Tiedonkulussa vankiloiden, hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä kehitettävää
Uusintarikollisuuteen vaikuttamisessa tarvitaan Rikosseuraamuslaitoksen tekemän työn lisäksi toimivia jatkumoita myös rangaistuksen suorittamisen jälkeen. Rikosseuraamusasiakkuuden aikana aloitettu kuntoutustyö voi usein jäädä kesken ja asiakas vapautua ilman suunnitelmallista kuntoutusjatkumoa. Haasteena voi olla, että vapautumista valmisteleva vastuuhenkilö ei tunne siviilissä toimivia järjestöjen tai hyvinvointialueiden palveluja. Tarvitaan yhteisiä foorumeja, joissa toimijat voivat esitellä palvelujaan. Samalla lisätään ymmärrystä yhteisestä asiakkaasta ja yhteisestä tavoitteesta.
Toisena haasteena voidaan kokea tiedon siirtyminen toimijalta toiselle. Oleellista on tiedon siirtyminen, ei siirtäminen, joka voidaan nähdä ilman asiakasta tapahtuvana tiedon siirtona toiselle toimijalle. Esimerkiksi rikosseuraamuksiin ja terveydentilaan liittyvä tieto on luonteeltaan erittäin arkaluontoista, eikä sen välittyminen toimijalta toiselle ole automaattista – eikä sen tulisikaan olla. Tietosuoja on ihmisen perusoikeus, jonka tarkoituksena on varmistaa ihmisen oikeuksien ja vapauksien toteutuminen henkilötietojen käsittelyssä. Tietosuojalla pyritään osoittamaan, milloin ja millä edellytyksillä henkilötietoja voidaan käsitellä. On siis asiakkaan perusoikeus hallinnoida ja vähintäänkin tietää, mitä tietoja hänestä siirretään toimijalta toiselle.
Tiedon siirtämisestä puhuttaessa unohdetaan asiakkaan oma toimijuus.
Tiedon siirtämisestä puhuttaessa unohdetaan asiakkaan oma toimijuus. Jos tieto siirtyy toimijalta toiselle ilman asiakkaan aktiivista osallistumista, asiakkaan toimijuus tilanteessa vähenee. Silti juuri asiakkaan toimijuuden vahvistaminen yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa tukee rikollisuudesta irtautumista. Parhaassa tilanteessa verkoston jäsenet esittelevät vapautumisvaiheessa asiakkaalle erilaisia mahdollisuuksia jatkaa hyvin alkanutta muutosta hänen hyvinvoinnissaan ja kuntoutumisessaan. Asiakkaalle annetaan tukea kuntoutuksen jatkamiseen, mutta hän itse vastaa omien tietojensa ja kuntoutuspolkunsa esittelystä siviilitoimijalle. Myös yhteiset kohtaamiset asiakkaan, rikosseuraamusammattilaisen ja siviilitoimijan kanssa luovat hyvää pohjaa jatkumolle.
Esimerkkinä tiedonkulusta OMA-kuntoutusohjelma
OMA on vakavaan väkivaltaan syyllistyneille rikosseuraamusasiakkaille suunnattu kuntoutusohjelma. Oikeusministeriö rahoittaa Rikoksettoman elämän tukisäätiön OMA 2.0 hanketta (2024–2025), jonka tavoitteena on luoda jatkumoita OMA-ohjelman suorittaneille, vankilasta siviiliin siirtyville asiakkaille.
Rikosseuraamusasiakkaan vankilassa hyvin alkanut kuntoutusprosessi keskeytyy usein siviilissä. Rikosseuraamuslaitoksen vapauttamiseen osallistuvat ammattilaiset eivät usein tiedä, keillä joko järjestöissä tai hyvinvointialueilla olisi mahdollisuus jatkaa asiakkaan kuntoutusprosessia. Prosessi jatkuu saumattomasti, kun lähettävältä taholla on tieto ohjelman sisällön tuntevista ammattilaisista ja vastaanottavalta ammattilaisella on tietämystä ja ymmärrystä OMA-ohjelman sisällöstä.
OMA 2.0 -hanke kouluttaa yhdessä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kanssa syksyllä 2024 lähes sata järjestöjen ja hyvinvointialueiden ammattilaista OMA-ohjelman sisältöihin. Suuren kiinnostuksen takia järjestetään uusi samansisältöinen koulutus keväällä 2025. Koulutukseen osallistuu myös Rikosseuraamuslaitoksen henkilökuntaa. Tämänkaltainen yhteiskoulutus luo yhteistä ymmärrystä rikosseuraamusasiakkaiden kanssa tehtävästä kuntoutustyöstä. Hankkeen aikana lisätään Rikosseuraamuslaitoksen vapauttamiseen keskittyvien työntekijöiden tietoa henkilöistä, joilla on osaamista OMA-ohjelman käyttöön.
Yhteistyö on oleellisen tärkeää vapautumisen nivelvaiheessa.
Tämä yhteistyö on oleellisen tärkeää vapautumisen nivelvaiheessa. Tutkimusten mukaan ensimmäiset kuukaudet vapautumisen jälkeen ovat uusimisriskin näkökulmasta kriittisimmät. Lisäksi on tärkeää, että ohjelmaan osallistunut pääsee käyttämään oppimiaan uusia ratkaisuvaihtoehtoja siviiliolosuhteissa, joissa riskitilanteiden mahdollisuus monikertaistuu. OMA-ohjelma kestää henkilöstä riippuen 6–9 kuukautta, noin 180 tuntia, joten vankilassa tehty kuntoutustyö on ollut intensiivistä ja vaikuttavaa. Uusien ajatusmallien ja toimintatapojen ylläpitäminen jatkuu halki elämän.
OMA 2.0 -hankkeen tavoitteena jatkumoiden luomisen lisäksi on lisätä rikosseuraamusasiakkaiden kanssa tekevien ammattihenkilöiden tietoisuutta väkivallasta ilmiönä, väkivaltaan syyllistyneiden asiakkaiden kohtaamisen tuomia haasteita ja lieventää tämän asiakaskunnan kantamaa stigmaa. Siirtyvän tiedon tulee olla totuudenmukaista ja suuntautua yhteiseen tavoitteeseen, joka tässä on uusintarikollisuuteen vaikuttaminen kuntoutusjatkumoiden kautta.
Oppiva-toiminnassa käsitellään arkaluontoista tietoa
Oppimisvalmennus- eli Oppiva-toiminta on käynnistynyt lähes 15 vuotta sitten vankien oppimiseen ja koulutukseen keskittyvänä hankkeena. Sen sisältö ja toteutustapa ovat muuttuneet aikojen saatossa vastaamaan paremmin asiakaskohderyhmän ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten toiveita ja tarpeita.
Nykymuotoisena Oppivan tavoite on edistää oppimiseen, neurokehityksellisiin häiriöihin ja erilaisiin neurotyyppeihin liittyvää tietoutta sekä asiakkaissa itsessään että heidän kanssaan työskentelevissä ammattilaisissa. Erilaiset koulutukset, infotilaisuudet ja materiaalituotanto ovat yksi väylä tiedon levittämiseen. Lisäksi Oppivassa tarjotaan yksilöllistä tukea opiskeluun, kouluttautumiseen ja arjen hallintaan liittyvissä kysymyksissä sekä ohjataan asiakkaita koulu-, opiskelu- tai työelämäpoluilla. Merkittävä asiakastyön muoto on viime vuosina ollut myös kehityksellisiin neurotyyppeihin ja oppimisvaikeuksiin liittyvät alkukartoitukset. Niiden avulla pyritään lisäämään asiakkaiden itseymmärrystä ja joissain tapauksissa myös tukemaan heitä lääketieteellisen tutkimusprosessin käynnistämisessä.
Oppiva-toiminnassa ollaan kiinteästi tekemisissä erityisen arkaluontoisen tiedon kanssa, koska asiakkaat ovat pääasiallisesti jonkin rikosseuraamuksen piirissä ja heillä on vähintäänkin epäily vammasta tai sairaudesta, joka vaikuttaa heidän toimintakykyynsä ja siten kuntoutumiseensa.
Juuri tällaisen tiedon siirtäminen toimijoiden välillä on yhtäältä asiakkaan kuntoutusjatkumon kannalta keskeistä, toisaalta tietosuojanäkökulmasta haastavaa ja erittäin säänneltyä. Siksi se, että asiakas on itse mukana tiedon siirtämisessä toimijalta toiselle, on erityisen tärkeää. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteisten verkosto- ja sidosryhmätapaamisten säännöllistä järjestämistä ja kaikkien osapuolten sitoutumista asiakkaan asioiden edistämiseen ennen rikosseuraamusta, sen aikana ja vielä jälkeenkin.
Oppivan keskeisiä sidosryhmiä ovat vankiloiden työntekijät erityisohjaajista opinto-ohjaajiin ja Vankiterveydenhuoltoon, hyvinvointialueiden työntekijät yleislääkäreistä psykiatrisiin sairaanhoitajiin, erikoissairaanhoidon ammattilaisiin ja sosiaalityöntekijöihin, opetus- ja koulutusalalla työskentelevät ammattilaiset sekä lukuisten eri järjestöjen ammattilaiset, jotka hekin tekevät keskenään erilaista työtä.
Suuren ammattilaisjoukon saaminen saman pöydän ääreen on usein hankalaa, mutta asiakkaan kokeman hyödyn ja tuen näkökulmasta tiivis ja yhtenäinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää.
Suuren ammattilaisjoukon saaminen saman pöydän ääreen on usein hankalaa, mutta asiakkaan kokeman hyödyn ja tuen näkökulmasta tiivis ja yhtenäinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Jos asiakas jää yksin vastuuseen tiedon siirtämisestä, se jää usein tekemättä tai tapahtuu vain osittain. Tämä johtuu siitä, että rikosseuraamusten piirissä olevien asiakkaiden toiminnanohjaus- ja järjestelytaidot ovat usein melko heikot ja puutteelliset. Silloin asioita jää tekemättä ja kertomatta, eikä asiakas pian itsekään tiedä, mitä häneltä odotetaan ja mikä on muiden tehtävä tai vastuualue.
Asiakaskeskeisen tiedonsiirron ytimessä on luonnollisesti asiakas itse. Häntä tuetaan ja kannustetaan toimijuuteen, mutta ammattilaisten vastuulla on tässä tilanteessa varmistaa, että asiakas tietää, mitä häneltä tarkalleen ottaen odotetaan.
Merja Tukiainen-Porokka & Anna Taavitsainen
Merja Tukiainen-Porokka työskentelee RETSillä hankevastaavana OMA 2.0 -hankkeessa. Anna Taavitsainen työskentelee RETSillä oppimisvalmennuksen vastaavana asiantuntijana.
Kuva: Pixabay
