Hatkaamiseen puuttumisella voidaan estää rikoksia ja väkivaltaa
Lastensuojelun sijaishuollosta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jättäminen on monitahoinen sosiaalinen ongelma. Lastensuojelun ammattislangissa tätä ilmiötä kuvataan käsitteellä hatkaaminen. Eri arvioiden mukaan tuhansia kertoja vuosittain lapsi hatkaa esimerkiksi kotilomien jälkeen.
Hatkaaminen vaarantaa lapsen hyvinvoinnin. Hatkan aikana lapsen arkirytmi rikkoutuu, koulunkäynti keskeytyy ja turvallisuus vaarantuu. Perustarpeet, kuten ravinto, uni ja hygienia jäävät täyttymättä. Hatkan aikana lapset altistuvat rikoksille ja päihteille. Myös onnettomuuksien ja tapaturmien riski kasvaa. Luvattomien poissaolojen määrä on kasvanut 2010-luvulla tuntuvasti.
Ongelmallista on, että vastuu hatkanneen lapsen etsinnästä on lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla, mutta he eivät voi lastensuojelulain puitteissa ottaa lasta kiinni sijaishuoltopaikan ulkopuolelta.
Hatkanneet lapset edustavat yhtä kadonneiden ihmisten ryhmää, ja siksi hatkanneen lapsen etsintään liittyy useita viranomaisvelvoitteita ja -tehtäviä. Eri viranomaisten toimivaltaan ja velvollisuuksiin vaikuttaa se, tulkitaanko lapsen olevan konkreettisessa vaarassa vai ei. Viranomaisten toimivaltuudet on eritelty tarkasti sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen ja Hätäkeskuslaitoksen yhteisessä ohjeessa (Virka-apuohjeistus, 2022). Vastuut ja velvollisuudet risteävät eri viranomaisten välillä ja vaihtuvat jopa hatkan aikana tilanteen edetessä. Ongelmallista on, että vastuu hatkanneen lapsen etsinnästä on lastensuojelulaitoksen henkilökunnalla, mutta he eivät voi lastensuojelulain puitteissa ottaa lasta kiinni sijaishuoltopaikan ulkopuolelta. Virka-apuohjeistus on monimutkainen ja tämän seurauksena hatkanneen lapsen etsiminen, kiinniottaminen ja kuljettaminen takaisin sijaishuoltopaikkaan vaikeutuu.
Hatkanneiden lasten kokemusten selvittäminen
Lapsiasiavaltuutetun toimisto on julkaissut selvityksen (Kekkonen & Pekkarinen, 2024), jossa analysoidaan hatkanneiden lasten (N = 253) kokemuksia määrällisin menetelmin. Vastaajat olivat vastaushetkellä 13–32-vuotiaita, joista puolet (42 %) oli alle 18-vuotiaita ja viisi prosenttia alle 15-vuotiaita. Analyysi perustuu kyselyaineistoon, jonka lastensuojelun kehittämisyksikkö Pesäpuu ry keräsi lapsilta, lasten läheisiltä ja heidän kanssaan toimivilta viranomaisilta (Haapala ym., 2023). Selvitys on osa kansallisen lapsistrategian toimenpidettä seitsemän ja sen rahoittama.
Hatkaan vetivät yleisimmin sosiaaliset suhteet
Vastaajilta kysyttiin hatkaamisen motiiveja. Yleisimmin hatkaamisen syyksi mainittiin sosiaaliset suhteet, jotka nimesi kolme neljästä vastaajasta. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista totesi hatkan syyksi laitosolot, hatkaan vetävät ja työntävät tunnekokemukset. Hieman alle puolet vastaajista ilmoitti hatkan syiksi konfliktit sijaishuoltopaikassa ja päihteet. Vain pieni osa, alle kymmenen prosenttia, mainitsi syyksi osallisuuden rikolliseen toimintaan. Lasten kanssa toimivat aikuiset arvioivat lasten hatkaavan ensisijaisesti päihteidenkäytön takia, mutta lapset kertoivat hatkaamisen syyksi useammin sosiaaliset suhteet päihteiden sijaan (ks. Haapala ym., 2023).
Riippumatta hatkaan lähtemisen syystä, monet lapset päätyvät käyttämään päihteitä hatkan aikana
Hatkanneiden lasten kielteiset ja hyvinvointia haavoittavat kokemukset olivat moninaisia. Huomattavan suuri osa vastaajista oli käyttänyt päihteitä hatkan aikana: 81 prosenttia kertoi käyttäneensä alkoholia ja yli puolet huumausaineita.
Erityisen huolestuttavaa alkoholin ja huumeiden käytön yleisyys on siksi, että päihteidenkäyttö oli yhteydessä muihin haavoittaviin kokemuksiin, kuten fyysiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan ja rikollisuuteen. Neljännes vastaajista kertoi hatkan aikana käyttäytyneensä itse väkivaltaisesti, ja heistä 95 prosenttia oli käyttänyt alkoholia ja 88 prosenttia huumausaineita. Pahoinpitelyn uhriksi kertoi joutuneensa 13 prosenttia vastaajista, ja heistä 88 prosenttia oli käyttänyt alkoholia ja 71 prosenttia huumausaineita. Lisäksi niistä vastaajista, jotka olivat hatkan aikana todistaneet toisen nuoren kuoleman, lähes kaikki olivat käyttäneet huumausaineita.
Neljännes vastaajista oli raiskattu hatkan aikana
Lapset kokivat hatkan aikana hälyttävän usein seksuaaliväkivaltaa. Kaikista vastaajista kolmannes kertoi joutuneensa raiskauksen uhriksi. Kun vastaajilta kysyttiin kaupallistetun seksuaaliväkivallan kokemuksia, selvisi, että lähes viidennes oli myynyt tai vaihtanut seksuaalisia tekoja esimerkiksi yöpaikkaan, päihteisiin tai tavaraan. Tytöistä joka viides oli saanut korvausta seksuaalisesta teosta. Kaupallistetun seksuaaliväkivallan ilmiössä on huomioitava hatkanneen lapsen alisteinen asema, jota aikuinen väkivallan tekijä käyttää hyväkseen.
Hatkanneiden lasten kokemuksissa viitteitä ihmiskaupasta ja sen lähirikoksista
Alaikäiseen kohdistettu kaupallistettu seksuaaliväkivalta sivuaa ihmiskaupan tunnusmerkistöä. Sijaishuollosta hatkanneet lapset on nimetty ihmiskaupan riskiryhmäksi. Lasten tunnistaminen ihmiskaupan uhreiksi on heikkoa ja heitä ohjautuu hyvin vähän ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Lastensuojelun sijaishuollosta hatkanneiden lasten kokemukset antavat viitteitä siitä, että heihin kohdistuu ihmiskauppaa ja sen kaltaista hyväksikäyttöä, joka jää viranomaisilta tunnistamatta.
Ihmiskaupan tarkastelua varten aineiston kysymyksistä rakennettiin sen riskiä kuvaava indikaattori, joka perustui ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön kriteereihin. Indikaattori rakennettiin 13 kysymyksestä, jotka kuvasivat uhkailua, painostamista, pakottamista, väkivaltaa sekä seksuaaliväkivaltaa. Mitä useamman väitteen vastaaja kertoi kokeneensa, sitä todennäköisempää oli, että vastaajan kokemuksissa oli viitteitä ihmiskaupasta tai sen kaltaisesta hyväksikäytöstä.
Vastaajista 39 prosenttia ei ollut kokenut yhtäkään ihmiskauppaan viittaavaa asiaa ja 34 prosenttia vastaajista sijoittui matalan riskin tasolle. Vastaajista 16 prosenttia sijoittui ihmiskauppaa kuvaavan indikaattorin keskitason ja 12 prosenttia korkean riskin kategoriaan. Eri taustamuuttujilla oli vaikutusta siihen, kuinka monta ihmiskaupan riskiä kuvaavaa indikaattoria vastaajat kertoivat kokeneensa. Huomionarvoista on, että jo 1–2 kertaa hatkanneissa lapsissa oli sellaisia, jotka sijoittuivat ihmiskaupan riskin korkeaan kategoriaan. Pahimmillaan lapset altistuvat hyväksikäytölle heti ensimmäisestä luvattomasta poissaolosta alkaen.
Sijaishuollosta hatkanneisiin lapsiin kohdistuva ihmiskauppa ja sen kaltainen hyväksikäyttö ovat vakavia ihmisoikeusrikoksia, jotka Suomessa ovat huomattavan aliraportoituja ja heikosti tunnistettuja. Vaikka suppea kyselyyn perustuva tarkastelu jättää paljon tulkinnan varaa, tulosten perusteella on ilmeistä, että lastensuojelun sijaishuollosta hatkanneet lapset ovat korostuneessa riskissä altistua ihmiskaupalle ja sen kaltaiselle hyväksikäytölle. Huomioimatta jäävät kuitenkin muut ihmiskaupan muodot, kuten rikolliseen toimintaan pakottaminen. On mahdollista, että rikolliseen toimintaan pakottaminen ja hatkassa olevien lasten tekemät väkivalta- ja muut rikokset ovat yhteydessä toisiinsa.
Onko olemassa sijaishuollosta hatkanneita lapsia, jotka eivät ole akuutissa tai konkreettisessa vaarassa?
Tulosten perusteella on selvää, että lastensuojelun sijaishuollosta kadonneet lapset altistuvat monille haavoittaville kokemuksille. Hatkaamista vähentämällä voidaan estää paljon inhimillistä kärsimystä ja rikollisuutta, mutta hatkaamiseen puuttuminen edellyttää toimia monilla osa-alueilla. Lasten näkemykset on selvitettävä ja huomioitava, jotta kyetään puuttumaan hatkaan vetäviin, siellä pitäviin ja palaamista estäviin tekijöihin. Lasten ja nuorten pahoinvointi uhkaa kasvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen heikkenemisen sekä lapsiperheköyhyyden kasvun myötä. Yhteiskunnallisilla muutoksilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka moni lapsi päätyy lastensuojelun sijaishuollon asiakkaaksi.
Lastensuojelun sijaishuollossa asuvat lapset on otettu huostaan tai sijoitettu kiireellisesti, jotta heitä voitaisiin suojella. Hatkassa lapset ovat jopa suuremmassa vaarassa kuin ennen sijoitusta. Nykyisen ohjeistuksen mukaan hatkanneiden lasten oletetaan pakenevan omasta tahdostaan, jolloin heitä ei aktiivisesti etsitä. Poliisi ei siis etsi lasta, jos hatkanneen lapsen ei tulkita olevan konkreettisessa vaarassa, vaikka muissa tilanteissa poliisi käynnistää kadonneen henkilön etsinnät pääsääntöisesti nopeasti, jos kyseessä on lapsi.
Lastensuojelun piirissä olisi syytä käydä syvällinen keskustelu siitä, onko karkuun lähtenyt lapsi rationaalinen toimija, jota viranomaiset voivat kohdella pakoilevana ihmisenä.
Lastensuojelun piirissä olisi syytä käydä syvällinen keskustelu siitä, onko karkuun lähtenyt lapsi rationaalinen toimija, jota viranomaiset voivat kohdella pakoilevana ihmisenä. Vai onko kyseessä lapsi, joka ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa. Lapsiasiavaltuutetun näkemys edellisiin kysymyksiin on yksiselitteinen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan jokainen alle 18-vuotias on lapsi, jolla on oikeus erityiseen suojeluun.
Outi Kekkonen & Elina Pekkarinen
Outi Kekkonen työskentelee suunnittelijana lapsiasiavaltuutetun toimistossa.
Elina Pekkarinen toimii lapsiasiavaltuutettuna.
Teksti perustuu raporttiin: Kekkonen, O. & Pekkarinen, E. (2024). Hatkassa lapsen silmin. Analyysi lastensuojelun sijaishuollosta luvatta poistuneiden lasten kyselytutkimuksesta. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2024:1.
Lähteet:
Haapala, M., Kaijanen, M., Minkkinen, M. & Westlund, O. (2023). Hatkassa Suomessa – kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista. Pesäpuu ry.
Virka-apuohjeistus (2022). Sijaishuoltopaikasta (perhekoti tai lastensuojelulaitos) luvatta poissa olevaa lasta koskevat käytänteet, kun hänen ei epäillä olevan konkreettisessa vaarassa.
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista SopS 59–60/199.
Kuva: Sofia Malinen
