Etnisyys on merkittävä tekijä vankilan sosiaalisessa arjessa, ja tuo merkitys on käymistilassa
Suomen erityinen maahanmuuttohistoria on luonut tilanteen, jossa ulkomaalaistaustaisten vankien määrä vankiloissa kasvoi nopeasti 1990-luvulta vuoteen 2017 saakka. Tuona aikana ulkomaan kansalaisten osuus kasvoi alle prosentista yli kuudennekseen vangeista. Lisäksi niin sanotut toisen polven maahanmuuttajat saavuttavat vasta nyt merkittävissä määrin rikosoikeudellisen iän. Etnisyyttä tarkasteltaessa on muistettava myös vanha suomalainen vähemmistö, romanit, joilla on vankiyhteisössä erityinen asemansa.
Artikkeli pohjaa väitöskirjatutkimukseeni, joka perustuu yhdeksän kuukauden aikana tehtyyn osallistuvaan havainnointiin pääosin kahdessa suljetussa miestenvankilassa sekä 68 vanki- ja työntekijähaastatteluun.
Vankilan sosiaalinen järjestys näkyy tilankäytössä
Vankilassa muodostuu etnisiä kategorioita, joiden mukaan vangit kohtelevat toisiaan ja muodostavat ryhmiä. Johdatuksen tähän sosiaaliseen järjestykseen saa tarkastelemalla, miten vangit käyttävät vankilatilaa ja järjestäytyvät siihen.
Tutkimusvankiloideni ruokaloissa vangit istuivat etnisen kategorian mukaisesti omissa pöydissään ja syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvat vangit asuivat pääosin tietyissä siivissä tai osastoilla. Siirtyminen siivestä tai osastolta toiselle merkitsi heille usein muiden vankien käyttämän väkivallan tai vähintäänkin syrjinnän tai sosiaalisen ulossulkemisen uhkaa. Kahdessa vankilassa erityisesti vähemmistöjen asuttamilta osastoilta tai siivistä oli rajalliset mahdollisuudet osallistua vankilan toimintoihin, mikä teki tilaan asettautumisesta yhdenvertaisuuskysymyksen.
Yhdenvertaisuudessa olisi parantamisen varaa
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta vankiloiden tulisi kiinnittää huomiota monipuolisten toimintojen varmistamisen lisäksi henkilökunnan kommunikointiin suomea taitamattomien vankien kanssa. Usein näissä tapauksissa sekä vanki että työntekijä puhuvat itselleen vierasta kieltä, jolloin asioiden selittämiseen ja perustelemiseen on varattava enemmän aikaa. On syytä vankilakohtaisesti arvioida, tulisiko yleisiä käskyjä ja kuulutuksia antaa suomen lisäksi vähintään englanniksi. Muslimien mahdollisuudet imaamien tapaamiseen ja kollektiivisiin perjantairukouksiin tulisi turvata. Lisäksi karkotettavien vankien vapautumissuunnitelmia tulisi työstää vangin kanssa vähintäänkin käyden läpi karkotusprosessia ja pohtien heidän resurssejaan ja mahdollisuuksiaan vastaanottavassa maassa. Keskeistä on tunnistaa, että samanlainen kohtelu ei luo yhdenvertaisia olosuhteita eri lähtökohdista tuleville vangeille.
Yhdenvertaisuuden haasteiden lisäksi etnisiin vähemmistöihin lukeutuvat vangit, valtaväestön vangit ja henkilökunta tunnistivat ja kuvasivat yhtenevästi joidenkin vartijoiden vankeihin kohdistamaa rasismia. Kyse oli nimittelystä, syrjinnästä erilaisissa vankien oikeuksiin liittyvissä päätöksissä, töykeydestä ja silmätikuksi ottamisesta. Rasismin uskottiin kuitenkin vähentyneen merkittävästi aiemmasta. Vankiloiden johdon olisi syytä ottaa tiukka linja rasistisen käytöksen ja puheen suhteen. Rasistinen puhe vartijoiden kesken ei jää vain vartijoiden käyttämiin tiloihin. Samoin kuin vankien segregoituminen vankilatilassa ja kontekstisidonnaiset stereotypiat hidastavat etnisen hierarkian häviämistä, vartijoiden rasistinen puhetapa hidastaa työkulttuurin kehittymistä avoimemmaksi.
Etnistä hierarkiaa ylläpidetään väkivallalla ja perustellaan stereotypioilla
Vangit pitivät etnistä hierarkiaa yllä väkivallalla ja erityisesti sen uhalla ja perustelivat sitä kontekstisidonnaisilla stereotypioilla. Niissä yhdistyivät siviiliyhteiskunnasta tutut etniset stereotypiat ja vankikulttuuriin liittyvät käyttäytymissäännöt ja moraalikäsitykset.
Syrjittyihin vähemmistöihin liitettiin ominaisuuksia, joita vankiyhteisössä on pidetty väheksyttävinä tai vastenmielisiä, kuten liian läheinen suhde vartijoihin, vasikoiminen, halveksutut rikokset, impulsiivisuus, vankilan sosiaalisen ympäristön hämmentäminen tai häiritseminen ja toisten vankien huijaaminen tai heiltä varastaminen. Valtaväestölle ja virolaistaustaisille varattiin ominaisuudet, kuten suoraselkäinen maskuliinisuus, sanojensa takana seisominen, kyky käyttää väkivaltaa oikealla tavalla ja omillaan pärjääminen.
Vankikulttuurin elementtien yhdistämisen stereotypioihin voi tulkita osoitukseksi siitä, että pelkkä etninen tausta ei enää vankien keskuudessa riittänyt perusteluksi syrjinnälle.
Etnisyyden merkitys vankila-arjessa on muutoksessa
Vaikka etninen hierarkia voi vaikuttaa sementoituneen vankilatilaan ja kontekstisidonnaisiin stereotypioihin, on taustalla jatkuva prosessi, jossa etnisyyden merkitys sosiaalisissa suhteissa on muutoksessa. Kenttätyöni aikana vankilan henkilökunta kokeili sijoittaa kaksi afrikkalaistaustaista vankia korkean statuksen osastolle, jossa ei ollut aiemmin asunut tummaihoisia. Valtaosa vartijoista ja vangeista ennusti kokeilulle nopeaa ja väkivaltaista loppua. Monen hämmästykseksi tulokkaat saivat kuitenkin jäädä.
Onnistumisen taustalla oli vankilassa tehtyjä tilaratkaisuja ja vankien eri vankiloihin sijoitteluun liittyviä muutoksia. Merkittävää kuitenkin on, että samalla oli havaittavissa muutoksen mahdollistavia ilmiöitä, jotka vaikuttivat vankien asenteisiin. Valtaväestöön lukeutuvien vankien elämä vankilan ulkopuolella samoin kuin rikollispiiritkin olivat etnisesti moninaistuneita ja vankilan jähmeän rasistinen ilmapiiri oli tähän nähden muuttunut ristiriitaiseksi.
Vankihierarkiaa ja sen muutosta voi tarkastella jakamalla siihen kytketyt ominaisuudet määrääviin ja joustaviin ominaisuuksiin. Määräävät ominaisuudet, kuten vasikointi tai seksuaalirikos määrittelevät vangin vankihierarkian pohjalle. Joustavia ominaisuuksia, kuten maskuliinisia ominaisuuksia, kykyä käyttää väkivaltaa, varallisuutta, ikää ja sosiaalisia taitoja, voi kompensoida ja kumuloida. Etninen tausta voi olla määräävä tai joustava ominaisuus riippuen vankilasta ja kyseessä olevasta etnisestä kategoriasta.
Tutkimissani vankiloissa romanitausta ja tumma iho olivat pitkään määritelleet nämä vangit vankihierarkian pohjalle. Ensin romanitausta ja sittemmin myös tumma iho olivat muuttumassa joustaviksi ominaisuuksiksi. Esimerkiksi sopivilla sosiaalisilla suhteilla, käyttämällä väkivaltaa vankikulttuurin periaatteiden mukaan tai käymällä huumekauppaa nämä vangit saattoivat nousta hierarkiassa.
Rasismin seuraukset ovat moninaiset ja arvaamattomat
Etnisellä hierarkialla on vankilassa monia merkittäviä seurauksia, joista yhdenvertaiset mahdollisuudet hyötyä vankilan toiminnoista on vain yksi. Sulkiessaan osan vangeista vankiyhteisön ulkopuolelle etninen hierarkia voimistaa tiiviiden ryhmittymien muodostumista, konflikteja ryhmien välillä ja erillisten vankikulttuurien syntyä. Mikäli etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön lukeutuva vanki ei voi pärjätä vankiyhteisössä samoilla tavoilla kuin muut, ei hänellä ole motivaatiota noudattaa tai ylläpitää dominoivaa vankikulttuuria. Vankilaympäristö, jossa syntyy toisiinsa vihamielisesti suhtautuvia ja erilaisilla säännöillä toimivia ryhmittymiä, on vaikeasti ennustettava ja vaarallinen niin vangeille kuin henkilökunnallekin. Vankiloiden henkilökunta voi omalla toiminnallaan luoda yhdenvertaista ympäristöä tai edistää vankiyhteisön jakautumista antamalla hiljaisen tai äänekkään hyväksyntänsä rasismille.
Keräsin aineiston väitöskirjaani varten vuosina 2015 ja 2016. On viitteitä siitä, että kuvaamani muutos on tämän jälkeen kiihtynyt: etninen hierarkia on jatkanut madaltumistaan, ja samalla osa niin kutsutuista toisen polven maahanmuuttajista on muodostanut vastavoiman dominoivalle vankikulttuurille. Kuinka merkittävästä ilmiöstä on kyse ja se, mitä seurauksia tällä on vankiyhteisölle ja -kulttuurille, on seuraavan tutkimuksen paikka.
Vankilassa tapahtuvat muutokset voivat kertoa monista vankilaympäristöä laajemmista ilmiöistä, kuten rikollispiirien yhteistyöstä, monessa mielessä yhteiskunnan marginaalissa elävien asenteista ja rikoksilla oireilevien nuorisoryhmien luonteesta. Vankilan etnisten suhteiden kuvauksen päivittäminen ja muutoksen dokumentointi mahdollistavat näiden ilmiöiden ymmärtämisen, muutoksen paremman ennustamisen eri alueilla sijaitsevissa vankiloissa ja muutokseen reagoimisen varhaisessa vaiheessa.
Helena Huhta
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja työskentelee Nuorisotutkimusseurassa tutkien tällä hetkellä nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluja ja suunnittelee vankilaan liittyviä jatkotutkimuksia.
Huhta, Helena (2022) Changing meanings of ethnicity in the everyday life of Finnish male prisons. Unigrafia, Helsinki.
