Rikospelot ovat tärkeä osa yhteiskunnallista turvallisuuskeskustelua
Suomessa rikollisuuteen liittyvien huolien ja pelkojen ”tilannekuvaa” on seurattu väestötasolla, ensin osana vuonna 1980 käynnistettyä Kansallista uhritutkimusta ja sittemmin osana vuonna 2012 käynnistettyä Kansallista rikosuhritutkimusta (KRT). Kansallisessa uhritutkimuksessa kerättiin tietoa siitä, kuinka huolestuneita vastaajat olivat erityyppisen väkivallan uhriksi joutumisesta, mutta vuodesta 2012 eteenpäin vastaajilta on kysytty, olivatko he pelänneet rikoksen uhriksi joutumista. Seurantajärjestelmien osana tietoa on kerätty katuväkivaltaan, työpaikkaväkivaltaan ja perheväkivaltaan liittyvistä huolista ja peloista, lisäksi vuodesta 2012 eteenpäin tietoa kerätty myös välttämiskäyttäytymisestä (jonkun alueen välttämistä väkivallan uhan vuoksi). Kansallisessa uhritutkimuksessa katuväkivallan huolesta kysyttiin ensimmäisen kerran vuonna 1988, työpaikkaväkivallan ja perheväkivallan huolesta vuonna 1993. Vuodesta 2012 kerätty Kansallinen rikosuhritutkimus laajensi kysymyspatteria entisestään ja tietoa kerättiin edellä mainitusta välttämiskäyttäytymisestä ja vuodesta 2018 lähtien on kerätty tietoa myös pelosta joutua kyberrikoksen uhriksi.
Rikospelkojen kehitys
Rikollisuustilannekatsauksesta (Kolttola 2022) löytyvä kuvio 1. kuvaa sitä, miten erityyppiset rikoshuolet ja rikospelot ovat kehittyneet Kansallisen uhritutkimuksen ja Kansallisen rikosuhritutkimuksen tulosten valossa vuosien 1988 ja 2021 välillä. Huoli katuväkivallasta oli korkeimmillaan 1990-luvun puolivälissä, mutta vuodesta 2003 eteenpäin katuväkivaltaan liittyvät huolet ja pelot ovat olleet melko vakaalla tasolla. Työpaikkaväkivallan ja lähisuhdeväkivallan osalta tilanne on pysynyt koko mittaushistorian melko vakaalla tasolla. Tämä siitä huolimatta, että mittausjärjestelmä on hieman muuttunut vuosien varrella.
Kuvio 1. Väkivallan kohteeksi joutumisesta jokseenkin tai erittäin huolestuneita (1988–2009) ja väkivaltaa pelänneet (2012–2021), prosenttia (%) 15–74-vuotiaista. Lähteet: Sirén ym. 2010 ja KRT 2012–2021.
Kuviossa 2. esitellään tarkemmin eri rikospelkojen kehitystä KRT:n tietojen valossa vuosien 2012 ja 2021 välillä. Vuosittaiset muutokset rikospeloissa ovat yleensä varsin maltillisia, mutta esimerkiksi katuväkivallan pelon lievä kasvuvaihe ajoittui Euroopan pakolaiskriisin aikoihin ja sen jälkivuosiin. Vuosien 2017 ja 2020 välillä nähdään kuitenkin varsin selvä katuväkivallan pelon lasku. Kyberrikollisuuden pelon kasvu vuosien 2019 ja 2021 on varsin voimakas. Kyberrikollisuuden pelko muodostaakin selvästi yleisimmän rikospeloista.
Kuvio 2. Katu-, työpaikka- tai perheväkivaltaa ja kyberrikollisuutta pelänneet sekä kodin lähellä olevaa aluetta välttäneet vuosina 2012–2021 (% 15–74-vuotiaista).
Taustatekijät vaikuttavat rikospelkoihin
Kuten todettua, rikospelkojen taustalla vaikuttavat hyvin moninaiset seikat. Tutkimuksen näkökulmasta aihetta lähestytään yleensä melko karkean kahtiajaon kautta: Onko kyseessä kokemuspohjainen rikospelko, jolla tarkoitetaan sitä, johtuuko pelko aiemmista uhrikokemuksista tai koetusta uhasta. Vai onko kyseessä ilmaiseva rikospelko, eli pohjaavatko rikospelot laajemminkin elämän erilaisiin stressitekijöihin, kuten vaikkapa taloudellisiin huoliin.
Suomessa rikospelkoihin liittyvää tutkimusta on tehty muun muassa sen yhteydestä rikosuutisoinnin seuraamiseen (Kivivuori ym. 2002). Aiheeseen palattiin myös vuoden 2017 KRT-kyselyn yhteydessä (Näsi ym. 2017; Näsi ym. 2018). Näiden tutkimusten perusteella rikosuutisoinnin kuluttamisella on selkeä yhteys koettuihin rikospelkoihin, erityisesti katuväkivaltaan liittyvien pelkoihin. Mitä laaja-alaisemmin eri medioita kulutettiin (perinteinen media, sosiaalinen media, vaihtoehtoiset tietolähteet), sitä todennäköisempää oli raportoida katuväkivallan pelosta.
Rikosuutisoinnin lisäksi hankkeessa (Näsi ym. 2017; Näsi ym. 2018) tarkasteltiin myös muita tekijöitä katuväkivaltapelkojen taustalla. Tulosten perusteella havaittiin, että naiset, nuoremmat ikäryhmät ja taloudellisen toimeentulonsa hankalaksi kokevat raportoivat todennäköisemmin rikospeloista kuin miehet, vanhemmat ikäryhmät ja taloudellisen tilanteensa paremmaksi kokevat vastaajat. Naisten korkeammat rikospelot ovat varsin yleinen havainto aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Iän osalta tulokset ovat olleet hieman ristiriitaisemmat, mutta varsinkin katuväkivallan osalta nuorten pelot nousevat esiin. Nuoret myös liikkuvat iltaisin ja viikonloppuisin alueilla ja tilaisuuksissa, joiden yhteydessä väkivallan riskitekijät monesti kasvavat. Taloudellisen tilanteen sen sijaan voidaan katsoa heijastelevan ilmaisevaa rikospelkoa, mahdollisesti heijastellen myös muita elämän stressitekijöitä.
Tutkimuksen ehkä yllättävin tulos oli kuitenkin se, että korkeakoulututkinnon omaavat vastaajat raportoivat todennäköisemmin katuväkivallan pelosta kuin toisen asteen tutkinnon tai peruskoulututkinnon omaavat vastaajat. On mahdollista, että korkeakoulutetut liikkuvat aktiivisemmin eri tapahtumissa ja illanvietoissa kuin alemmin koulutetut vastaajat. Lisäksi taustalla voi vaikuttaa myös se, että korkeammin koulutetut asuvat todennäköisemmin isoissa kaupungeissa, joissa mahdollisia koettuja uhkia on enemmän.
Näiden lisäksi tutkimuksen tulosten osalta havaittiin, että aiemmat rikosuhrikokemukset, erityisesti väkivallan osalta, lisäsivät vastaajien rikospelkoja. Voidaankin todeta, että rikospelkojen taustalla on hyvin erityyppisiä tekijöitä, osa näistä liittyy ilmaisevan rikospelon piiriin, osa taas on selkeämmin kokemuspohjaisia tekijöitä. Sen sijaan kyberrikollisuuden osalta voidaan alustavien havaintojen (Kolttola & Näsi 2022) perusteella todeta, että erot sukupuolen tai iän osalta ovat hyvin maltilliset, näin ollen kyberrikollisuus muodostaa hieman erityyppisen tutkimuskohteen rikospelkojen näkökulmasta.
Matti Näsi
Kirjoittaja työskentelee yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.
Lähteet
Kivivuori, J, Kemppi, S & Smolej, M (2002) Etusivujen vakivalta: Väkivalta iltapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa ja ihmisten peloissa 1980–2000. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 196.
Kolttola, I (Toimittaja) (2022) Rikollisuustilanne 2021: Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia, (tulossa) Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsinki.
Kolttola, I & Näsi, M (2022) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2021 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsinki.
Näsi, M, Tanskanen, M, Haara, P, Reunanen, E, & Kivivuori, J (2018) Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 30/2018.
Näsi, M, Tanskanen, M, Kivivuori, J, Haara, P & Reunanen, E (2020) Crime news consumption and fear of crime: The role of traditional media, social media and alternative information sources. Crime & Delinquency (pp.1–27)
Kuva: Riikka Kostiainen
