Suunnanmuutoksia pakolaisten perheenyhdistämisessä
Merkittävä osa Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta perustuu perhesiteeseen. Puolueet ovat Suomessa olleet usein erimielisiä siitä, miten perheenyhdistämiseen tulisi suhtautua. Perheenyhdistämistä käsitellään politiikassa usein maahanmuuton hallintaan liittyvänä kysymyksenä, eikä useinkaan perhepolitiikan osana. Eurooppalaisena kehityskulkuna 2000-luvulla on ollut perheenyhdistämisen vaikeuttaminen.
Toimeentuloedellytys tarkoittaa sitä, että Suomessa asuvan oleskeluluvan haltijan (perheenkokoajan) on ansaittava tietty summa kuukaudessa, jotta hänen perheenjäsenensä voisivat saada oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Tällä pyritään varmistumaan siitä, että perheenkokoaja pystyy tarvittaessa huolehtimaan Suomeen perheenyhdistämisen avulla saapuvan perheensä toimeentulosta. Jos perheessä on esimerkiksi kaksi aikuista ja kaksi lasta, toimeentulo katsotaan turvatuksi, jos perheen nettotulot ovat 2600 euroa kuukaudessa. Yhden aikuisen ja kolmen lapsen perheessä nettotulojen on oltava vähintään 2200 euroa.
Täysimääräinen kiristys
Vuoden 2016 lakimuutoksella (HE 43/2016 vp) tavoiteltiin sitä, että perheenyhdistämisen edellytyksiä voitaisiin kansainvälistä suojelua saavien kohdalla kiristää niin paljon, kuin EU:n perheenyhdistämisdirektiivin mukaan oli mahdollista. Suomeen oli 2015 tullut aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita, ja perheenyhdistämisen kiristäminen oli yksi hallituksen toimenpiteistä tilanteeseen reagoimiseksi. Hallituksen esityksessä arvioitiin, että perheenyhdistämishakemusten määrä tulisi lähitulevaisuudessa lisääntymään merkittävästi. Esityksessä katsottiin, että turvapaikan saaneiden perheiden tulisi olla riippumattomia sosiaalietuuksista. Lakimuutoksen tavoitteena oli edistää kotoutumista, ja vähentää sellaisia tekijöitä, jotka voisivat houkutella hakemaan turvapaikkaa juuri Suomesta.
Muutoksella heikennettiin turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia perheenyhdistämiseen aiempaan verrattuna, niin aikuisten kuin lastenkin. Myös lapsen tuli siis täyttää Maahanmuuttoviraston ohjeen mukaiset tulorajat, jotta hänen olisi mahdollista saada perhe luokseen. Lain mukaan toimeentuloedellytyksestä on mahdollista poiketa, mikäli poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä edellyttäisi. Poikkeamisen kynnys asetettiin perusteluissa kuitenkin hyvin korkealle: lapsella tulisi esityksen mukaan olla joitakin erityisolosuhteita, kuten sairaus tai vamma, jonka vuoksi hän tarvitsee enemmän huolenpitoa kuin tavanomaisessa tilanteessa. Perheen yhteiselämän katkeaminen ei itsessään hallituksen esityksen mukaan johtaisi toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen lapsen edun vuoksi. Esityksessä todettiin, että yleensä lasten olisi vain harvoin mahdollista täyttää toimeentuloedellytystä, mikä tarkoittaisi heidän jäämistään lastensuojelun vastuulle. Tämän seikan vaikutusta lapsiin ei käsitelty esityksessä yksityiskohtaisemmin.
Lausuntokierroksella luonnosta hallituksen esitykseksi sekä puollettiin että vastustettiin. Erityisesti järjestötoimijat vastustivat ehdotusta: järjestötoimijoista yksikään ei kannattanut esitysluonnosta. Lausuntokierroksella ehdotusta kannattivat lähinnä jotkin ministeriöt ja viranomaistoimijat.
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin vuoden 2016 lakihanketta perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksestä. Tutkin, millaisia turvapaikanhakijoita ja perheenyhdistämistä koskevia puhetapoja esiintyi lausuntokierroksella ja hallituksen esityksessä, ja mitkä esiintyneistä puhetavoista päätyivät hallituksen esitykseen. Hallituksen esityksen perusteluja ja näkökulmia voidaan hyödyntää paljon myöhemminkin esimerkiksi silloin, kun esityksestä etsitään lainsäätäjän tarkoitusta. Sen vuoksi ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisia puhetapoja esityksissä käytetään.
Toiseuttavia puhetapoja lakihankkeessa
Lausuntokierroksella esiintyneet puhetavat olivat melko jakautuneita, ja lausunnonantajat olivat hankkeesta montaa erilaista mieltä. Hallituksen esitykseen päätyivät lähinnä turvapaikanhakijoita toiseuttavat puhetavat, ja esityksen näkökulma oli lopulta melko yksipuolinen. Hallituksen esityksessä korostuivat valtion etua korostavat, turvapaikanhakijoiden inhimillisyyttä häivyttävät puhetavat.
Toimeentuloedellytyksen ulottamista turvapaikanhakijoihin perusteltiin hallituksen esityksessä sillä, että lisäämällä perheenkokoajan vastuuta perheen toimeentulosta, sekä perheenkokoaja että perhe kotoutuisivat helpommin. Työnteko esitettiin vastuun kantamisena itsestä ja perheestä, vaikka lausunnoissa oli tuotu esiin, että turvapaikanhakijoiden työllistymisen esteet ovat usein rakenteellisia, eivätkä liity työllistymishalukkuuteen. Esityksen mukaan oli tarpeen muuttaa järjestelmää sellaiseksi, että se systemaattisesti ohjaisi ja kannustaisi työmarkkinoille ja toimeentulon piiriin. Tällainen puhe viittaa siihen, että turvapaikanhakijat olisivat jollakin tapaa passiivisia ja osallistumishaluttomia, ja heidän aktiivisuuttaan olisi tarpeen ohjata lainsäädännöllisin keinoin.
Perheenyhdistämiseen tehtäviä muutoksia perusteltiin valtion taloudellisella kantokyvyllä ja tarpeella siirtää taloudellinen vastuu perheille itselleen. Turvapaikanhakijoiden määrän mahdollisella vähenemisellä todettiin olevan myönteinen taloudellinen vaikutus. Ilman perhettä jäävien lasten päätymisellä lastensuojeluun todettiin olevan kielteinen taloudellinen vaikutus, samalla kun ilman perhettä jäämisen vaikutuksia lapsiin itseensä ei käsitelty lainkaan. Turvapaikanhakijoiden esittäminen taloudellisina objekteina on myös aiemmassa tutkimuksessa todettu ilmiö (esim. Petersson & Kainz 2017; Pirjatanniemi ym. 2021).
Tässä esityksessä ne turvapaikanhakijat, jotka eivät kyenneet hyödyttämään valtiota työllistymällä ja huolehtimalla perheestään, esitettiin taloudellisina erinä, taloudellisina vaikutuksina valtiolle. Turvapaikanhakijoihin liitettiin myös opportunismiin ja hallitsemattomuuteen liittyvää puhetta. Turvapaikanhakijoista puhuttiin luonnonvoimiin liittyvin kielikuvin: paineena, virtana ja hallitsemattomina määrinä. Esityksessä käytettiin voimakkaita ilmaisuja tilanteen hallitsemattomuudesta ja arvaamattomuudesta. Aiemman tutkimuksen mukaan tällaisten hallitsemattomuuteen ja uhkaavuuteen viittaavien ilmaisujen käyttö on ollut turvapaikanhakijoista puhuttaessa yleistä (Petersson & Kainz 2017; Pirjatanniemi ym. 2021).
Erityisesti lausunnoissa esiintyi myös toiseuttaville puhetavoille vastakkaisia, ihmisyyttä korostavia puhetapoja, joissa turvapaikanhakijoita kuvattiin hädänalaisina ja haavoittuvina, sekä halukkaina sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Ihmisyyttä korostavassa puheessa korostettiin sitä, että turvapaikanhakijat kaipaavat elämäänsä samoja asioita kuin muutkin: perhettä, kotia ja tukea. Hallituksen esitykseen nämä turvapaikanhakijoita inhimillistävät puhetavat eivät yleensä päätyneet. Hallituksen esityksessä oli lyhyet maininnat siitä, että turvapaikan saaneet voivat olla ”heikommassa tai haavoittuvammassa asemassa, kuin oleskelulupaa perhesiteen perusteella hakevat perheenjäsenet keskimäärin”, mutta kuvaamatta jäi se, miten sen tulisi vaikuttaa toimeentuloedellytyksestä poikkeamisen arviointiin. Esityksessä todettiin, että muita heikompien työllistymismahdollisuuksien vuoksi vain harva pakolainen pystyisi täyttämään vaaditun toimeentulon tason, mutta siitä huolimatta toimeentuloedellytyksestä säätäminen näyttäytyi ongelmattomana.
Lasten haavoittuvainen asema ei tullut hallituksen esityksessä esiin juurikaan. Lapsuus itsessään ei hallituksen esityksessä näyttäytynyt sellaisena asiana, joka johtaisi toimeentuloedellytyksen arviointiin toisin kuin aikuisten kohdalla. Vaikka esityksessä todettiinkin, että lapsen etua tulisi arvioida kansainvälisten sopimusvelvoitteiden valossa, toisaalla esityksessä poikkeamisen kynnys lapsen edun vuoksi asetettiin erittäin korkeaksi.
Vaikka hallituksen esityksessä esiintyneet puhetavat olivat erityisesti lasten kohdalla melko hurjan kuuloisia, lain soveltamiskäytäntö on onneksi osoittautunut lasten kannalta toiseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen (2020) mukaan, jos toimeentuloedellytys on ollut yksin tulleen lapsen ja perheen yhteiselämän ainoa este, on siitä käytännössä poikettu. Usein lapsen perheenyhdistämisprosessi ei etene niin pitkälle, että toimeentuloedellytystä olisi tarpeen arvioida.
Nykytilanteessa lapsen etu ensi sijalle
Nykyinen hallitus on selvittänyt perheenyhdistämiseen liittyviä ongelmia, ja antanut hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan lasten toimeentuloedellytyksen poistamista. Hankkeessa selvitettiin myös mahdollisuutta poistaa toimeentuloedellytys kansainvälistä suojelua saavilta aikuisilta, mutta hallituspuolueet eivät esityksen mukaan päässeet asiasta yhteisymmärrykseen.
Lasten tilanne kuitenkin paranee uuden esityksen myötä. Uuden esityksen mukaan oleskelulupa perhesiteen perusteella tulisi myöntää, ellei perheenyhdistäminen olisi vastoin lapsen etua. Esityksen mukaan oikeuden perhe-elämään ei pitäisi rajoittua sen viettämiseen vain toisen vanhemman kanssa, vaan lapsella tulisi olla oikeus kumpaankin vanhempaansa. Uuden esityksen lähtökohta on lasten perheenyhdistämisen kannalta siis täysin toinen, ja lakimuutos toteutuessaan vahvistaa lapsen edun toteutumista ja yhdenvertaisuutta perheenyhdistämisessä.
Oona Alitalo
Kirjoittaja toimii väitöskirjatutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: Alitalo, Oona, ”Perheenyhdistämisen edellytyksiä kiristetään täysimääräisesti”: Kriittinen diskurssianalyysi perheenyhdistämisen toimeentuloedellytystä koskevasta lakihankkeesta. Turun yliopisto 2021.
Lähteet
Petersson, Bo, ja Lena Kain, Migration in the Media: Metaphors in Swedish and German News Coverage. s. 38–65. Nordeuropa-Forum, vol. 19, no. 2017, Humboldt-Universität zu Berlin, 2017.
Pirjatanniemi, Elina – Lilja, Inka – Helminen, Maija – Vainio, Kristiina – Lepola, Outi – Alvesalo-Kuusi, Anne, Ulkomaalaislain ja sen soveltamiskäytännön muutosten yhteisvaikutukset kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saaneiden asemaan. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:10.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Lapset ilman perhettä – kansainvälistä suojelua saaneiden alaikäisten perheenyhdistäminen. 2020.
