan rikollisuuteen ja rikollisuudesta aiheutuviin haittoihin. Tavoitteena on ollut tuottaa turvallisuutta yhteiskuntaan eikä rangaista vain rankaisemisen vuoksi, Kujala tähdentää.
– Seuraamusjärjestelmän kehittämisessä ei koskaan saisi olla kysymys siitä, että mitataan mittanauhalla rangaistusten pituuksia, vaan pitäisi kyetä arvioimaan myös seuraamuksen sisältöä ja pystytäänkö sillä vaikuttamaan rangaistuksen vaikuttavuuteen. Tämä aidosti tuottaisi turvallisuutta yhteiskuntaan ja olisi omiaan vaikuttamaan rikollisuuteen ja rikollisuudesta aiheutuviin haittoihin.
Riikka Kostiainen
Kuva: Rikosseuraamuslaitos
