Harmaa talous heikentää veromoraalia
Laki harmaan talouden selvitysyksiköstä sisältää määritelmän harmaasta taloudesta. Harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Määritelmä koskee Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön tehtäviä ja toimialaa, mutta se sisältää harmaan talouden keskeisen viestin: harmaa talous on lakisääteisten velvoitteiden tahallista laiminlyöntiä.
Suomalaisten asenteet kohdillaan – veronkiertoon suhtaudutaan lähtökohtaisesti kielteisesti
Harmaan talouden yleisyyteen vaikuttavat myös asenteet. Kansalaisten suhtautumista ja asenteita harmaan talouden toimintaan on selvitetty Verohallinnon asiakastutkimuksissa lähinnä veronkiertoon ja kuititta ostamiseen liittyvillä kysymyksillä.
Tulosten mukaan kansalaiset suhtautuvat veronkiertoon kielteisesti. Vastaajista 84 prosentin mielestä verojen kiertäminen on aina väärin. Kaikkein kielteisimmin veronkiertoon suhtautuivat yli 54-vuotiaat. Eri sukupuolten välillä vastauksissa ei kuitenkaan ollut nähtävissä eroa. Vastaajista 43 prosentin olisi vaikea hyväksyä sitä, jos joku tuttava tai läheinen ostaisi tavaroita tai palveluita ilman kuittia, ja naiset suhtautuvat hieman miehiä kielteisemmin ilman kuittia ostamiseen. Alle 55-vuotiaiden suhtautuminen ilman kuittia ostamiseen on jonkin verran sallivampaa kuin sitä vanhemmissa ikäluokissa.
Veromoraali voitaneen pitää paremmin korkealla tasolla, jos yritykset ja kansalaiset kokevat saavansa verojen maksamisesta hyötyä ja verovarojen käyttö on läpinäkyvää sekä koetaan järkeväksi. Miten nykyisenkaltainen korkea veromoraali saataisiin pysymään tulevaisuudessa? Tason säilyminen ei ole itsestään selvää ja monet eri tekijät, esimerkiksi muuttuva harmaan talouden toimintaympäristö ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen, voivat muuttaa tilannetta heikompaan suuntaan nopeastikin.
Heikentyneessä taloudellisessa tilanteessa osa yrityksistä voi siirtyä harmaan talouden toimijoiksi tai alkaa käyttää harmaita alihankintapalveluita. Korkeat konkurssimäärät ovat jo lisänneet merkittävästi viranomaisten tietoon tullutta konkurssirikollisuutta. Lisäävätkö hallituksen suunnittelemat arvonlisäveron korotukset harmaata taloutta tilanteessa, jossa pienet ja keskisuuret yritykset palveluiden tuottajina eivät välttämättä pysty siirtämään veronkorotuksia hintoihin?
Viranomaisten heikkenevät taloudelliset resurssit voivat lisäksi aiheuttaa muutoksia suoraan verokertymiin. Yhden prosentin verovajeen kasvu tarkoittaa 800 miljoonan euron verojen menetyksiä. Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura arvioi toukokuussa 2024 Helsingin Sanomien haastattelussa, että Verohallintoon kaavaillut leikkaukset voivat vähentää verotuloja noin 100–200 miljoonaa euroa vuodessa.
Pimeää työtä Suomessa selvitetty
Harmaan talouden selvitysyksikkö on äskettäin tutkinut pimeää työtä ja sen tekijöitä. Pimeä työ on yksi keskeinen mittari sille, miltä veronmaksumoraali tai veronmaksuhalu tällä hetkellä Suomessa näyttää.
Selvityksen mukaan Suomessa tehdään pimeää työtä vuosittain arviolta 900–1 400 miljoonan euron edestä. Pimeästä työstä aiheutuu verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen menetyksiä noin 300–480 miljoonaa euroa vuodessa. Pimeiden palkkojen vaikutukset eivät aiheuta ainoastaan yhteiskunnalle kuuluvien tulojen, kuten verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen menetyksiä, vaan ilmiöllä on lisäksi laajempia vaikutuksia, muun muassa eläkekertymiin ja etuuksiin kuten sairauspäivärahoihin ja asumistukiin. Räikeimmissä tapauksissa yhteiskunnalliset vaikutukset kertaantuvat ja vahingot kasvavat, jos palkkojen verot ja eläkkeet jätetään maksamatta ja samanaikaisesti nostetaan perusteettomasti sosiaalitukia. Pimeä työn teettäminen elinkeinotoiminnassa vääristää yritysten välistä kilpailua ja heikentää kilpailuneutraliteettia yleisemminkin.
Osakkaiden ja elinkeinonharjoittajien pimeästi nostamat varat muodostavat merkittävän osan pimeän työn kokonaisarviosta. Yrittäjien osuus pimeästä työstä on jopa kolme neljäsosaa ja palkansaajien osuus noin yksi neljäsosa. Pimeän työn laajuutta voidaan hahmottaa myös vertaamalla esitettyjä arvioita palkansaajien ja yrittäjien tuloihin. Palkansaajien pimeiden palkkojen osuus yrityssektorin työntekijöiden palkkasummasta on alle prosentin. Pimeää palkanmaksua työntekijöille esiintyy toimialoilla, joiden yleinen palkkataso on alhainen, työllä tuotetaan palveluita ja käteistä käytetään yleisesti. Tällaisia toimialoja ovat muun muassa ravitsemistoiminta ja rakentaminen. Samoilla toimialoilla erityisesti pienten osakeyhtiöiden osakkaat ottavat yrityksistään tuloja maksamatta niistä veroja. Elinkeinonharjoittajilla ravitsemistoiminta ja kuljetusala nousevat esille pimeän työn toimialoina. Yrittäjien tuloista karkeasti arvioiden noin 10 prosenttia muodostuu pimeästä työstä.
Pimeän työn fiskaalinen vaikutus Suomen julkiseen talouteen on huomattavan suuri.
Pimeän työn määrää koskevat tulokset olivat jossakin määrin yllättäviä. Yrittäjien omasta yrityksestä itselleen laittomin keinoin otetut varat tai etuudet näyttäytyvät työntekijöille maksettuja pimeitä palkkoja yleisempänä ja suhteellisesti laajempana ilmiönä Suomessa. Pimeän työn määrä on kansainvälisesti vertailtuna suuruusluokaltaan samalla tasolla Ruotsin kanssa. Pimeän työn fiskaalinen vaikutus Suomen julkiseen talouteen on huomattavan suuri.
Verohallinnon rekistereiden ulkopuolinen elinkeinotoiminta
Selvitimme lisäksi Verohallinnon rekistereiden ulkopuolella tapahtuvaa kotimaisten yritysten elinkeinotoimintaa, jossa veromoraalikäsitykset vaikuttavat heitetyn jo roskakoppaan.
Verohallinnon rekistereiden ulkopuolella tapahtuvasta kotimaisten yritysten elinkeinotoiminnasta aiheutuu vuosittain 90–120 miljoonan euron verovaje. Jopa 7 000 kotimaista yritystä toimii rekistereiden ulkopuolella. Yritykset harjoittivat rekistereiden ulkopuolista elinkeinotoimintaa useimmiten niin sanotulla pöytälaatikkoyrityksellä, jonka toiminta oli rekisteritietojen perusteella päättynyt tai toimintaa ei ollut edes aloitettu. Noin 15 % yrityksistä harjoitti elinkeinotoimintaa täysin rekisteröimättömänä ilman y-tunnusta. Rekistereiden ulkopuolista elinkeinotoimintaa harjoittavien kotimaisten yritysten osuus kaikista yrityksistä Suomessa on suurimmankin arvion mukaan noin 1–2 prosenttia. Suomessa epävirallisella sektorilla ei toimi suurta määrää yrityksiä suhteessa koko yrityskantaan, mutta ilmiön fiskaalinen vaikutus julkiseen talouteen on silti varsin merkittävä.
Henkilöiden aikaisempi velkaantuminen vähentää Verohallintoon rekisteröitymistä. Verohallinnon rekistereiden ulkopuolella toimineiden kotimaisten yritysten vastuuhenkilöistä jopa 58 % oli ulosotossa ja 16 % liiketoimintakiellossa. Kotimaisten yritysten vastuuhenkilöt harjoittivat rekistereiden ulkopuolista elinkeinotoimintaa sekä päätoimisesti että muun työn tai tulolähteen lisänä. Osa kiinnijääneistä liikkeen- tai ammatinharjoittajista koki elinkeinotoiminnan olevan ennemminkin harrastustoimintaa, vaikka toiminta oli laajaa, suunnitelmallista ja jatkuvaa sekä siitä syntyi verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa.
Näyttää siltä, että aikaisemmat tuomiot talousrikoksista ja niistä aiheutuva liiketoimintakielto, yrityksen vastuuhenkilön velkaantuminen, aikaisemmat maksuvelvoitteiden laiminlyönnit ja tahallinen piittaamattomuus normien noudattamisesta ovat keskeisiä syitä elinkeinotoiminnan harjoittamiseen Verohallinnon rekistereiden ulkopuolella.
Riittävät resurssit ja toimenpideohjelmat tukevat korkeaa veromoraalia
Harmaan talouden torjunnan uskottavuus edellyttää riittäviä viranomaisten valvontaresursseja.
Harmaan talouden torjunnan uskottavuus edellyttää riittäviä viranomaisten valvontaresursseja. Suunnitellut voimakkaat valtionhallinnon säästötoimet tuovat mustia pilviä resurssien riittävyyden ylle. Resurssien olisi jatkossakin riitettävä viranomaisten väliseen yhteistoimintaan harmaan talouden valvonnassa. Yhteistoimintaa olisi pystyttävä myös jatkossa kehittämään, jotta torjuntaan osallistuvilla viranomaisilla olisi kyvykkyys vastata alati muuttuvan toimintaympäristön muutoksiin. Tarvitaan esimerkiksi lisää yritystoiminnan läpinäkyvyyttä, uudistettuja toimivaltuuksia, uudistuvia tietojenvaihtosäännöksiä ja tietopalveluita sekä viranomaisten välisen yhteistoiminnan mallintamista.
Pidän tarpeellisena uuden harmaan talouden torjunnan strategian ja toimenpideohjelman laatimista käynnissä olevalle hallituskaudelle. Riittävillä ja uskottavilla harmaan talouden torjunnan resursseilla sekä systemaattisella ja jatkuvalla harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan poikkihallinnollisella kehittämisellä voidaan tukea ja ylläpitää tervettä kilpailua ja korkeaa veromoraalia.
Janne Marttinen
Kirjoittaja on johtaja Harmaan talouden selvitysyksikössä Verohallinnossa.
Kuva: Pixabay
