Lakkauttamiskanteet aseena järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa
Korkein oikeus vahvisti vuonna 2020 PVL:n lakkauttamisen yhdistyslain perusteella. Vaatimuksen oli esittänyt Poliisihallitus, joka oli katsonut, että kyseinen rekisteröimätön yhdistys toimi olennaisesti vastoin lakia ja hyviä tapoja. Korkeimman oikeuden mukaan yhdistys toimi olennaisesti vastoin lakia, minkä vuoksi se oli lakkautettava. Korkein oikeus katsoi lisäksi, ettei yhdistyksen toiminta nauttinut sananvapauden eikä yhdistymisvapauden suojaa, sillä yhdistyksen toiminta on luonteeltaan näiden vapauksien väärinkäyttöä.
Kyseinen runsaasti huomiota saanut oikeusjuttu muistutti siitä, että yhdistyslaki ei yksinomaan toteuttanut perustuslaissa säädetyn yhdistymis- ja kokoontumisvapauden suojaa, vaan mahdollisti myös viranomaisen puuttumisen yhdistyksen toimintaan eräin edellytyksin. Pohjoismaisen vastarintaliikkeen tavoitteet todettiin rasistisiksi ja demokraattisen oikeusvaltion perusteiden vastaisiksi, sillä tavoitteena oli pohjoismaisen rodun edustajien ylivalta. Liikkeen toiminnassa oli myös syyllistytty väkivaltarikoksiin. Toteutuessaan liikkeen tavoitteet olisivat uhanneet oikeuksien yhdenvertaisuutta.
Yhdistyksen lakkauttamiseen päädytty aiemminkin
Yhdistyksen lakkauttaminen ei sinänsä ole aivan uutta ja tavatonta. Jo välirauhansopimuksen artiklojen ja sittemmin myös Pariisin rauhansopimuksen 8 artiklan nojalla Suomi oli velvollinen lakkauttamaan fasisminluontoiset ja eräät muut järjestöt ja olemaan sallimatta sellaista toimintaa. Tuossa yhteydessä lakkautettiinkin useita järjestöjä. 1970-luvulla lakkautettiin joitakin toiminnaltaan pienimuotoisia natsistisia järjestöjä, joita yhdisti värikäs henkilö nimeltä Pekka Siitoin. Sitten oli pitkään hiljaista, kunnes PVL:n toiminta toi nämä kysymykset uudestaan työpöydälle.
On hyvä myös muistaa, että rikoslaissa on RL 13:4:n säännös järjestäytyneen sotilaallisen toiminnan rangaistavuudesta. Siten sotilaallisen toiminnan harjoittaminen yhdistyksen muodossa on suoraan rangaistavaa, kun se liittyy poliittisiin tavoitteisiin. Kyse on valtiopetosrikoksesta. Tätä täydentää siis se yhdistyslain sääntely, että myös tietynlainen poliittinen ja lainvastainen toiminta voi olla perusteena toiminnan kieltämiseen. Jos toiminta on määrätty lakkautettavaksi, toiminnan jatkaminen on puolestaan rangaistavaa.
Yhdistyslain säännöstä yhdistyksen lakkauttamisesta sovelletaan rekisteröidyn yhdistyksen ohella rekisteröimättömään, mikä tekee välineestä joustavan. Pohjoismainen vastarintaliikekään ei ollut rekisteröity, vaikka sillä oli selvä organisaatiorakenne ja itse asiassa vastaavat organisaatiot myös muissa Pohjoismaissa.
Uusia moottoripyöräjengien lakkauttamispäätöksiä tehty
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus määräsi helmikuussa 2021 United Brotherhood -järjestön ja sen Bad Union -alajärjestön lakkautettaviksi. Perusteena lakkauttamiselle oli, että ryhmä oli järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten. Ryhmällä oli myös ulkoiset tunnusmerkit ja se oli aseellisesti varustautunut. Rikokset oli tehty kyseisten tahojen nimissä tai niiden lukuun ja niiden tunnuksia oli muun muassa käytetty rikosten tehosteena. Helsingin hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa, joten lakkauttamispäätös jäi voimaan. United Brotherhood ei hakenut valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta.
Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa on vireillä kanne, jolla vaaditaan moottoripyöräjengi Cannonball MC:n ja sen alayhdistys Squad 32:n lakkauttamista. Myös tässä perusteena on sotilaallinen järjestäytyminen ja rikollinen toiminta. Poliisi on ilmaissut olevansa valmis käyttämään vastaavaa mahdollisuutta mahdollisesti vielä muihinkin sellaisiin moottoripyöräjengeihin, joiden toiminnassa on vastaavia piirteitä.
Lyhyessä ajassa pitkään uinunut yhdistyslain säännös on siten noussut keskeiseksi keinoksi pyrkiä puuttumaan moottoripyöräjengien toimintaan. Ilmiö on sinänsä kiinnostava, edustavathan nämä niin sanot liivijengit kuitenkin järjestäytyneestä rikollisuudesta vain yhtä, joskin varsin näkyvää osaa. Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toimijat esimerkiksi huumekaupassa toimivat mahdollisimman näkymättömästi ja jälkiä jättämättä, kun taas liivijengit nimenomaan pyrkivät saamaan tunnettuutta.
Tunnusten kieltäminen kohdistuu ryhmän identiteettiin
Tämä piirre tekee ne kuitenkin samalla haavoittuviksi aivan samalla tavalla kuin kävi PVL:lle. Jos liikkeen voima on juuri sen tunnuksissa, tunnusten käytön kieltäminen kohdistuu erityisen hyvin siihen identiteettiä luovaan elementtiin, joka pitää toiminnan koossa.
Jos liivijengit haluavat välttää sen kohtalon, että ne tulevat lakkautetuiksi, niiden kannattaisi välttää aseellista varustautumista ja rikoksiin, erityisesti väkivaltarikoksiin, syyllistymistä. Ne ovat siten kiinnostavan dilemman edessä: etsiäkö hyväksyttävämpää roolia yhteiskunnassa, vai joutuako luopumaan identiteetistä, joka selvästi houkuttelee ihmisiä sen toimintaan mukaan.
PVL:n kohdalla oli nähty se, että kulkueet ja liput olivat olennainen osa PVL:n ”kuvastoa”, joka symboloi joukkovoimaa. Liikettä ei voi olla ilman, että sillä on yhdistävät ja sanoman tiivistävät tunnukset. Liivijengienkin tapauksessa liivit viestivät, joskaan viesti ei ole välttämättä poliittinen.
Uudenlainen keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta
Rikosoikeuden näkökulmasta on myös kiinnostavaa havaita tietty jännite: vaikka rikoslakiin on rakennettu rikosvastuuta ankaroittavaa normistoa järjestäytyneen rikollisuuden varalta, sen soveltaminen tuntuu edelleen kohtaavan ainakin tiettyjä vaikeuksia. Ilmeisesti varsin usein tuomio seuraa perusrikoksesta itsestään ilman erityistä koventamista, joskin järjestäytyneen rikollisuuden elementti on toisinaan voitu osoittaa.
Yhdistyksen lakkauttaminen sen sijaan on omaksuttu uudenlaiseksi keinoksi torjua järjestäytynyttä rikollisuutta. Tätä voi pitää ainakin jossain määrin yllättävänä kehityksenä. Taustalla on sekä se, että PVL:n lakkauttamisessa huomattiin keinon toimivan ja sen käyttö mahdolliseksi, myös se, että usean moottoripyöräjengin toiminnassa lainvastaisuus ja liitynnät rikollisuuteen on voitu entistä selvemmin osoittaa.
On kuitenkin myös jotakin hivenen hämmentävää siinä, jos yhdistyslain perusteella ajettavilla kanteilla pystytään siihen, mihin varsinaisilla järjestyneen rikollisuuden vastaisilla kriminalisoinneilla ei ole päästä.
Perusoikeusnäkökulmaa pohdittava
Ymmärtääkseni laajemmin Euroopassa on vain varsin harvoja esimerkkejä järjestäytyneen rikollisjärjestön toiminnan lakkauttamisesta yhdistyslainsäädännön perusteella. Olisi hyvä pysähtyä miettimään, miksi näin. Yksi ilmeinen syy voisi olla se, että perustuslain ja ihmisoikeusnormien takaamaan yhdistymis- ja kokoontumisvapautta pidetään hyvin vahvana oikeutena, eikä ihmisten yhteenliittymiä tulisi kevein perustein kieltää.
Poliittisen toiminnan osalta siinä on selvästi myös sananvapauselementtejä mukana. Esimerkiksi liivitunnusten käyttämisessä tullaan myös tälle alueelle. Liikumme joka tapauksessa perusoikeusherkällä alueella. On myös ollut kiinnostavaa huomata, ettei tällaisista kysymyksistä ole yhdistysoikeudellisissa yleisesityksissä juurikaan mainintoja. Olemme uusien kysymysten äärellä. Olisikin hyvä, että myös Korkein oikeus pääsisi jossain yhteydessä näitä kysymyksiä linjaamaan.
Järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa toimissa on muutoinkin etsitty viime vuosina uusia keinoja. Niin sanotun EXIT-toiminnan avulla on annettu tukea toiminnasta irtautumiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden suhteen toiminnasta irti pääseminen ei olekaan aina helppoa, minkä vuoksi erityistä tukea tarvitaan.
Viranomaisten näkökulmasta tiettyä hankaluutta aiheuttaa myös se, ettei edes vankeusrangaistuksen suorittaminen välttämättä estä rikollista toimintaa. Näin ollen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia toimia tarvitaan myös vankeinhoidon puolella.
Kimmo Nuotio
Kirjoittaja on rikosoikeuden professori ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja Helsingin yliopistossa.
Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander (Moottoripyöräjengi Cannonballin lakkauttamisen pääkäsittelyn alku Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa tammikuussa 2022.)
