Rikollisryhmistä irtautumista tukee osaltaan Rikosseuraamuslaitoksen EXIT-toiminta
Rikosseuraamuslaitoksessa havahduttiin 2010-luvun alussa järjestäytyneen rikollisuuden vankiloissa aiheuttamiin ongelmiin, minkä seurauksena ns. jr-vankien valvonnallisia olosuhteita kiristettiin eikä heitä esimerkiksi enää sijoitettu avovankiloihin. Vuonna 2012 selvitimme Rikosseuraamuslaitoksen erikoistutkija Sasu Tynin kanssa jr-vankien rikosten aitoa uusimista vapautumista seuraavien kolmen vuoden kuluessa.
Tulosten perusteella oli selvää, että vuoden 2016 lakiuudistuksen jälkeen käytössä olleet kuntouttavat menetelmät eivät toimineet tähän vankiryhmään: jr-vangeista 83,5 % joutui kolmen vapautumista seuranneen vuoden aikana takaisin vankilaan uusista rikoksista tuomittuina. Luku oli 24 prosenttiyksikköä suurempi kuin muulla vankipopulaatiolla. Myös Ruotsissa oli havahduttu samaan seikkaan: Ingvar Nilssonin ja Eva Lundmarkin raportin ”Vänd dem inte ryggen – Socioekonomisk analys av destruktiva subkulturer” (Fryshuset, 2012) johtopäätelmänä oli, että yhden jengiläisen elinkaarikustannukset yhteiskunnalle ovat 23 miljoonaa kruunua ja jengiin kuuluvat tekivät rikoksia 3–5 kertaa muita rikollisia enemmän. Selvitysvaiheessa meidät yllätti se, ettei prosenttijengien (outlaw gang) jäseniin liittyvästä desistanssista ollut juurikaan tutkimusta.
Tuolloin Suomenlinnan avovankilassa työskennellyt Petri Nurmi sai idean Tanskassa ja Ruotsissa harjoitetun exit-toiminnan kaltaisen työskentelymallin tuomisesta Suomeen. Vierailimme yhdessä Keskusrikospoliisin edustajan kanssa Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 2012, ja arviomme vastaavalle työmuodolle olevan käyttöä myös Suomessa.
Ryhdyimme kokeilemaan toimintaa Rikosseuraamuslaitoksessa epävirallisesti vuoden 2013 aikana. Vuonna 2015 toiminta virallistettiin Rikosseuraamuslaitoksessa ja aloitin päätoimisena exit-työntekijänä 2017. Keskusrikospoliisi tuli mukaan vuotta myöhemmin. Myös Aggredi aloitti irtautujatyön vuonna 2018 heidän muusta väkivaltatyöstään irrallisena toimintona. Aggredi on sittemmin palkannut entisiä irtautujia suunnittelemaan ja työskentelemään uusien asiakkaiden kanssa. Entisellä Cannonball MC:n Miika Mehmetillä on ollut merkittävä rooli Aggredin irtautumisen tukemista koskevan työskentelymallin luomisessa.
Mitä irtautumisen tukeminen tarkoittaa Rikosseuraamuslaitoksessa?
Rikollisryhmistä irtautumisen tukeminen on ns. korjaavaa toimintaa, eli kohteena ovat ainoastaan syvällä rikollisessa alakulttuurissa toimineet henkilöt. Työskentelyn keskiössä on irtautujan ja järjestäytyneen rikollisryhmän välinen suhde sekä siitä aiheutuvat riskitekijät irtautujan hyvinvoinnille. Työskentelyn tavoitteena on motivoida ja alentaa kynnystä rikollisryhmästä irtautumiseen, tukea irtautujaa rikollisryhmästä irtautumiseen liittyvässä identiteetin muutoksessa, tarjota psykososiaalista tukea irtautumisprosessin aikana ja vähentää irtautumiseen liittyviä uhkatekijöitä. Työskentelyn päämääränä on asiakkaan tunnetasolla tapahtunut irtautuminen rikollisryhmästä, mihin liittyy mm. identiteetin ja sosiaalisten suhteiden rakentuminen uudelle pohjalle.
Rikollisryhmässä toimivan tai toimineen henkilön desistanssiin kuuluu erityisiä haasteita muihin rikollisiin verrattuna.
Rikollisryhmässä toimivan tai toimineen henkilön desistanssiin kuuluu erityisiä haasteita muihin rikollisiin verrattuna. Erityisesti järjestäytyneiden rikollisryhmien, eli prosenttijengien jäsenyyteen liittyy työsuhteeseen, perhesuhteeseen sekä uskonnolliseen yhteisöön viittaavia piirteitä. Järjestäytyneissä rikollisryhmissä on selkeä ja määritelty käskyvaltahierarkia: ylempiarvoisten upseerien käskyjä on aina toteltava rangaistuksen uhalla, vaikka käskyjen noudattaminen edellyttäisi rikollista toimintaa. Muut samaan jengiin kuuluvat ovat veljiä ja ryhmän etu tulee ennen kaikkea muuta, jopa ennen oikeaa perhettä. Jäsenyyteen liittyy sakraaleja piirteitä ja riittejä, kuten kerhon (l. jengin) värien ja liivien pyhyys: liivejä tulee suojella tarvittaessa omalla hengellään eikä niitä saa häpäistä missään tilanteessa. Kaikkien rikollisten moottoripyöräkerhojen jäsenten on osallistuttava tiettyihin ryhmäajoihin, juhliin sekä hoidettavat tietyt vaaditut säännölliset velvollisuudet kerhon hyväksi.
Viranomaisjohtoinen irtautumisen tukeminen on ensisijaisesti turvallisuustoimintaa. Järjestäytyneestä rikollisryhmästä irtautumiseen liittyy irtautujan näkökulmasta käytännössä aina merkittäviä henkeen ja terveyteen kohdistuvia riskitekijöitä. Rikollisryhmät eivät pääsääntöisesti hyväksy irtautumista viranomaistuen avulla, ja jäsenen omaehtoinen jengistä eroaminen on myös brändin kannalta erittäin negatiiviseksi koettu ilmiö. Tästä syystä rikollisryhmästä irtautuja joutuu usein väkivaltaisen kostotoimien uhriksi ja hänen sosiaalinen ympäristönsä pyritään ”myrkyttämään” mustamaalaamalla irtautujaa mahdollisimman kielteisillä tarinoilla hänen luonteestaan ja toiminnastaan.
Irtautumisprosessiin liittyvä riskien hallinta ja turvallisuustekijöiden huomioiminen onkin ensisijaista muuhun kuntoutukseen nähden. Joissakin tapauksissa vankillassa tapahtuva irtautumisen tukeminen onkin jouduttu keskeyttämään tai prosessia on ollut pakko siirtää turvallisuusriskien vuoksi. Irtautumisen tukemista leimataan rikollisryhmien taholta usein ”vasikoinniksi”, vaikka irtautujilta ei pyydetä eikä edes oteta vastaan rikollisuutta koskevaa tiedustelutietoa. Rikollisryhmien tarkoituksena on nostaa ryhmästä irtautumisen kynnystä ja aiheuttaa pelkoa.
Operatiivinen toiminta
Rikosseuraamuslaitoksessa irtautumisen tukemisessa työskentelee itseni lisäksi erityisasiantuntija Aki Lusenius. Tehtävämme on kouluttaa Rikosseuraamuslaitoksen henkilökuntaa kontaktoimaan kaikki järjestäytyneihin rikollisryhmiin kuuluvat vangit ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat irtautumisen näkökulmasta ja aloittamaan tarvittaessa irtautumisen tukemiseen liittyvä prosessi. Vastaamme osaltamme myös irtautujien jatkuvasta arvioinnista ja irtautumisprosessin etenemisestä Rikosseuraamuslaitoksen asiakkuuden aikana.
Tapaamme vuositasolla keskimäärin 30 uutta potentiaalista irtautujaa ja suunnittelemme jatkotoimenpiteitä yhdessä heidän kanssaan. Varsinaisia rikollisryhmistä irtautuvia asiakkaita on kerrallaan 15–20. Noin kaksi kolmesta ensimmäistä kertaa tavattavista henkilöistä on arviomme mukaan ollut tosissaan irtautumisen suhteen ja kolmannes on pyrkinyt harhauttamaan henkilökuntaa vapaampien olosuhteiden tai muiden peiteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Toiminnan vaikuttavuus
Irtautumisen tukemisen eli exit-toiminnan vaikuttavuutta ei ole Suomessa tutkittu. Rikosseuraamuslaitoksen tukemista irtautujista yli 80 % vaikuttaa lopettaneen vakavan rikollisuuden ja yhteistoiminnan järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Epäonnistumiset ilmenevät yleensä prosessin alkuvaiheessa.
Huimasta onnistumisprosentista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä toiminnan vaikuttavuutta, koska otanta on hyvin valikoitunut: asiakkuus edellyttää omaehtoista motivoitumista. Toisaalta irtautumista tukeva viranomaislähtöinen toiminta mahdollistaa monelle jengistä lähtemisen. Ilman tukea irtautumispäätöstä ei välttämättä uskallettaisi tehdä. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että toiminta koetaan ammatillisesti uskottavaksi ja turvalliseksi.
Motivaatio
Irtautumismotivaatiota arvioidaan alkuvaiheessa kolmesta näkökulmasta: mitkä ovat rikollisjärjestöstä pois työntävät tekijät (push factors), ulkopuolelta tulevat vetovoimatekijät (pull factors) ja rikollisjärjestöön kiinnittävä ”liima”, joka vaikeuttaa irtautumispäätöksen tekemistä. Tunnetason irtautuminen tapahtuu vasta ajan kuluessa: motivaatio irtautumiseen kasvaa samalla, kun uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja saada arvostusta muualta lisääntyvät. Koko irtautumisprosessin ajan arvioidaan myös irtautujan motivaation aitoutta, luonnetta ja kykyä noudattaa sitoumuksia.
Yleisimpiä syitä rikollisryhmästä irtautumiseen on ryhmän toimintaan pettyminen: irtautujat ovat lähes poikkeuksetta turhautuneita ja vihaisia ristiriidasta ryhmän ulospäin viestittämien veljeyteen liittyvien arvojen sekä todellisuudessa ilmenevän itsekkyyden ja muiden hyväksi käyttämisen välillä.
Toinen keskeinen tekijä on ulkopuolisten asioiden, kuten perheen ja työelämän merkityksen kasvaminen: jengitoiminta vie paljon aikaa ja rahaa sekä altistaa pitkille vankeustuomioille, joten sen yhdistäminen normaaliin elämään on hyvin vaikeaa.
Kolmantena motivaatiotekijänä on selvästi noussut rikollisen toiminnan kasvanut kiinni jäämisen riski, ankarat rangaistukset ja erityisesti valvonnallisesti tiukentuneet vankilaolosuhteet: Anom- ja Sky -viestintävälineiden haavoittuvuus sekä jengirikollisten vaikutusvallan rajoittamistoimet vankiloissa nousevat selvästi rikollisryhmiin kuuluvien vankien irtautumismotivaation taustalla.
Sami Peltovuoma
Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen vastuualueen rikostorjuntatiimissä.
Exit-toiminnan eettiset periaatteet löytyvät Aggredin verkkosivuilta.
Kuva: Riikka Kostiainen
