Työväkivalta psykiatrisessa hoidossa on haastava ilmiö

Riskialoilla väkivaltaa kokee työssään lähes puolet työntekijöistä. Työterveyslaitoksen (2019) mukaan väkivaltaa eniten työssään kokevat nuoret hoitajat: lyömisestä ja potkimisesta raportoi lähes puolet (45 %) alle 30-vuotiaista työntekijöistä. 

Psykiatrinen hoito kuuluu työväkivallan riskialoihin. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan työväkivaltaa kokee vuosittain arviolta 65 % psykiatrisessa hoitotyössä työskentelevistä (Pekurinen ym. 2017). Psykiatrisessa hoidossa on useita väkivallalle altistavia tekijöitä, kuten ilta- ja yötyö, väkivaltaisten ja päihtyneiden potilaiden vastaanotto, fyysiset rajaamistilanteet, potilaan itsemääräämisoikeuteen puuttuminen sekä potilaan oikeuksia koskeva valmistelu ja päätöksenteko (STM 2020). 

Suljettu hoitoympäristö lisää väkivallan riskiä

Suomessa psykiatrisessa sairaalahoidossa hoidetaan vuosittain noin 24 000 potilasta. Potilaat sairastavat yleisimmin psykoosisairauksia tai masennusta. Monella on lisäksi päihdehäiriö. Kansainvälisesti on arvioitu, että akuuttihoidossa viidesosa potilaista käyttäytyy väkivaltaisesti. Tutkimusten mukaan muun muassa potilaan samanaikainen mielenterveys- ja päihdehäiriö, psykoosisairauden akuuttivaihe ja sairaalahoidon alkaminen vastoin potilaan omaa tahtoa ovat tekijöitä, jotka ennustavat hoitojakson aikaista väkivaltaista käyttäytymistä. On kuitenkin tärkeä huomioida, ettei valtaosa psyykkisiä häiriöitä sairastavista ihmistä kuitenkaan ei käyttäydy koskaan väkivaltaisesti.

Väkivalta ilmenee useimmiten sairaalahoidon ensimmäisinä hoitopäivinä. Psykiatrinen sairaalahoito voi itsessään myös lisätä väkivaltaisen käytöksen riskiä: osastojen ovet ovat suljettu, vapaata liikkumista ja muita perusoikeuksia saatetaan rajoittaa ja osastojen tilat voivat olla ahtaita sekä täynnä potilaita. Myös vuorovaikutusongelmat henkilökunnan, potilaiden ja heidän omaistensa välillä voivat olla väkivaltariskiä lisääviä tekijöitä.

Työväkivalta heikentää psykiatrisen hoitajan hyvinvointia

Työväkivallan kokeminen heikentää hoitajan terveyttä ja työkykyä. Väkivallan kokeminen töissä on merkittävimpiä työperäisen stressin aiheuttajia. Hoitajat kokevat myös uniongelmia työväkivallalle altistumisen seurauksena. Posttraumaattisia oireita, työuupumusta, ahdistusta ja erilaisia pelkoja on myös raportoitu. Fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa lisäksi vammoja, jotka voivat johtaa sairauspoissaoloihin. Väkivallan kokeminen on myös merkittävä tekijä hoitajien työpaikan vaihtamisen tai jopa alalta lähtemisen kannalta.

Työväkivallan kokemiseen turtuu. Etenkin sanallista väkivaltaa, kuten haistattelua ja uhkailua, ei välttämättä edes koeta väkivallaksi eikä siitä raportoida eteenpäin, edes omassa organisaatiossa. Se on ikään kuin osa työnkuvaa. (Lantta 2016.)

Psykiatrisessa hoidossa väkivallan ennaltaehkäisy ja hallinta perustuvat lakiin

Työturvallisuuslaki säätää työpaikkoja järjestämään työn ja työolosuhteet siten, että väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennalta. Sellaisessa työssä, kuten psykiatrinen hoito, johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, tulee olla menettelytapaohjeet väkivaltatilanteiden varalle. Työntekijöille tulee myös järjestää käytännön harjoittelua väkivaltatilanteiden ehkäisemiseksi ja niissä toimimiseksi.

Johanna M. Pulkkisen väitöstutkimuksessa (2021) toteuttaman laajan kyselyn mukaan Suomessa noin 60 % sosiaali- ja terveysalan työpaikoista löytyy menettelytapaohje väkivaltatilanteiden varalta. Pulkkisen tutkimus tunnisti puutteita väkivaltatilanteiden ilmoittamisessa: noin kolmasosa (36 %) väkivalta- tai uhkatilanteen kokeneista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista ei ollut tehnyt tilanteesta ilmoitusta. Uhkatilanneilmoituksia oli myös täytetty puutteellisesti. Noin puolet (48%) oli ilman kirjauksia siitä, mitä toimia työpaikalla oli tehty tai tulisi tehdä vastaavan tapahtuman ehkäisemiseksi. Lisäksi oli uhkatilanneilmoituksia, joihin oli kirjattu, ettei tilanne johda toimenpiteisiin työpaikalla. Psykiatria korostui alana kyseisissä ilmoituksissa. Saatu koulutus väkivaltatilanteiden hallintaan koettiin myös riittämättömänä.

Psykiatrisen hoidon erityispiirteisiin kuuluvat väkivallan ennaltaehkäisyyn ja hallintaan liittyen mielenterveyslain mukaiset potilaan rajoittamistoimet. Perusoikeuksien rajoittaminen hoidossa, joka tapahtuu vastoin potilaan tahtoa, voi pitää sisällään esimerkiksi potilaan eristämisen muista potilaista erilliseen, lukittuun huoneeseen. Potilas voidaan myös sitoa vyöllä tai muulla vastaavalla tavalla, jolleivat muut toimenpiteet ole riittäviä. Näitä toimia voidaan käyttää ainoastaan silloin kun mielenterveyslain mukaiset edellytykset täyttyvät; esimerkiksi silloin, kun potilas uhkaa muita väkivallalla tai käyttäytyy väkivaltaisesti.

Rajoittamistoimet, erityisesti potilaan eristäminen ja sitominen, ovat kuitenkin niin Suomessa kuin kansainvälisesti kiistanalaisia. Useat potilaat kokevat nämä perusoikeuksien rajoittamistilanteet traumaattisina ja pelottavina. Rajoittamistoimien käyttö voi olla myös henkilökunnalle haitallista. Tekemämme uhka- ja vaaratilanneilmoitusten analyysin mukaan 40 % psykiatristen osastojen väkivaltatapahtumista tai niiden uhasta tapahtuu, kun potilasta hoidetaan huone- tai sidontaeristyksessä (Lantta ym. 2015). Suomessa onkin jo pitkään pyritty vähentämään rajoittamistoimien käyttöä ja korvaamaan niitä potilaan perusoikeuksia vähemmän rajoittavilla toimilla, jotka olisivat turvallisia myös hoitohenkilökunnalle.

Uusia keinoja psykiatrian työväkivallan ennaltaehkäisyyn ja hallintaan

Psykiatriseen hoitoon on kehitetty viime vuosina lukuisia menetelmiä turvalliseen väkivallan ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Käyttökelpoiseksi on todettu esimerkiksi erilaiset väkivallan riskinarvioinnin menetelmät, joilla pyritään tunnistamaan ennalta ne potilaat, joilla on korkea riski käyttäytyä väkivaltaisesti sairaalahoidon aikana. Riskiä käyttäytyä väkivaltaisesti voidaan taas madaltaa esimerkiksi terapeuttisella keskustelulla, vapaaehtoisella tarvittavalla lääkehoidolla, tarjoamalla potilaalle mielekkäitä aktiviteetteja, kuten liikuntaa tai mahdollisuutta käyttää niin kutsuttua rentoutumis- tai rauhoittumishuonetta. Myös sairaaloiden tiloja on muutettu viihtyisämmäksi ja potilaiden toipumista tukevaksi. 

Monet menetelmät ovat saaneet alkunsa käyttäjälähtöisesti, eli hoitohenkilökunnan, potilaiden ja heidän omaistensa kehittämisehdotusten pohjalta. Osana väitöstutkimustani (2016) haastattelin psykiatrisia hoitajia heidän ehdotuksistaan väkivallan vähentämiseksi.

 

Yhtenä tärkeänä tekijänä tunnistettiin yhteiset toimintaohjeet työväkivaltatilanteiden ennakoimiseksi ja hallitsemiseksi. Suomessa kansallisen tason yhteiset ohjeistukset vielä puuttuvat. Havainto on yhteneväinen Hong Kongissa tekemämme tutkimuksen perusteella (Lantta ym. 2020). Toimintaohjeet eivät aina perustu tutkimusnäyttöön ja jopa saman kaupungin eri sairaaloilla on omat ohjeensa. Hong Kongin psykiatristen sairaaloiden väkivaltaan liittyviä ohjeistuksia tutkiessa totesimme, että yhteisiä standardeja ei ollut liittyen henkilökunnan koulutukseen, ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin tai yhteistyöhön poliisin kanssa. Tilanne on samankaltainen Suomessa. 

Väitöstutkimuksessani hoitajat ehdottivat potilaan ja hoitajan välisen vuorovaikutuksen kehittämistä: väkivaltatilanteita voisi ehkäistä jo sillä, että uskaltaa ottaa aiheen puheeksi potilaan kanssa. Tähän ehdotukseen liittyen kehitän parhaillani Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa Turun yliopistossa menetelmää, jossa potilas ja hoitaja yhteistyössä arvioivat potilaan väkivaltariskiä ja suunnittelevat riskiä madaltavia toimenpiteitä.

Työväkivallan kokemukset kuuluviin

Työväkivallan ennaltaehkäisemistä ja hallintaa psykiatrialla tutkitaan aktiivisesti Suomessa ja uusia menetelmiä otetaan käyttöön esimerkiksi tutkimus- ja kehittämishankkeiden myötä. Asia on tärkeä, sillä liian usein psykiatristen hoitajien työssä kokema väkivalta jää raportoimatta eteenpäin. Työväkivalta ei kuitenkaan ole osa kenenkään työtä. Jokainen tapaus on tärkeä raportoida.

Työväkivalta psykiatrisessa hoidossa täyttää usein rikoksen tunnusmerkit. Useimmat tapaukset jäävät kuitenkin vaille rikosoikeudellista tutkintaa. Kun työväkivallasta vaietaan, ilmiön laajuus ja vakavuus eivät tule esiin työnantajataholle tai yhteiskunnassa. Tämä hidastaa osaltaan asianmukaisten, kansallisten ohjeistusten saamista alalle, kuin myös edistää työssä viihtymättömyyden aikaansaamaa heikentynyttä terveyttä ja alalta poistumista. Kansalliset, tutkimusperustaiset ohjeet väkivallan ennaltaehkäisyyn ja hallintaan olisivat askel yhtenäisempiä käytäntöjä tämän haastavan ilmiön ratkaisemiseksi.

Tella Lantta 

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina (Suomen akatemia) Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella.

 

Kuva: Vanhan Vaasan sairaala / Riikka Kostiainen 

Lähteet:

Lantta T, Daffern M, Kontio R, Välimäki M. Implementing the dynamic appraisal of situational aggression in mental health units. Clinal Nurse Specialist. 2015;29(4):230–43.

Lantta T. 2016. Evidence-based violence risk assessment in psychiatric inpatient care: an implementation study. Kokoomaväitöskirja. Annales Universitatis Turkuensis D 1255. Medica – Odontologica. Turun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos.  ISBN:978-951-29-6629-5

Lantta T, Varpula J, Cheung T, Wong WK, Cheng PYI, Ng T, Ng CF, Yam CP, Ip G, Bressington D, Välimäki M. Prevention and management of aggressive behaviour in patients at psychiatric hospitals: a document analysis of clinical practice guidelines in Hong Kong. International Journal of Mental Health Nursing. 2020;29(6):1079-91.

Pekurinen V, Willman L, Virtanen M, Kivimäki M, Vahtera J, Välimäki M. Patient Aggression and the Wellbeing of Nurses: A Cross-Sectional Survey Study in Psychiatric and Non-Psychiatric Settings. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2017;14(10):1245.

Pulkkinen J M. 2021. Väkivallan uhan hallinta Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä. Väitöskirja (monografia). Annaels Universitatis Turkuensis D 1546. Medica – Odontologica. Turun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Työterveys, Kliininen laitos. ISBN:978-951-29-8435-0.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2020. Työsuojeluvalvonnan ohjeita 1/2020. Fyysisen väkivallan ja sen uhan valvonta. 

Työterveyslaitos (TTL). 2019. Asiakasväkivalta sairaala- ja terveydenhuoltohenkilöstöä kohtaan lisääntynyt. Tiedote 57/2019. 
 

Haaste 2/2021