Valvontarangaistus on tarpeellinen mutta hankalasti sovellettava seuraamus
Valvontarangaistus voidaan tuomita ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta, jos tuomittava vankeusrangaistus on pituudeltaan enintään kuusi kuukautta ja muut rikoslain 6 luvun 11 a §:n perusteet täyttyvät. Lainsäätämisvaiheessa tarkoituksena oli, että jos syyttäjän vaatima ehdoton vankeusrangaistus on pituudeltaan enintään kuusi kuukautta ja muiden edellytysten katsotaan täyttyvän, syyttäjä hankkii Rikosseuraamuslaitokselta seuraamusselvityksen. Seuraamusselvityksessä selvitetään, soveltuuko ja suostuuko vastaaja valvontarangaistukseen.
Syyttäjien käytännöt valvontarangaistuksen soveltamisessa ovat kuitenkin vaihtelevia. Osa syyttäjistä karttoi valvontarangaistuksen soveltamista ja katsoi, ettei valvontarangaistuksia tulisi tuomita nykyistä enempää. Osa syyttäjistä puolestaan sovelsi valvontarangaistusta aktiivisesti ja katsoi, että sen käyttöalaa tulisi laajentaa.
Myös tuomioistuin voi pyytää Rikosseuraamuslaitosta tekemään seuraamusselvityksen ja näin usein toimitaankin. Syyttäjällä ja tuomioistuimella saattaa usein olla erisuuntainen käsitys siitä, minkä lajinen ja kuinka ankara rangaistus asiassa tulisi määrätä. Kun syyttäjä hankkii seuraamusselvityksen, se on tuomioistuimen käytettävissä heti oikeudenkäynnin alkaessa. Tuomioistuimen hankkiessa seuraamusselvityksen asian käsittely jonkin verran pitkittyy, sillä seuraamusselvityksen valmistuminen kestää noin 1–2 kuukautta.
Prosessin sujuvuuden ja joutuisuuden kannalta on siten hyvä, että syyttäjä hankkii seuraamusselvityksen, mutta kuten todettua, käytännöt ovat vaihtelevia. On ilmeistä, että seuraamusselvitys jää hankkimatta sellaisissakin tapauksissa, joissa edellytykset sille täyttyisivät.
Valvontarangaistuksen kohderyhmä on rajattu kapeaksi
Valvontarangaistuksen ongelmat eivät typisty vain kysymykseen siitä, kenen tulisi ja missä vaiheessa hankkia seuraamusselvitys. Valvontarangaistukselle säädetty soveltamisala on sangen kapea, ja se on osasyy valvontarangaistuksen vähäiseen soveltamiseen. Hallitus esitti valvontarangaistukselle alun perin kahdeksan kuukauden käyttörajaa, eli samaa kuin yhdyskuntapalvelussa, mutta eduskunta muutti hallituksen esittämän rajan kuudeksi kuukaudeksi. Kun otetaan huomioon, että valvontarangaistus voidaan tuomita vain, kun yhdyskuntapalvelulle on este, on jäljelle jäävä kohdejoukko melko marginaalinen.
Tuomitsemisen esteeksi muodostuvat yleensä tekijän aikaisemmat tuomiot. Jos tekijä on tuomittu useasti yhdyskuntapalveluun, on taustalla hyvin usein myös ehdottomia vankeusrangaistuksia, jotka voivat muodostaa esteen valvontarangaistukselle. Valvontarangaistukseen tuomittavat henkilöt ovat poikkeuksetta uusijoita, sillä kyse on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittavasta rangaistuksesta tilanteissa, joissa yhdyskuntapalvelua ei voida tuomita.
Aikaisempien tuomioiden estevaikutuksen arviointiin ei ole olemassa yksiselitteistä oikeusohjetta. Lain esitöistä ilmenevän kannan mukaan yleensä tuoreet ehdottomat vankeusrangaistukset estävät valvontarangaistuksen. Ja kun rikoksentekijä on jo päätynyt ehdottoman vankeuden puolelle, voi valvontarangaistus jäädä soveltamatta, vaikka se saattaisi olla rikoksentekijälle erityisestävältä kannalta vankeutta parempi seuraamus.
Nykyisin valvontarangaistukseen tuomitaan etenkin asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyneitä. He suorittavat valvontarangaistusta lähes täydet kuusi kuukautta, kun taas muista rikoksista tuomittavien valvontarangaistusten pituudet ovat tyypillisesti yhdestä kahteen kuukautta. Valvontarangaistus oli alun alkaen tarkoitettu rikoksentekijöille, jotka tarvitsevat tukea päihderiippuvuuden katkaisemiseen ja rikoksettomaan elämäntapaan.
Tutkimukseen haastatellut valvontarangaistusta suorittavat oli tuomittu muun muassa rattijuopumuksista. Heidän kokemuksensa valvontarangaistuksesta olivat myönteisiä. Haastatellut kokivat, että valvontarangaistus edisti vankilaa paremmin heidän kuntoutumistaan ja vahvisti edellytyksiä toimia yhteiskunnassa.
Tarvitaanko valvontarangaistusta rangaistuslajina?
Tutkimuksen perusteella ei ole tehtävissä sellaista päätelmää, että valvontarangaistus olisi sopimaton seuraamus ehdottoman vankeusrangaistuksen vaihtoehdoksi. Valvontarangaistusta suorittaneet kokivat valvontarangaistuksen hyödyllisenä rangaistuksena rikoksettoman elämäntavan ja yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta. Valvontarangaistus, ja sen taustalla oleva tavoite lyhytaikaisvankeuden välttämisestä, on tarpeellinen.
Valvontarangaistus ei nykymuodossaan sovellu seuraamusjärjestelmään, vaan sen määräämisprosessia ja soveltuvuusselvityksen ajankohtaa tulisi arvioida uudelleen.
Valvontarangaistus ei kuitenkaan nykymuodossaan sovellu seuraamusjärjestelmään, vaan sen määräämisprosessia ja soveltuvuusselvityksen ajankohtaa tulisi arvioida uudelleen. Osa tapauksista, jotka ensivaiheen arvioinnissa arvioidaan soveltumattomiksi (yleensä uusimisen vuoksi), voisivat Rikosseuraamuslaitoksen näkemyksen mukaan soveltua valvontarangaistukseen. Käytännössä samat rikoksentekijät, joita ei tuomita valvontarangaistukseen, voivat suorittaa rangaistuksensa osaksi avovankilassa ja osaksi valvotussa koevapaudessa. Valvotun koevapauden sisältö vastaa keskeisiltä osilta valvontarangaistusta.
Tästä herääkin kysymys, voitaisiinko valvontarangaistusta käyttää vastaavalla tavalla osana vankeuden täytäntöönpanoa. Rikosseuraamuslaitos tuntee rangaistusta suorittavat ja heillä on hyvä asiantuntemus arvioida, millä tavoin rangaistus tulee kussakin tapauksessa toteuttaa niin, että se on vaikuttavaa ja turvallista. Tällaista arviointia tehdään nykyisin, kun päätetään vangin sijoittamisesta valvottuun koevapauteen ennen ehdonalaista vapautumista.
Näin on toimittu muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa rikosseuraamusviranomainen tekee päätöksen valvontaan sijoittamisesta. Tuomioistuin tuomitsee ehdottoman vankeusrangaistuksen, ja täytäntöönpanoviranomainen päättää, voidaanko se suorittaa valvonnassa.
Suomessa valvontarangaistusta sovelletaan vähän muihin Pohjoismaihin verrattuna. Toisaalta valvottua koevapautta sovelletaan verrattain runsaasti. Oikeusturvasyistä tällaista ratkaisua ei ole enää meillä perusteltua torjua, sillä rangaistusten täytäntöönpanon muutoksenhakuprosessia koskeva sääntely on uudistettu vuonna 2022. Valvontarangaistuksen muutoksenhaku voitaisiin siten järjestää samalla tavoin kuin valvotun koevapauden.
Seuraamusjärjestelmän selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen jälleen tavoitteeksi?
Erityisestäviä, rikoksentekijän elämäntilannetta ja sosiaalista selviytymistä koskevia argumentteja on 1990-luvulta lähtien yhä laajemmin tuotu seuraamusjärjestelmään. Oikeustieteessä on keskusteltu siitä, soveltuvatko erityisestävät seikat osaksi rangaistuksen määräämistä.
Käytännössä tuomioistuin ei itsenäisesti arvioi tekijän soveltumista valvontarangaistukseen, vaan ratkaisu perustuu Rikosseuraamuslaitoksen seuraamusselvityksen lausuntoon. Seuraamusselvityksen aikana Rikosseuraamuslaitos haastattelee rikoksesta epäiltyä ja selvittää seikkaperäisesti rikoksentekijän elämäntilanteen. Tuomioistuimella ei ole edellytyksiä arvioida näitä seikkoja toisin kuin Rikosseuraamuslaitos. Tuomioistuin siis tietyllä tavalla vahvistaa sen (tai erään haastatellun lainkäyttäjän sanoin toimii ”kumileimasimena”), sille mitä Rikosseuraamuslaitos selvityksensä pohjalta lausuu.
Olisi mahdollista, että tämä arviointi tehtäisiin vasta siinä vaiheessa, kun rangaistus tulee täytäntöönpantavaksi. Tämä selkeyttäisi valvontarangaistuksen soveltamista ja poistaisi nykyiseen prosessiin liittyvät epäselvyydet.
Noora Lähteenmäki-Meriluoto
Kirjoittaja on OTT ja työskentelee tällä hetkellä käräjänotaarina Turun hovioikeudessa. Hänen väitöskirjansa Valvontarangaistus: Uuden rangaistuslajin empiiristä ja kriminaalipoliittista arviointia tarkastettiin 7.6.2024 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Kuva: Pixabay
