Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta on erilaisia käytäntöjä eri maissa
Sovittelu ja restoratiivinen oikeus (RJ) mahdollistavat konfliktien käsittelyn kohtaamisen ja dialogin keinoin ulkopuolisten sovittelijoiden avulla. Vaikka restoratiivisen teorian ja empirian mukaan RJ sopii vakaviin rikoksiin jopa paremmin kuin lieviin, ja vaikka tutkijat ovat todenneet hankalaksi etukäteen määritellä rikostyyppejä, jotka eivät tällaisiin menettelyihin sopisi tai joissa osapuolet eivät voisi tällaisista palveluista hyötyä, on perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelu kohdannut monessa maassa vastustusta.
Suomalainen rikossovittelu on vakiintunut ja kansainvälistä tunnustusta saanut palvelu, jonka mahdollistaa joustava sovittelulakimme (laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta). Parhaillaan lakia ollaan muuttamassa niin, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelu kiellettäisiin.
Pohjoismaiden sovittelukäytännöt
Islannissa rikossovittelua käytetään vain vähäisiin rikoksiin ja sen onnistuessa syytettä ei syyttäjäviranomaisen ohjeiden mukaan nosteta. Sovittelua ei käytetä perhe- tai lähisuhdeväkivaltaan, vaikka laki ei sinänsä sitä kiellä – varsinaista sovittelulainsäädäntöä ei ole.
Norjassa sovittelu on sallittu myös perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa, ja sovittelutoimistot arvioivat tapausten soveltuvuuden sovitteluun. Tapaukset voivat tulla poliisilta tai suoraan asiakkailta. Kuten esimerkiksi Suomessa, Norjassa perheväkivallan sovitteluprosessi hoidetaan erityisen varovaisesti ja käytäntöjä on kehitetty viime vuosina.
Sovittelijat ovat maallikoita, jotka saavat erityistä koulutusta ja ohjeistusta tämän rikostyypin (ja muiden vaativien asioiden) sovittelua varten. Käytössä ovat sovittelijaparit, joihin pyritään saamaan molemmat sukupuolet. Sovittelutoimistojen henkilökunnalle on ohjeita, jotka auttavat sovittelun edellytysten arvioinnissa. Näissä tapauksissa sovittelun valmisteluihin käytetään paljon aikaa, ja etukäteistapaamisia on usein enemmän kuin yhdet. Erityisesti uhrille pyritään saamaan tukihenkilö. Usein järjestetään seurantatapaaminen pari kuukautta sovittelun jälkeen.
Kun kyseessä on perhe- tai lähisuhdeväkivalta, suositaan termiä avustettu kohtaaminen tai fasilitoitu dialogi, koska kyse on tyypillistä konfliktinratkaisua laajemmasta korjaamisesta.
Ruotsissa voidaan sovitella minkä ikäisten rikoksia tahansa ja missä vaiheessa oikeusprosessia tahansa. Sovittelun sopivuus harkitaan tapauskohtaisesti. Sovittelulaki ei rajaa mitään rikostyyppiä sovittelun ulkopuolelle, mutta esitöiden mukaan sovittelu ei välttämättä sovi lähisuhdeväkivaltaan. Käytännössä usein katsotaan, ettei sovittelu sovi perhe- tai lähisuhdeväkivaltatapauksiin. Näitäkin tapauksia varten soveltuvat yleiset sovittelijoiden pätevyysvaatimukset, kuten että sovittelijan on oltava tehtävään koulutettu ja kokenut. Sovittelijat voivat olla maallikoita tai sosiaalipalveluiden virkamiehiä. Heidän koulutustaan varten ei ole muodollisia vaatimuksia eikä kansallista organisaatiota.
Tanskan sovittelulaki ei sisällä sellaista rajoitusta, että perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa ei saisi sovitella. Sovittelun suorittavat maallikot paikallisten poliisilaitosten yhteydessä. Sovittelulla ei ole vaikutusta syyteharkintaan eikä yleensä myöskään tuomioon. Perhe- tai lähisuhdeväkivallan sovittelijoille ei ole erityiskoulutusta peruskoulutuksen lisäksi.
Eräiden muiden maiden sovittelukäytäntöjä
Alankomaissa lainsäädäntö ei rajoita sovittelua. Toki eri oikeusnormit, kuten rikoslaki ja uhridirektiivi, sääntelevät perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelua. Lisäksi oikeusministeriö on tehnyt linjauksia sovittelun turvallisuuden varmistamiseksi. Sovittelijat ovat ammattilaisia, ja monimutkaisissa tai sensitiivisissä tapauksissa voidaan käyttää useita sovittelijoita. Lähisuhdeväkivallan tapauksissa ollaan tarkkoina mahdollisen pakottavan kontrollin suhteen. Sovittelijoiden odotetaan tuntevan lähisuhdeväkivallan ilmiön ja osaavan erottaa tilannesidonnaisen muodon lähisuhdeterrorista. Uudelleenuhriutumisen riskiä arvioidaan. Lisäksi sovittelijat tekevät selväksi, että lähisuhdeväkivalta on rikos ja tekijä on vastuussa omasta käytöksestään. Tärkeänä osana sovitteluprosessia pidetään myös erillistapaamisia.
Belgiassa lainsäädäntö ei sulje pois perhe- tai lähisuhdeväkivallan sovittelua. Soviteltavat tapaukset voivat sisältää myös seksuaalista ja vakavaa väkivaltaa. Myös Belgiassa näitä sovitteluja varten on kehitetty erityisiä menettelytapoja, joiden avulla korostetaan osapuolten turvallisuutta, vapaata tahtoa ja sitä, että epäilty ottaa vastuun. Enemmän kuin pelkkänä konfliktinratkaisutapana, sovittelu nähdään kommunikaatioprosessina, joka keskittyy uhrien tarpeiden täyttämiseen ja turvalliseen dialogiin. Sovittelijoita koulutetaan myös esimerkiksi väkivallan syklisestä dynamiikasta. Yhteistyö on kiinteää uhrien tukipalveluiden kanssa. Suomen tapaan nämä sovitteluprosessit alkavat edellytysten selvitysvaiheella ja erillistapaamisilla, ja käytössä ovat sovittelijaparit. Suomesta poiketen sovittelijoina ovat ammattilaiset.
Espanjassa sovittelu ennen oikeudenkäyntiä kiellettiin jo 2004 lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa tekijänä on aikuinen mies ja uhrina nainen. Lisäksi vuonna 2022 kiellettiin seksuaalisen ja sukupuolistuneen väkivallan sovittelu, ja näidenkin kieltojen kohteena ovat etenkin miesten tekemät rikokset naisia vastaan. Kuitenkin oikeudenkäynnin jälkeen on mahdollista tarjota restoratiivisia palveluita, jos osapuolet niitä haluavat. Lisäksi restoratiivisia piirejä käytetään perheväkivaltatapauksiin, jotka on luokiteltu eri rikoslajeiksi. Sellaista perheväkivaltaa saa sovitella, joka ei edusta lähisuhdeväkivaltaa. Piireihin osallistuu osapuolten lähimmäisiä. Niissä jutuissa, joissa sovittelu on sallittu, noudatetaan Euroopan sovittelufoorumin suosittamia hyviä käytäntöjä. RJ-menettelyn edellytyksenä on esimerkiksi tekijän vilpitön vastuun ottaminen.
Kiellot ovat saaneet aikaan laajaa debatointia esimerkiksi Baskimaassa siitä, että kielloilta puuttuvat lailliset ja empiiriset perusteet. Espanjassa ei ole ajateltu sitä, kuinka niitä osapuolten tarpeita voitaisiin täyttää, jotka jäävät täyttämättä, kun sovittelua ei tarjota. Baskimaan uhripalvelut tarjoavat muita restoratiivisia palveluita, jos sovittelukohtaaminen ei ole mahdollinen. Joissakin tapauksissa sovittelua tarvitsevat osapuolet ovat kääntyneet yksityisen sektorin puoleen tai sovitelleet suhdettaan tai esimerkiksi yhteisiin lapsiinsa liittyviä asioita omin päin. Asiantuntijoiden mukaan sovittelua ei pitäisi kieltää, koska sovittelu voi nimenomaan estää väkivallan eskaloitumista ja lisätä uhrin turvallisuutta.
Irlannissa on mahdollista käsitellä lähisuhdeväkivaltaa restoratiivisesti, jos uhri tai tuomari sitä esittää. Parisuhdeväkivaltaa sallivammin suhtaudutaan muun perheväkivallan restoratiiviseen käsittelyyn (esimerkiksi sisarusten välinen väkivalta). Sovittelijoina ovat ammattilaiset: restoratiivisuuteen koulutetut rikosseuraamustyöntekijät mahdollisesti muun RJ-ammattilaisen kanssa.
Isossa-Britanniassa vallitsee erilaisia näkemyksiä siitä, sopiiko restoratiivinen käsittely lähisuhde- ja perheväkivaltaan. Kuitenkin vain joillakin poliisialueilla on kielto ohjata näitä tapauksia siihen. Kiellon on koettu vaikuttaneen uhrien asemaan niin, että he ovat kokeneet uudelleenuhriutumista eivätkä ole tulleet kuulluiksi. Vaikka osapuolille on muitakin palveluita, mikään niistä ei tarjoa samanlaista vaikuttavuutta kuin RJ.
Näiden rikosten restoratiiviseen käsittelyyn kehitetty erilaisia ohjeita ja koulutusta. Kuten Suomessakin, suurin osa sovittelijoista on erikoiskoulutuksen saaneita vapaaehtoisia, joita palveluntuottajien henkilökunta tukee. Hyvän käytännön mukaan sovittelijoiden kuuluu olla kokeneita ja perehtyneitä teemoihin kuten trauma, pakottava kontrolli ja turvallisuus. Sovittelijat toimivat pareittain ja yhteistyössä muiden palveluiden kanssa. Riski- ja soveltuvuusarvio tehdään tapauskohtaisesti ennen sovittelua. Valmisteluihin kiinnitetään paljon huomiota, ja joskus fyysisen kohtaamisen sijaan tyydytään viestien vaihtamiseen.
Isossa-Britanniassa uhrit ovat nostaneet keskustelua siitä, että jos lähisuhdeväkivalta on jo loukannut uhria, voi sovittelun epääminen loukata heitä lisää. On myös havaittu, että jos uhreille ei ole annettu sovittelupalvelua, he ovat pyrkineet omin päin kommunikoimaan tekijän kanssa, mikä on turvattomampi vaihtoehto kuin strukturoitu restoratiivinen prosessi. Kun tapausten soveltuvuutta sovitteluun harkitaan, myös sen vaihtoehdon riskit pitäisi huomioida, että osapuolia ei auteta.
Itävallan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa koskevissa sovittelukäytännöissä varmistetaan erityisesti uhrien suostumus ja tapausten sopivuus sovitteluun, eikä kaikkia tapauksia oteta sovitteluun suostumuksesta huolimatta. Sovittelun sijaan palvelusta käytetään rikoksen hyvittämiseen viittaavaa termiä (tatausgleich) ja palvelun antavat ammattilaiset. Naisiin kohdistuvan väkivallan tapauksissa menettelyyn otetaan mukaan uhreja tukevia sosiaalityöntekijöitä. Palvelu alkoi hieman myöhemmin kuin Suomessa (1990-luvulla), ja kuten Suomessa, naisliike on alusta asti arvostellut sitä.
Latviassa rikosseuraamuslaitos huolehtii rikossovittelusta. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on osa palvelua, vaikka naisliike onkin nostanut kriittistä keskustelua. Rikossovittelu on mahdollista kaikissa tapauksissa ja kaikissa rikosprosessin vaiheissa. Sovittelualoitteen voivat tehdä oikeusviranomaisten lisäksi osapuolet itse. Latviassa sovittelu on vapaaehtoista ja sen on nähty vaativan, että sekä sovittelijat että osapuolet on valmisteltu hyvin. Sovittelijoina on sekä vapaaehtoisia että rikosseuraamustyöntekijöitä, mutta tässä rikoslajissa jälkimmäisiä.
Saksassa laki ei estä perhe- tai lähisuhdeväkivallan sovittelua. Samoin kuin Suomessa, uusijoiden tapauksia ei kuitenkaan ole tapana sovitella, ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelijoiden koulutusta ja sensitiivisyyttä korostetaan. Lisäksi myös Saksassa naisjärjestöt ovat puhuneet sen puolesta, että sovittelu lakkautettaisiin näissä asioissa.
Sveitsissä perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa ei ole tapana sovitella julkisen sektorin palveluna, vaikka laki ei sitä kielläkään. Erilaiset uhrijärjestöt vastustavat näiden asioiden sovittelua.
Uudessa-Seelannissa restoratiivista oikeutta on sovellettu perheväkivaltaan 1990-luvulta lähtien. Palvelu tuli lainsäädännöllä vahvistetuksi 2000-luvun alussa ja sitä varten julkaistiin standardit 2013. Sääntely muuttui entistä sovittelumyönteisemmäksi 2014, kun RJ:n mahdollisuuden selvittäminen tuli pakolliseksi ennen tuomiota myös perheväkivaltatapauksissa. Palvelun päämallina on konferenssi, johon tuomioistuin tekee aloitteen ennen tuomiota. Kyselyjen mukaan perheväkivallan uhrit ovat olleet hyvin tyytyväisiä konferensseihin. Fasilitaattoreita (sovittelijoita) varten on akreditointi- ja palkkiosysteemi.
Viron lainsäädäntö ei tee eroa sovittelun käytön suhteen sen mukaan, onko kyseessä perhe- tai lähisuhdeväkivalta, vaan siihen suhtaudutaan kuten muihinkin rikoksiin. Käytännössä sovittelu painottuu näihin tapauksiin. Varsinaista sovittelulakia ei ole, mutta sovittelu mainitaan rikosprosessia ja uhrien tukea koskevissa laeissa. Lähisuhdeväkivallan sovittelun hoitavat ammattilaiset.
Kontaktoiduista maista vastaus jäi saamatta Ranskasta ja Maltalta.
Johtopäätöksiä
Yleinen linja maavertailun perusteella on, että mitään rikoksia ei ole suljettu sovittelun tai vastaavan restoratiivisen menettelyn ulkopuolelle. Sovittelun yleinen edellytys on vapaaehtoisuus; se tulee jo kansainvälisistä velvoitteista. Lisäksi on kehitetty huolellisia menettelyohjeita perhe- tai lähisuhdeväkivallan sovittelun edellytysten arviointia ja uhrien tukemista varten. Vaikka perhe- tai lähisuhdeväkivallan sovittelun vastustus on kansainvälinen ilmiö, sen lakiperustainen sovittelukielto on vain Espanjassa, ja sielläkin kielto on vain osittainen. Monessa maassa perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta huolehtivat ammattilaiset, ja palvelusta on ryhdytty myös käyttämään sovittelun sijaan muita termejä. Jos perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelu kielletään, Suomesta tulee tämän kansainvälisen vertailun perusteella poikkeus.
Henrik Elonheimo
Kirjoittaja kehittää sovittelua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Kuva: Pixabay
