Taloudellista hyväksikäyttöä vai varojen käyttöä lapsen hyväksi?

Vanhempi on lapsensa edunvalvoja eli taloudellisten asioiden hoitaja suoraan lain perusteella. Edunvalvojan roolilla on merkitystä silloin, jos lapsella on varallisuutta tai säännöllisiä tuloja. Jos lapsen varallisuuden määrä ylittää 20 000 euroa, edunvalvonta merkitään holhousasioiden rekisteriin ja holhousviranomainen (Digi- ja väestötietovirasto) valvoo vanhemman toimintaa. Vaikka edunvalvontaa ei olisi rekisteröity, vanhemman on noudatettava lapsen varojen käytössä holhoustoimilain määräyksiä. Lapsen varoja voidaan käyttää vain lapsen hyväksi ja lapsen henkilökohtaisiin tarpeisiin riippumatta siitä, mistä varat ovat peräisin. Muussa tapauksessa vanhempi saattaa syyllistyä kavallukseen.

Vanhempansa menettäneitä lapsia omaisuusrikosten kohteena

Oikeuskäytännöstä löytyy 1.1.2011–5.9.2019 yhteensä 55 tapausta, joissa alaikäisen lapsen vanhempaa (yhdessä tapauksessa muu huoltaja) syytetään lapsen varoihin kohdistuneesta törkeästä kavalluksesta. Tapauksista 5 on hovioikeuden ja 50 käräjäoikeuden ratkaisemia. Uhreja tapauksissa on 77, sillä osassa on kyse sisaruksista. Lähes puolet uhreista (38) oli menettänyt toisen tai molemmat vanhempansa, minkä vuoksi he olivat saaneet varallisuutta joko perintönä tai henkivakuutuskorvauksina tai molempina. Osa uhreista oli saanut muita vakuutus- tai vahingonkorvauksia tai muuta perintöä (mm. isovanhemmilta), ja osassa tapauksia varallisuuden alkuperä ei ollut tiedossa.

Lähes kaikki käsittelyt johtivat rikostuomioon. 38 tapauksessa vastaajien katsottiin syyllistyneen törkeään kavallukseen, ja 11 tapauksessa tuomio annettiin perusmuotoisesta kavalluksesta. Kahdessa tapauksessa vastaajat tuomittiin luottamusaseman väärinkäytöstä, ja vain neljässä tapauksessa syytteet hylättiin kokonaan.

Heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa tarvetta käyttää lapsen varoja

Epäiltynä tekijänä eli vastaajana oli useimmiten lapsen äiti yksin tai yhdessä lapsen isän tai muun puolison kanssa. Isä oli vastaajana yksin tai yhdessä lapsen äidin kanssa 15 tapauksessa, ja vain yhdessä tapauksessa vastaaja oli lapsen muu huoltaja kuin vanhempi. Kyseisessä tapauksessa lapsen molemmat vanhemmat olivat kuolleet, ja huoltajuus oli määrätty lapsen veljelle.

Valtaosaa tapauksia yhdistää perheen heikko taloudellinen tilanne ja se, että asianmukaiset varojenkäyttöselvitykset olivat jääneet tekemättä. Useissa tapauksissa holhousviranomaiselle tehtävät vuositilitykset olivat puutteellisia tai niitä ei ollut tehty lainkaan, mikä johti väärinkäytösepäilyjen selvittämiseen ja kavallussyytteiden nostamiseen. Suurin osa tapausten perheistä oli yksinhuoltajaperheitä, mikä ainakin osittain selittää äitien suurta määrää. Leskiperheitä oli tapauksista noin puolet.

Osa tapauksista oli selkeitä väärinkäytöksiä, joissa lapsen lähes koko varallisuus oli käytetty lyhyessä ajassa johonkin muuhun kuin lapsen kuluihin. Tällaisia rikoksia voitaisiin ehkäistä ennakollisella valvonnalla (mm. sulkutilit). Suuressa osassa oli kuitenkin kyse siitä, että vanhemman heikon taloudellisen tilanteen vuoksi lapsen varoja oli käytetty tavallisiin elämisen kuluihin. Toisen vanhemman kuolema oli saattanut johtaa perheissä kaoottisiin tilanteisiin, joihin liittyi myös hallitsematonta varojenkäyttöä.

Ristiriitaisia näkemyksiä sallitusta varojenkäytöstä

Tuomioistuinten näkemykset sallitusta varojenkäytöstä vaihtelivat. Lainsäädännön perusteella on yksiselitteistä, että lapsen varoja ei voi käyttää muiden perheenjäsenten hyväksi, ja tältä osin näkemykset olivat yhtenäisiä. Aina ei kuitenkaan hyväksytty sitä, että varoja oli käytetty lapsen hyväksi. Useissa tapauksissa todettiin, että vanhemman elatusvelvollisuus rajoittaa lapsen varojen käyttöä joko osittain tai kokonaan. Joidenkin ratkaisujen mukaan vanhempien elatusvelvollisuuteen kuuluu kattaa kaikki lapsen kustannukset, eikä lapsen varoja voi käyttää lapsen kuluihin lähtökohtaisesti lainkaan. Jos vanhemman varallisuus ei lapsen menoihin riitä, menoista on tingittävä.

”Mikäli [vanhemmalla] ei ole ollut varaa maksaa kyseisiä lomamatkoja omista varoistaan, lomamatkat olisi tullut jättää tekemättä.” Käräjäoikeus, tapaus R48

Joissakin ratkaisuissa katsottiin, että lapsen tavanomaiset elinkustannukset kuuluvat vanhemman maksettavaksi, mutta yksittäiset kalliimmat hankinnat, ulkomaanmatkat tai harrastukset voisi tarvittaessa maksaa lapsen varoilla. Osassa otettiin huomioon vanhemman heikko taloudellinen tilanne ja siitä aiheutunut tarve kattaa lapsen kuluja lapsen omilla varoilla.

”[On] mahdollista, että [lasten] varoja on jouduttu käyttämään osittain myös tavanomaisten lasten elinkustannusten kattamiseen.” Käräjäoikeus, tapaus R26

Eräässä tapauksessa hovioikeus hylkäsi syytteen sillä perusteella, että vanhemmalla oli ollut tarkoitus ja tarve käyttää varat lasten hyväksi heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi.

Saako lapsen perhe-eläketuloja käyttää elämiseen?

Seitsemässä tapauksessa arvioitiin lapsen perhe-eläketulojen käyttöä. Toisen tai molemmat vanhempansa menettäneet lapset, joita tapauksissa oli 38, ovat oikeutettuja perhe-eläkkeeseen. Perhe-eläkkeen tarkoituksena on korvata menehtyneen vanhemman elatusvelvollisuutta eli kattaa lapsen päivittäisiä elinkustannuksia elatustuen tai elatusavun tapaan. Useimmiten lapsen säännölliset perhe-eläketulot eivät sisältyneet syytteisiin, mutta seitsemässä tapauksessa syyttäjä katsoi vanhemman kavaltaneen myös lapsen eläketulot.

Kahdessa tapauksessa seitsemästä lapsi oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Sijoituksen aikana käytetyt eläketulot katsottiin kavalletuksi. On selvää, että jos lapsesta ei aiheudu vanhemmalle kuluja, ei vanhempi voi perustellusti käyttää lapsen tuloja. Yhtä selvää pitäisi olla, että tuloja saa käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu. Näin asiaa ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa nähty. Yhdessä ratkaisussa todettiin nimenomaan, että eläke on tarkoitettu turvaamaan lapsen toimeentuloa toisen vanhemman kuoleman jälkeen, joten sillä voidaan kattaa myös lapsen elinkustannuksia. Toisessa ratkaisussa puolestaan noin 200 euron suuruinen kuukausittainen eläke katsottiin kavalletuksi, vaikka se oli käytetty lapsen päivittäisiin menoihin. Joissakin tapauksissa pidettiin sallittuna, että lapsen eläketuloista osa käytettiin lapsen menoihin. Sallittu osuus vaihteli 56 eurosta 600 euroon.

Epäselvyyksiä sääntelyssä

Lainsäädäntö jättää runsaasti tulkinnanvaraa sen suhteen, mihin vanhempi voi lapsensa varoja käyttää. Selvästi kiellettyä on lapsen varojen käyttö muiden kuin lapsen itsensä hyväksi, mutta siihen selkeys loppuukin. Epäselvää on, miten vanhemman elatusvelvollisuus vaikuttaa lapsen varojen sallittuun käyttöön ja millainen vaikutus lapsen omalla varallisuudella ja säännöllisillä tuloilla on vanhemman elatusvelvollisuuteen. Epäselvyyttä on myös säännöllisten tulojen ja olemassa olevan varallisuuden käytön eroissa. Holhoustoimilaissa ei erotella tuloja ja varallisuutta, mutta käytännössä tulojen ja varallisuuden käyttöön suhtauduttiin eri tavoin.

Lapsen edun toteutumisen esteitä

Erityisesti vähävaraisissa ja pienituloisissa perheissä lapsen varat ja tulot voivat olla ainoa mahdollisuus kustantaa lapsen harrastus tai ulkomaanmatka. Tällaisen mahdollisuuden epääminen ei vaikuta lapsen edun mukaiselta, eikä holhoustoimilaista löydy tukea varojen käytön kieltämiselle. Oikeustapauksissa sääntelyn tulkinnat vaihtelivat kahden ääripään välillä. Toisen ääripään mukaan lapsen varoja voi käyttää rajoituksetta lapsen hyväksi, ja toisen ääripään mukaan vanhemman on kustannettava kaikki lapsen menot riippumatta vanhemman elatuskyvystä ja lapsen varallisuudesta.

Lapsen varojen käytön ja siihen liittyvän viranomaisvalvonnan tulisi olla ennen kaikkea lapsen edun mukaista. 

Lapsen varojen käytön ja siihen liittyvän viranomaisvalvonnan tulisi olla ennen kaikkea lapsen edun mukaista. Lapsen etu ei toteudu, jos varojen säilyttäminen täysi-ikäistymistä varten merkitsee käytännössä lapselle tärkeistä asioista luopumista ja niukkuudessa elämistä. Lapsen etu ei myöskään toteudu, jos varat kavalletaan tai jos varojen käytöllä tosiasiassa kartutetaan vanhemman varallisuutta. Nykyisessä järjestelmässä väärinkäytöksiin ei ehditä puuttua ajoissa, ja lapsen koko omaisuus voidaan käyttää lyhyessä ajassa. Sääntelyn yksipuolinen tulkinta puolestaan voi johtaa siihen, että lapsen varoja ei voida käyttää lapsen hyväksi, vaikka tarve olisi todellinen. Oikeustapausten erilaiset ratkaisut osoittavat, että sekä sääntelyä että viranomaiskäytäntöjä on tarpeen kehittää ja yhdenmukaistaa.

Saara Tuulari

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa ja tekee väitöstutkimusta lapsen taloudellisesta edunvalvonnasta.

--

Minna Matintupa: Lapsen tililtä ei saa ottaa rahaa perheen menoihin – jopa lainaaminen on kielletty. Yle 19.2.2024
 

Kuva: Riikka Kostiainen

Haaste 2/2024