Rikosseuraamusala muutosten tiellä
Anna Arola-Järvi aloitti Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtajana syyskuussa 2023. Hänellä on monipuolinen ja pitkä työtausta rikosseuraamusalalla. Arola-Järvi päätyi osana yhteiskuntatieteiden opintojaan valtionhallinnon harjoittelijaksi Riihimäen vankilaan 90-luvulla. Työ kiinnosti häntä paljon ja harjoittelun jälkeen hän sai vankilasta kesätyöpaikan. Lopun opiskeluajan hän teki ohessa vankilassa vuorotyötä. Hän oli opinnoissaan kiinnostunut siitä, miksi ihmiset samanlaisissa tilanteissa tekevät hyvin erilaisia valintoja.
Pian valmistumisen jälkeen Arola-Järvi sai vakituisen työpaikan Riihimäen vankilasta. Sieltä hän siirtyi joksikin aikaa silloiseen Kriminaalihuoltoyhdistykseen. Sen jälkeen hän vaihtoi vankilan ja yhdyskuntaseuraamuspuolen välillä tehtävästä toiseen.
– Minusta on hienoa, että olen saanut tehdä samassa organisaatiossa niin monenlaisia töitä. Virkanimikkeitä on ollut viitisentoista. Olen rohkaissut myös työntekijöitämme ottamaan puheeksi, jos on kiinnostunut tekemään jotain muuta.
Välillä Arola-Järvi oli vajaa kymmenen vuotta muualla töissä. Hän koki oppineensa Risessä sen mitä voi ja halusi lisäoppia muualta. Hän työskenteli johtotehtävissä Kaarinan kaupungilla ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Kummassakin paikassa hän oli valmistelemassa monivaiheista soteuudistusta, joka toteutui vasta kun hän oli palannut Riseen.
Tarvitaan lisää vankipaikkoja ja henkilöstöä
Anna Arola-Järvi arvioi, että Rikosseuraamuslaitoksen tämän hetken suurin haaste syntyy eri ongelmien yhdistelmästä. Vankiluku on noussut parin vuoden aikana ja etenkin viime kuukausina huomattavan nopeasti, varsinkin tutkintavankien määrä. Orpon hallitusohjelmassa on paljon kriminaalipoliittisia kirjauksia, mutta viimeaikainen vankiluvun kasvu selittyy aiemmilla päätöksillä.
Lisäksi valtiontalouden vaikea tilanne osuu Riseen monella tapaa, hän kertoo. Ensinnäkin inflaatio ja sähkön, polttoaineiden ja ruuan hintojen nousu vaikuttavat paljon. Rise on ikään kuin iso hotelliketju ja kuljetusyritys.
– Toiseksi taloustilanne osuu meihin hyvinvointialueiden alijäämän vuoksi. Ihmisten huono-osaisuus ja palveluiden piiristä putoaminen näkyvät meilläkin. Kannamme suurta huolta erityisesti nuorten tilanteesta, Arola-Järvi kertoo.
– Meidän on myös vaikea rakentaa kuntoutusjatkumoita hyvinvointialueille, koska niiden taloudellinen tilanne on hyvin vaikea. Risen asiakkaat tarvitsevat eniten sellaisia palveluita, joihin ei ole lakisääteisiä mitoituksia. Tällaisia ovat esimerkiksi päihdepalvelut ja suuri osa mielenterveyspalveluista. Sen sijaan esimerkiksi vanhuspalveluissa ja lastensuojelussa on määritelty lakisääteisiä rajoja ja terveydenhuollossa on hoitotakuurajat. Todennäköisesti hyvinvointialueet tulevat ensisijaisesti resursoimaan nämä palvelut.
Koulutusuudistus vastaa osaltaan vankiloiden rekrytointiongelmiin
Pääjohtaja Arola-Järvi painottaa, että Rikosseuraamuslaitos tarvitsee kipeästi vankipaikkoja ja henkilöstöä. Vankilaa ei voi rakentaa käytännön syistä nopeasti. Parhaillaan yritetään löytää ratkaisuja saada vankipaikkoja nopeammin kuin tavanomaisessa prosessissa.
– Meillä on tällä hetkellä vaikeuksia rekrytoida henkilökuntaa vankiloihin, kun taas yhdyskuntaseuraamustoimistoissa on melko hyvä tilanne. Osasyy vankiloiden henkilöstön rekrytointiongelmiin lienee paikkakunta. Vaikkapa tänne Turkuun on välillä vaikeahko saada henkilöstöä, koska työ- ja koulutusmahdollisuuksia on paljon. Maaseudulla tai maakuntakeskuksessa vankila sen sijaan saattaa olla merkittävä työnantaja. Joskus alue ei selitä rekrytoinnin ongelmia ja silloin selittäisin sitä sillä, minkälainen henki vankilassa on.
Parhaillaan on meneillään rikosseuraamusalan koulutusuudistus. Arola-Järven mukaan tavoitteena on saada alalle lisää koulutettua väkeä. Siksi on tehtävä samanlaisia valintoja kuin julkisessa koulutusjärjestelmässä. Siellä ihmisten aikaisempi koulutus ja osaaminen on jo pitkään tunnustettu osana opintoja. Lisäksi täytyy mahdollistaa kouluttautuminen vanginvartijaksi myös muualla kuin Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa Vantaalla. Alanvaihtajat eivät useinkaan pysty elämäntilanteensa vuoksi pysty lähtemään opiskelemaan pääkaupunkiseudulle.
– Jo vankilassa työskentelevän ihmisen täytyy voida suorittaa opintoja niin paljon kuin mahdollista sieltä käsin. Tässä tilanteessa meidän täytyy pitää kiinni hyvistä ihmisistä, jotka haluavat tulla alalle. Tarvitaan monta koulutusväylää. Tietenkin pitää varmistaa, että eri väylät tuottavat saman osaamisen ja kelpoisuuden, Arola-Järvi kertoo.
– Meidän täytyy kiinnittää myös huomiota, millä tavalla puhumme työstämme julkisuudessa. On tärkeää, että alaa harkitsevat saavat realistisen kuvan rikosseuraamustyöstä ja sen hyvistä ja hankalista puolista. Viime vuosina vanginvartijakoulutusta on markkinoitu sosiaalisessa mediassa. Olemme saaneet henkilöstöltä palautetta, ettei annettu kuva aina vastaa työn todellisuutta. Tämä on saattanut johtaa uuden työntekijän pettymykseen. Luulen, että markkinointia täytyy tarkentaa. Tarjoamme hyvin monenlaista työtä, mutta työnkuvat eivät saa sekoittua ihmisten mielessä.
Niukat resurssit vaativat toimintaan muutoksia
Anna Arola-Järvi painottaa, että Rikosseuraamuslaitoksen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä todella tiukka. Niukoista resursseista on puhuttu vuosikausia, mutta tähän asti taloustilanne on kuitenkin ollut siedettävä. Nyt Risessä on alkamassa lean-hanke, jossa käydään prosesseja läpi.
Rise ei ole rikoksiin syyllistyneiden sosiaalitoimisto muttei myöskään poliisin haarakonttori.
– Saattaa olla, että joudumme luopumaan sellaisesta, joka jonkun virkamiehen mielestä on ollut paras osa työtä. Yksi jatkuva vääntö on se, kuinka paljon työskentelemme vankien ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavien kanssa. Meillä on kuitenkin omat lakisääteiset tehtävämme ja niihin resurssit. Emme voi järjestää esimerkiksi yhdyskuntaseuraamusta suorittaville niitä palveluita, joita he tarvitsisivat, mutteivat saa hyvinvointialueilta. Olen sanonut, että Rise ei ole rikoksiin syyllistyneiden sosiaalitoimisto muttei myöskään poliisin haarakonttori. Meidän pitää tehdä hyvää yhteistyötä, mutta muiden töitä emme voi tehdä.
Arola-Järvi kertoo, että eniten resurssien niukkuus näkyy ainakin siinä, että ensi vuonna Risen on käytännössä jäädytettävä täyttämättömät virat, ainakin aluksi. Lisäksi virkoja täytyy järjestellä organisaation tasolla. Jos esimerkiksi yhdessä yhdyskuntaseuraamustoimistossa on viisi täyttämätöntä virkaa ja toisessa ei ollenkaan, resursseja pitää tasata. Hän pahoittelee, että nämä ovat kaikille kovia ratkaisuja, koska ne kiinnittyvät ihmisiin.
– Myös vangeille tilanteella on vaikutusta. Joissain yksiköissä yliasutus on jo niin paha, että yhden hengen sellit on muutettu kahden hengen selleiksi ja toinen joutuu nukkumaan patjalla lattialla. Tietenkin se on vangeille ärsyttävää, sillä yleensä he haluavat asua yksin. Yliasutus vaikuttaa myös esimerkiksi Risen päiväjärjestyksiin ja tulostavoitteiden toteutumiseen. Jos vangeille on vaikkapa 50 toimintapaikkaa ja vankeja yhtäkkiä onkin 70, on pilkottava päivää, tehtävä vuorojärjestelmää tai vain todettava, että kaikki eivät pääse toimintoihin. Tilanne myös turvallisuus- ja työturvallisuuskysymys.
Arola-Järvi myöntää, että henkilöstö on nykytilanteessa kovilla ja osa on muutoksista ahdistuneita. Hän kuitenkin näkee, että esimerkiksi prosessien selkeyttäminen olisi ollut välttämätöntä tehdä joka tapauksessa. Selkeyttämistyötä on paljon sellaisessa organisaatiossa, joka on toiminut vuosikymmeniä, jossain muodossa vuosisatoja.
Positiiviseksi asiaksi tälläkin hetkellä Arola-Järvi nostaa sen, että Risessä on hyvää, ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilökuntaa. Työ on mitä suurimmassa määrin vuorovaikutustyötä, ja sitä kone ei voi tehdä. Rakennushankkeiden eteneminen vaikuttaa myös mahdolliselta. Se on tosi tärkeää myös siitä syystä, että jos vankiluku joskus lähtee laskuun, kaikkein huonokuntoisimmista tiloista voidaan luopua.
Yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa tärkeää
Anna Arola-Järvi kertoo, että hänelle itselleen työskentely sosiaali- ja terveyspalveluissa kirkasti sen, että ihmiset ovat vankilassa pääsääntöisesti yhden pienen osan elämästään, kun taas yhdyskuntaseuraamuksissa he elävät omassa yhteisössään koko ajan.
– On tärkeää, että pystymme tekemään saumatonta yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa. Varsinkin lyhytaikaisvangit olisi tärkeä integroida takaisin yhteisöönsä. Ei ole itsestään selvää, että ihminen päätyy niihin palveluihin, joita hän tarvitsisi. Palveluiden piiriin tarvitaan turvattu reitti.
Yhteistyö uusien hyvinvointialueiden kanssa on lähtenyt käyntiin vaihtelevasti, Arola-Järvi kertoo. Heti kun hyvinvointialueet olivat aloittaneet toimintansa, Rikosseuraamuslaitos lähestyi kaikkia alueita ja kysyi, minkälaista yhteistyötä he pitäisivät tarpeellisena ja missä heitä voitaisiin auttaa.
– On hyvinvointialueita, joissa on hyvät yhteistyömallit jo vanhastaan, kuten täällä Varsinais-Suomessa. Helsingin kaupungissa Rise-yhteistyö on vahvimmalla pohjalla ja siellä on kehitetty palveluja päihdeongelmaisille, asunnottomille, rikoksiin syyllistyneille ja muille marginaalissa oleville ihmisille. Valitettavasti oli myös muutama hyvinvointialue, jotka eivät edes tunnistaneet, että heidän olisi syytä tehdä kanssamme yhteistyötä.
Arola-Järven mukaan yhteistyö on kuitenkin vielä liikaa henkilösidonnaista. Jos molemmilla puolilla on aktiiviset ja hyvin toimeen tulevat henkilöt, yhteistyössä saatetaan päästä pitkälle, ja päinvastoin.
Kriminaalipolitiikassa kaivataan uusia avauksia
Pääjohtaja Anna Arola-Järven mukaan Rikosseuraamuslaitoksessa odotetaan suurella mielenkiinnolla, minkälaisia kehittämissuuntia oikeusministeriössä valmisteilla olevassa kriminaalipoliittisessa ohjelmassa esitetään.
Olisiko mahdollista, että tuomioistuin tuomitsisi yhdyskuntaseuraamuksen ja sen sisältö voitaisiin räätälöidä meillä tuomitun tarpeiden mukaisesti?
– Meillä on joitakin omia toiveitamme. Yhdyskuntaseuraamukset ovat nykyään jo melkoinen viidakko; niitä on monta ja ne eroavat toisistaan pienillä yksityiskohdilla. Kukaan ei voi hallita enää kokonaisuutta. Olisiko mahdollista kulkea kohti sitä, että tuomioistuin tuomitsisi yhdyskuntaseuraamuksen ja sen sisältö voitaisiin räätälöidä meillä tuomitun tarpeiden mukaisesti, Arola-Järvi kysyy.
– Yhdyskuntaseuraamus olisi silloin samankaltainen kuin vankeus. Tuomioistuin tuomitsee vankeutta ja meidän prosesseissamme määrittyy, millainen rangaistus tarkalleen on. Erot vankeusrangaistuksen sisällä ovat suuret: toisessa ääripäässä rangaistusta suoritetaan suljetussa laitoksessa suljetulla osastolla ja toisessa ääripäässä avovankilassa, josta voi käydä siviilitöissä normaalissa työpaikassa.
Arola-Järvi painottaa tieteeseen perustuvaa kehittämistä. Hän toivoo, että esimerkiksi viiden vuoden kuluttua olisi olemassa rangaistusten täytäntöönpanon käytäntösuositukset.
– Toimintatavat kiinnittyisivät tieteelliseen näyttöön. Toiveissani ne olisivat vähän samanlaiset kuin lääketieteen käypä hoito -suositukset. Myös lastensuojelusta on tehty tutkimusnäytön pohjalta kootut käytäntösuositukset, minkälaisilla toimintatavoilla lastensuojelussa kuljetaan toivottuja tuloksia kohti, hän kertoo.
– Toinen tärkeä suunta on tiedolla johtaminen. Siinä olemme jo päässeet aika hyvin eteenpäin lyhyessä ajassa. On tärkeää, ettei toimintaa enää jouduttaisi ohjaamaan ”mutulla tai peräpeiliin katsomalla”.
Arola-Järvi on pohtinut myös mahdollisuuksia jonkinlaiseen rangaistuksen täytäntöönpanon odotusjärjestelmään. Jossain maissa tuomittu voidaan jättää odottamaan täytäntöönpanoa, mutta Suomessa Risen on otettava vastaan kaikki, jotka lähetetään. Esimerkiksi terveydenhuollossa voidaan muiden kuin päivystyspotilaiden tuloon vaikuttaa, joten toimintaan voidaan suunnitella pidentämällä tai lyhentämällä odotusaikoja kapasiteetin mukaan.
– Meidän on vaikea säädellä esimerkiksi henkilöstön kuormitusta, kun kaikki asiakkaat pääsevät palveluihin, kun he tulevat. Palvelun laatu toki vaihtelee resurssitilanteen mukaan. Vangit pääsevät tietenkin paremmin toimintoihin alhaisen vankiluvun aikana kuin tiukan tilanteen aikaan. Myös yhdyskuntaseuraamusten puolella on hyvin hektistä aiempaan verrattuna.
Teksti ja kuva: Riikka Kostiainen
Kuva Turun vankilasta. Anna Arola-Järvi työskentelee pääosin Turusta käsin.
