Sosiaalityö ja digitaaliset palvelut apuna rikoksettoman elämän aloittamisessa – kokemusasiantuntijoiden näkökulmia
Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia kehittämiskohteita kokemusasiantuntijat tunnistavat rangaistuksen aikaisessa sosiaalityössä sekä digitaalisissa palveluissa. Artikkelissa hyödynnetään Vapaa-hankkeen (Sosiaalityön ylipistotasoisen tutkimuksen tutkimusrahoitus, sosiaali- ja terveysministeriö, 2024–2025) haastatteluaineistoa, joka sisältää 20 kokemusasiantuntijan näkemyksiä rikollisuudesta irrottautumisesta ja yhteiskuntaan kiinnittymisestä sekä sosiaalityön ja digitaalisten palveluiden kehittämisestä.
Vankilassa tehtävällä työllä ja sosiaalityöllä on osin samansuuntaisia tavoitteita, jotka liittyvät turvallisuuden ja yksilön toimintakyvyn edistämiseen. Vankilan työskentelyssä painopiste on rikoksista irtautumisessa, kun taas sosiaalityön päämääränä on asiakkaiden integroituminen yhteiskuntaan. (Karsikas 2014, 104.) Sosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen merkitys vankilassa on erityisen tärkeä, sillä ne voivat tarjota perustan elämänmuutokselle ja uuden arjen rakentamiselle, kun yksilö siirtyy takaisin siviiliin (Hautala & Kaarakka 2018, 341). Kuitenkin valitettavan usein vapautuva vanki jää vaille tarvitsemiaan palveluita, eikä sosiaalityö pysty tarjoamaan hänelle riittävästi tukea arjessa selviytymiseen ja kuntoutumiseen.
Oman haasteensa muodostaa se, että yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä digitaaliset palvelut ovat osin korvanneet perinteiset kasvokkaiset palvelut. Niinpä puutteet tietoteknisissä taidoissa ja digitaalisten palveluiden käytössä voivat lisätä syrjäytymisen riskiä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, jotka suorittavat toistuvasti lyhyitä rangaistuksia. (Pajuoja 2019, 81.) Vankien keskuudessa digitaalisen osallisuuden keskeisiä esteitä ovat digitaalisten taitojen puutteiden ohella rajoitukset internetin käytössä (Järveläinen & Rantanen, 2021). Nämä voivat osaltaan vaikeuttaa paluuta digitaaliseen yhteiskuntaan vapautumisen jälkeen.
Kokemusasiantuntijoiden näkökulmia vankisosiaalityön kehittämiseen
Haastatteluissa kokemusasiantuntijat toivat esille, että vankien parissa tehtävässä sosiaalityössä korostuu työntekijöiden ymmärrys vankien erityistarpeista ja tilanteista. Vankien parissa työskenteleviltä odotetaan syvää ymmärrystä siitä, millaista tukea rikostaustaa omaavat henkilöt tarvitsevat voidakseen sopeutua yhteiskuntaan vapautumisen jälkeen. Haastateltavat korostivat, että vangeilla on hyvin yksilöllisiä tarpeita ja tuki on räätälöitävä kullekin henkilölle tarkoituksenmukaiseksi. Tällaisen yksilölliset tarpeet huomioon ottavan sosiaalityön nähtiin edesauttavan vankien selviytymismahdollisuuksia vapautumisen jälkeen.
Haastateltavat korostivat, että sosiaalityö tulee aloittaa jo vankeuden aikana, jotta vapautuminen sujuisi suunnitelmallisesti eikä keskeyttäisi vankeudessa jo mahdollisesti alkanutta kuntoutumista. Lisäksi rangaistuksen aikaisen tuen nähtiin olevan edellytyksenä molemminpuolisen luottamuksen rakentumiselle ja selkeän suunnitelman laatimiselle. Kuntoutuksen ja erilaisten tukipalveluiden nähtiin pienentävän kuilua vankilan ja yhteiskunnan välillä sekä helpottavan yhteiskuntaan integroitumista.
Sosiaalityön haasteina tuotiin esille resurssien niukkuus eli tarve erilaisille kuntoutuspalveluille, joita ei välttämättä ole tarjolla. Kehittämisehdotuksina tuotiin esille myös panostaminen erilaisiin psykososiaalisiin tukitoimiin sekä sosiaalityön saavutettavuuden ja joustavuuden lisääminen. Myös erilaisia yhteisöllisiä toimintamuotoja ja työllistämiseen tähtääviä tukitoimia korostettiin vapautumista ja yhteiskuntaan integroitumista tukevina resursseina.
Digitaalisten palveluiden mahdollisuuksia ja kehittämiskohteita
Digitaalisista palveluista puhuttaessa haastateltavat toivat esiin, että parhaimmillaan digitaalisuus mahdollistaa tuen saavutettavuuden vankeusaikana etäyhteyksien kautta. Digitaalisuuden nähtiin tarjoavan mahdollisuuden myös vankeuden jälkeiseen jatkuvaan tukeen. Erityisesti korostettiin sähköisten hakemusten ja itseapusovellusten merkitystä.
Kokemusasiantuntijoiden nähtiin olevan avainasemassa, kun tuetaan vankeja digitaalisten palveluiden käyttöönotossa ja käyttämisessä.
Digipalveluidenkäytön esteeksi tunnistettiin vankien puutteelliset digitaidot. Haastateltavat kertoivat, että useat vangit tarvitsevat tukea perusasioissa, kuten lomakkeiden täyttämisessä. Haastateltavat toivat esille eri-ikäisten vankien digituen tarpeen. Nuoremmilla vangeilla saattaa olla rajallisesti perustaitoja digitaalisten palveluiden käyttöön, mutta iäkkäämmillä vangeilla voi olla suuria haasteita käyttää digitaalisia palveluita. Kokemusasiantuntijoiden nähtiin olevan avainasemassa, kun tuetaan vankeja digitaalisten palveluiden käyttöönotossa ja käyttämisessä.
Haastateltavat toivat esille, että vangeille suunnattuja digitaalisia palveluja tulisi kehittää vankiloissa. Vankiloiden älypuhelinten ja tietokoneiden käyttömahdollisuuksien lisääminen sekä digitaalisten kanavien laajentaminen nähtiin tärkeinä asioina. Myös digitaalisen teknologian käyttöönoton rajoitukset ja tietoturvahaasteet tunnistettiin kehittämiskohteina.
Haastateltavat näkivät, että digitaalisten palveluiden puute vankilassa estää vankeja pysymästä yhteiskunnan kehityksessä mukana ja integroitumasta yhteiskuntaan.
Johtopäätökset
Kaiken kaikkiaan vapautuvien vankien kanssa tehtävässä sosiaalityössä on paljon kehitettävää. Vapautumisvaiheen tuen järjestäminen on tässä avainasemassa. Vastuu tämän tuen kehittämisestä ei ole yksin Rikosseuraamuslaitoksella tai hyvinvointialueilla, vaan tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä. Keskeinen rooli tässä on Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiden lisäksi sosiaalityöllä ja järjestöillä.
Digitalisaatio tarjoaa monia mahdollisuuksia vankeusaikaiseen kuntoutumiseen ja vapautumisen valmisteluun. Tämä edellyttää, että vangilla on vankeusaikana mahdollisuus digitaaliseen asiointiin. Lisäksi tarvitaan toimivia yhteistyökäytäntöjä viranomaisten välillä, jotta vapautuva vanki ei jäisi vaille tarvitsemiaan palveluita. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaisten rooli on merkittävä sekä palvelujen kehittämisessä että kuntoutumisen ja digitaalisen asioinnin tukemisessa.
Janika Lindström & Teemu Rantanen
Janika Lindström työskentelee lehtorina Laurea-ammattikorkeakoulussa ja tekee rikos- ja päihdetaustaisiin kokemusasiantuntijoihin liittyvää tutkimusta Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA) -hankkeessa. Hanketta johtaa Laurea-ammattikorkeakoulu ja siinä on Itä-Suomen yliopiston lisäksi mukana Pohjois-Savon hyvinvointialue ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Hanke toteutuu vuosina 2024–2025.
Teemu Rantanen työskentelee sosiaalialan yliopettajana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja toimii vastaavana tutkijana Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA) -hankkeessa vuosina 2024–2025.
Lähteet:
Hautala, S. K., & Kaarakka, O. (2018). Vankilasta vapautuminen sosiaalisen kuntoutuksen haasteena. teoksessa J. Lindh, K. Härkäpää, & K. Kostamo-Pääkkö (toim), Sosiaalinen kuntoutuksessa, 318–344. Lapland University Press.
Järveläinen, E., & Rantanen, T. (2021). Incarcerated people’s challenges for digital inclusion in Finnish prisons. Nordic Journal of Criminology, 22(2), 240–259.
Karsikas, V. (2014). Polku vapauteen–psykososiaalisen työn kehittyminen ja rooli vankeinhoidon yhteiskunnallisessa tehtävässä. Teoksessa H. Linderborg, M. Suonio & T. Lassila (toim) Sosiaalityö ja sosiaalinen tuki rikosseuraamusalalla. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja, 1/2014, 91–112.
Pajuoja, J. (2019). Rikosseuraamuslaitoksen toiminta- ja asiakasprosessien tulevaisuus. Oikeusministeriön julkaisuja 2019:15.
Kuva: Pixabay
