Voiko yhtiöiden rangaistusvastuu edistää eettistä liiketoimintaa?
Liiketoiminnan eettisyyttä voi lähestyä useasta eri näkökulmasta. Voimme ajatella sen tarkoittavan esimerkiksi liiketoimintapäätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä ja ovat tasapainossa eri sidosryhmien intressien näkökulmasta. Eettisessä toiminnassa voidaan erottaa sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus: oikein olisi toimittava sekä suhteessa yhtiön ulkoiseen toimintaympäristöön (esimerkiksi suhteessa luonnonvaroihin) että yhtiön sisäisesti (esimerkiksi ylläpitämällä tasa-arvoista henkilöstöpolitiikkaa).
Yrityskulttuurin merkitys väärinkäytösten tapahtumiselle liiketoiminnassa
Empiirisen tutkimusnäytön perusteella tiedämme, että yrityskulttuurilla on tietty yhteys liiketoiminnassa tapahtuviin väärinkäytöksiin. Yrityskulttuurin väärinkäytöksiä selittävä vaikutus liittyy ihmisten laumasieluisuuteen eli siihen, että meillä on tapana toimia ryhmän mukana seuraten korkean auktoriteettiaseman omaavia henkilöiden käyttäytymistä. Suurimmalla osalla vaikuttaisi olevan ainakin jonkinasteinen halu toimia tavalla, joka on työyhteisössä oikeaksi koettu. Tutkimusnäyttöä on siitä, että johtohenkilöiden käyttäytyminen ohjaa selkeästi käyttäytymistä. Jos yhtiössä esimerkiksi tehdään selväksi, että seksuaalisen häirinnän nollatoleranssi otetaan tosissaan ja yhtiön johtohenkilöt itse toisintavat tätä käyttäytymisellään ja viestinnällään, todennäköisyys häirinnän tapahtumisesta on pienempi kuin jos johtohenkilöiden käyttäytyminen suhteessa nollatoleranssiin olisi epäselvä tai neutraali.
Suomalainen oikeushenkilön rangaistusvastuun malli pyrkii vaikuttamaan yhtiön toiminnan huolelliseen järjestämiseen. Oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, mikäli sen johtohenkilö on osallinen rikokseen taikka jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi (Rikoslaki 9 luku 2 §). Epäeettisestä yrityskulttuurista ei sellaisenaan seuraa rikosvastuuta, mutta se on olennainen osatekijä rikosvastuun perusteena olevaa huolellisuusvelvollisuutta arvioitaessa. Jos yhtiössä esimerkiksi vallitsee heikko työturvallisuuskulttuuri, jossa korostetaan työstä suoriutumisen nopeutta työn tekemisen turvallisuuden kustannuksella, ei olla kaukana siitä, että rangaistusvastuun edellyttämä organisaatiohuolimattomuus on käsillä.
Mikä yhtiön rikosoikeudellinen rooli on?
Suomalainen oikeushenkilön rikosvastuumalli lähtee siitä, ettei yhtiöitä tai muita oikeushenkilöitä ole pidettävä rikoksen tekijöinä. Yhtiön toiminnassa tapahtunut rikos on aina fyysisen henkilön tekemä. Yhtiö voi kuitenkin joutua sen toiminnassa tehdystä rikoksesta vastuuseen. Kun yhtiö ei ole rikoksentekijä mutta voi tästä huolimatta olla rikosoikeudellisessa vastuussa, epäselväksi jää, mikä yhtiön rikosoikeudellinen rooli oikeastaan on.
Rikosoikeudellisen tekijäaseman peruskysymyksiin kuuluu toimijan rationaalisuus, kyky moraaliseen punnintaan ja tahdonalaiseen toimintaan. Mikäli tällaisia kykyjä ja ominaisuuksia ei ole, rikosoikeudellinen vastuu ei voi tulla kyseeseen. On selvää, että yhtiöllä ei voi olla täysin samankaltaisia eettiseen punnintaan liittyviä kykyjä kuin fyysisellä ihmisellä. Filosofisessa ja yritystoiminnan eettisyyttä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty kuitenkin kannanottoja, jotka antavat hyvät perusteet ajatella, että yhtiöorganisaatolla on sellaisia kognitiivisia ja volitiivisia kykyjä, jotka osoittavat organisaation pystyvän tahdonalaiseen toimintaan ja moraaliseen punnintaan. Voidaan jopa väittää, että yhtiöorganisaatiolla on paremmat mahdollisuudet tähän kuin ihmisyksilöllä, jonka rationaalisuus on rajoitettua. Yhtiö voi toimia valitsemansa strategian mukaisesti eettisesti oikein, väärin tai siltä väliltä.
Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva sääntelymallimme tarkoittaa, että yhtiötä on pidettävä rikosoikeudellisena toimijana, joka tietyiltä ominaisuuksiltaan eroaa fyysisestä rikoksentekijästä.
Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva sääntelymallimme tarkoittaa, että yhtiötä on pidettävä rikosoikeudellisena toimijana, joka tietyiltä ominaisuuksiltaan eroaa fyysisestä rikoksentekijästä. Rikoslain 9 luvun mukaiset yhtiön rikosvastuun perusteet tarkoittavat, että oikeusjärjestelmämme tunnistaa oikeushenkilöihin kohdistuvat rikosoikeudellisen syyllisyysmoitteen. Yhtiöillä on toisin sanottuna sellaiset kognitiiviset ja volitiiviset eettiseen päätöksentekoon liittyvät kyvyt, joita rikosoikeudelliselta vastuulta edellytämme.
Väite on jokseenkin helppo hyväksyä, kun muistamme, että yhtiön toiminta on aina sen piirissä toimivien ihmisyksilöiden toimintaa. Yksinkertaistetusti kyse on aina tietyn yhtiöntoimijan sateenvarjon alla toimivasta ihmisjoukosta, vaikkakin joukkoon kuuluvat ajan myötä muuttuisivat.
Yhtiön rangaistusvastuun yhteiskunnallinen merkitys – tukeeko rangaistusvastuu eettistä liiketoimintaa?
Yhtiön rikosoikeudellisen roolin selkeyttäminen ja yhtiötoimijan eettisten kykyjen tiedostaminen on olennaista yhtiöiden rikosvastuun ja niille langetettavan rangaistuksen eli yhteisösakon tarkoittaman yhteiskunnallisen viestin näkökulmasta. Rikosoikeusjärjestelmän rikoksia ehkäisevä teho perustuu omalta osaltaan järjestelmän kommunikatiiviseen vaikutukseen. Jotta rangaistus voisi vaikuttaa preventiivisesti pelotteena ja yhteiskuntamoraalia vahvistavasti, rangaistusjärjestelmä ja itse rankaisemisen merkitys on oltava ymmärrettävä. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ei ole välttämättä onnistunut tässä kommunikatiivisessa tehtävässään erityisen hyvin.
Rikosoikeusjärjestelmämme piirissä olisi opittava puhumaan yhtiöistä rikosoikeudellisina toimijoina, jotta rikosvastuun merkitys organisaation toimintaan kohdistuvana moitteena olisi selkeämpi. Yhtiön rikosvastuu merkitsee yhtiötoimijaan kohdistuvaa moitetta, joka johtuu sen väärästä toiminnasta. Moitimme yhtiötä sen toiminnassa tapahtuneesta rikoksesta, koska tämä olisi voinut rikoksen estää. Kun yhtiöllä on kyky eettiseen toimintaan ja koska eettinen yrityskulttuuri ehkäisee väärinkäytöksiä, olisi rikosoikeudellisen kielenkäytön saavutettava tämä yhtiötoimijoiden eettinen ”hermo”.
Heli Korkka-Knuts
Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.
Kuva: Pixabay
