Rikollisuus, oikeusprosessit ja tutkimus digitalisoituvat
Teknologinen kehitys näkyy väistämättä sekä rikollisuudessa että rikoksentorjunnassa ja rikosvastuun toteuttamisessa. Kriminaalipolitiikka on keskeinen mekanismi, jolla haetaan oikeaa tasapainoa turvallisuuden, yksityisyyden ja oikeudenmukaisuuden välillä. Tämä tasapainottelu edellyttää riittävää tietopohjaa ja monialaista tutkimustietoa rikollisuudesta, rikoksentorjunnan vaikuttavuudesta sekä digitalisaation ja tekoälyn vaikutuksista niin viranomaistoimintaan kuin kansalaisten oikeusturvaan.
Rikollisuuden digitalisaatio
Ensimmäiseksi kiinnitämme huomiota rikollisuuden digitalisaatioon ja tekoälyn luomiin uusiin rikollisuuden muotoihin. Jo vuosikymmenten ajan on ollut selvää, että digitalisaatio ja tietotekninen kehitys tuovat mukanaan uusia rikoksentekomahdollisuuksia. Esimerkiksi 1990-luvulla kehitetty Tor-verkko mahdollistaa anonyymin ja jäljittämättömän internetin käytön. Sitä ja muita päästä päähän -salaukselle perustuvia pikaviestimiä on hyödynnetty myös rikollisiin tarkoituksiin kuten huumekauppaan.
Toinen esimerkki ovat yleistyneet huijausyritykset. Niissä pyritään esimerkiksi tekstiviestitse tai sähköpostitse huijaamaan vastaanottajaa luovuttamaan tietojaan, kuten sähköisten palveluiden salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Petosrikoksia olisi ilman digitalisaatiotakin, mutta teknologian käyttö luo uusia rikollisia mahdollisuuksia tai siirtää niitä verkkoon. Teknologia-avusteisia rikoksia ovat myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuva seksuaalinen häirintä ja kunnianloukkaukset.
Digitalisaatiovälitteistä rikollisuutta leimaa kaksijakoinen kehitys, jossa teknologia luo tilaisuuksia sekä matalan teknologiakynnyksen rikoksille että varsin edistynyttä teknistä osaamista edellyttävälle rikollisuudelle. Huijausyritysten tunnistaminen edellyttää kohteeltaan jatkuvasti lisää kyvykkyyttä ja digitaalisten ympäristöjen lukutaitoa.
Tällaista rikollisuutta helpottavat avoimesti saatavilla olevat generatiiviset tekoälysovellukset, kuten OpenAI:n ChatGPT, Microsoftin CoPilot tai DeepSeekin R1. Ne tuottavat nopeasti uskottavaa teksti-, kuva- ja jopa videosisältöä käyttäjän ohjeistuksen mukaisesti. On jopa todennäköistä, että näiden yleiskäyttöisten mallien helppokäyttöisyys ja skaalautuvuus madaltavat kynnystä väärinkäyttöön.
Digitalisaatio on tavalla tai toisella mukana yhä suuremmassa osassa rikollisuutta.
Suomen rikosoikeudessa on vain harvoja kriminalisointeja, jotka koskevat yksinomaan tietoverkon kautta tapahtuvia rikoksia. Tietomurto on yksi tällainen rikos. Useimmiten verkkorikollisuuteen sovelletaan tavanomaisia rikoksia koskevia säännöksiä. Digitalisaatio on tavalla tai toisella mukana yhä suuremmassa osassa rikollisuutta. Esimerkiksi pahoinpitelyjä ja ryöstöjä tai seksuaalista väkivaltaa kuvataan reaaliaikaisesti, ja tätä aineistoa levitetään netissä tai somekanavilla.
Myös rikostorjunnan ja rikosvastuun toteuttamisen keinot liittyvät yhä useammin digitaalisiin välineisiin. Valvontakamerat seuraavat toimintaamme ja toimintamme netissä jättää paljon seurattavia jälkiä. Sähköinen valvonta on tullut myös osaksi seuraamusjärjestelmäämme.
Tapaus Vastaamo
Rikollisuuden digitalisaatio on synnyttänyt myös uudenlaisia, laajasti skaalautuvia rikollisuuden muotoja, kuten tietoverkkorikokset. Nämä rikokset ovat luonteeltaan vahvasti kansainvälisiä, mutta myös kotimaisia esimerkkejä löytyy. Paljon on ollut esillä vuoden 2019 Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto, jossa yksityisen palveluntarjoajan potilastietorekisteristä varastettiin yli 30 000 asiakkaan henkilötiedot. Tietomurron jälkeen rikoksentekijä pyrki kiristämään asianomistajilta varoja uhkaamalla arkaluontoisten henkilötietojen julkaisemisella. Vastaamon tietomurtoa on pidetty kansainvälisestikin poikkeuksellisena laajuutensa vuoksi.
Rikollisuuden digitalisaatio luo omat haasteensa myös rikosvastuun toteuttamiselle ja oikeusprosesseille.
Vastaamo havainnollistaa, miten rikollisuuden digitalisaatio luo omat haasteensa myös rikosvastuun toteuttamiselle ja oikeusprosesseille. Toisaalta tapauksen käsittelyn kautta voidaan arvioida, miten oikeudelliset toimijat pystyvät vastaamaan uudentyyppisiin rikoksiin, niiden tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn. Vastaavanlaisten erittäin laajojen tietomurtojen määrä tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa.
Vastaamon tietomurrosta tehtiin yli 25 000 rikosilmoitusta. Tutkinnasta vastasi Keskusrikospoliisi ja Tietosuojavaltuutettu arvioi Vastaamon tietoturvan riittävyyttä. Rikoksesta epäilty saatiin tutkinnassa selville ja myös tuomittiin törkeästä tietomurrosta ja törkeistä kiristyksistä. Tietosuojavaltuutetun seuraamuskollegio määräsi hallinnollisen seuraamusmaksun Vastaamo Oy:lle, jonka apulaistietosuojavaltuutettu katsoi laiminlyöneen tahallisesti velvollisuutensa ilmoittaa havaitsemastaan tietomurrosta välittömästi. Rikosasiana on käsitelty myös Vastaamon toimitusjohtajan vastuuta tietosuojarikoksesta.
Mutta miten kävi rikoksen uhrien oikeusturvan ja asianomistajien korvausvaatimusten? Käsittelyn aikana syyttäjälaitos ilmoitti, ettei se pysty ajamaan asianomistajien yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia niiden suuren määrän vuoksi. Media tarjosi tietoa tietomurron uhreille korvausvaatimusten esittämisestä rikosprosessissa (mm. Yle) ja oikeudenkäynnin jälkeen Valtiokonttori on ohjeistanut korvausten hakemista. Kuitenkin auki jää kysymyksiä tietomurtojen uhrien asemasta ja uhrien näkökulmien huomioimisesta itse oikeudenkäynnissä.
Rikoksentorjunnan ja rikosvastuun digitalisaatio
Järjestäytyneen rikollisuuden tapauksessa Pohjoismaissa on herätty siihen, että rikollinen toiminta hyödyntää laajasti digitalisaatiota ja siirtyy uusiin kyberympäristöihin. Viranomaisten onkin huomioitava sekä fyysiset että digitaaliset toimintaympäristöt resurssien kohdentamisessa ja strategisessa suunnittelussa. Esimerkiksi kyberhyökkäykset, verkkoavusteiset petokset sekä rikollisen talouden ja rekrytoinnin siirtyminen digialustoille lisäävät painetta kehittää teknisiä torjuntakeinoja.
Laittomien sisältöjen ongelma sosiaalisen median kanavissa on nostanut esille kansainvälisten someyhtiöiden vastuun. Eurooppalainen sääntely ja suositukset ovat entistä tärkeämpiä esimerkiksi vihapuheen vastatoimissa. Maailmantilanne haastaa eurooppalaista sääntelyä, kun esimerkiksi USA:ssa leviää sananvapauden ehdottomuutta korostavia näkemyksiä.
On ilmeistä, että keinojen selvittää digitalisoituvaa rikollisuutta on oltava ajan tasalla. Toisaalta poliisin ja muiden viranomaisten toimivaltuuksissa, kuten telepakkokeinoissa, on kyse myös toimivallan rajoista ja kansalaisten oikeuksista, esimerkiksi yksityisyyden suojan jatkuvasti korostuvasta merkityksestä digitaalisissa ympäristöissä.
Oikeusprosessien digitalisaatio
Rikosvastuuketjun eri toimijat ovat digitalisoineet sekä päivittäneet omia tietojärjestelmiään sekä niihin liittyviä asiointipalveluita ja teknisiä rajapintoja. Esimerkiksi Syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten Aineistopankki-tietojärjestelmä ja uudet digitaaliset työtavat ovat monelta osin parantaneet tietojen liikkumista sekä vähentäneet tietojärjestelmäkokonaisuuden fragmentoitumista.
Avoimia kysymyksiä on kuitenkin vielä paljon: Miten tietojärjestelmien yhteensopivuus varmistetaan? Miten varmistetaan muiden kuin oikeustoimijoiden – esimerkiksi rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai todistajan – tiedonsaanti, pääsy ja osallisuus? Entä miten eri käyttäjät, kuten tuomarit ja syyttäjät, kokevat järjestelmät ja ovatko ne helppokäyttöisiä? Esimerkiksi Tuomariliiton tuoreehkossa kyselyssä ilmaistiin huolta siitä, miten tietojärjestelmät vaikuttavat negatiivisesti tuomareiden työhyvinvointiin ja työssäpysyvyyteen.
Myös oikeudenkäynteihin ja todisteluun liittyy uudenlaisia kysymyksiä: Miten tulisi arvioida tekoälyllä luotujen rikospaikkakonstruktioiden hyväksyttävyyttä ja asemaa? Entä generatiivisen tekoälyn mahdollisuudet todisteiden väärentämiseen, kun avoimet sovellukset tekevät väärentämisestä aikaisempaa helpompaa? Miten suhtaudutaan tekoälyn hyödyntämiseen osana tuomioistuinten toimintaa ja minne vedetään hyväksyttävän käytön rajat: tulkkaus- ja kääntämistoimintoihin, tiedonhakuun, asiakirja-aineiston tiivistämiseen vai tuomion kirjoittamiseen?
Digitalisaatio tulee hahmottaa laaja-alaisena oikeusjärjestelmän muutoksena ja uudelleentulkintana.
Jo näiden näkökohtien perusteella on ilmeistä, että digitalisaatio tulee hahmottaa laaja-alaisena oikeusjärjestelmän muutoksena ja uudelleentulkintana, eikä pelkästään neutraalina kehitysprosessina, joka keskittyy työvälineiden tai työtapojen päivitykseen. Tutkimuksella on keskeinen tehtävänsä tämän kokonaiskuvan luomisessa.
Digitalisoituva tutkimus
Lopuksi tarkastelemme digitalisoituvan rikollisuuden, rikoksentorjunnan ja oikeusprosessien tutkimustarpeita Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ajankohtaisten tutkimusnäkökulmien kautta.
Tutkimusmaailmassa tekoäly näyttäytyy sekä tutkimuksen kohteena että tekemisen tapana. Tarvitsemme laajaa ja monimenetelmäistä tutkimusohjelmaa. Tutkimuksen tulee ensinnäkin kyetä huomioimaan digitalisoitumisen kautta syntyvät uudet rikolliset mahdollisuudet ja rikollisuus. Samalla on tarkasteltava, millaiset toimijat rikoksia tekevät ja ketkä joutuvat niiden uhreiksi. Olennaisia ovat edelleen perinteiset kriminologiset ja empiirisen oikeustutkimuksen menetelmät, mutta myös uusia tarvitaan. Tekoälyteknologioiden merkitys lisääntyy myös tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa näistä ilmiöistä ja niiden keskinäissuhteista.
Lisäksi tarvitaan tietoa teknologisoituvasta rikoksentorjunnasta kuten siitä, millaisia ovat käytetyt tai mahdolliset keinot ja välineet. Toisaalta tutkimuksen tulee tarkastella myös torjunnan tavoiteltuja ja tahattomia vaikutuksia sekä niiden oikeudellista sääntelyä.
Sääntely-ympäristö on myös jatkuvasti muuttunut monitahoisemmaksi, erityisesti EU-tason horisontaalisen tekoäly- ja muun teknologiasääntelyn myötä. Koko kuvan saaminen edellyttää lisäksi digitalisoituvien oikeusprosessien tutkimista. Esimerkiksi on tutkittava, miten oikeusprosessitoimijat ottavat käyttöön digitaalisia välineitä ja prosesseja, ja miten ne heijastuvat viranomaistyöhön, oikeudelliseen harkintaan ja lopputuloksiin.
Myös tekoälyn tutkimiselle on jatkossa tarvetta, sillä esimerkiksi läpinäkyvän, ymmärrettävän ja oikeudenmukaisen tekoälyn kehittäminen ja arviointi tulee tapahtua tutkimusperusteisesti. Monialaisuus on vuorostaan välttämätön lähtökohta tietotarpeeseen vastaamiseksi. Vastuullinen ja tasapainoinen digitalisaatio edellyttää yhteispeliä oikeustieteilijöiden, yhteiskuntatieteilijöiden sekä tietojenkäsittelytieteilijöiden välillä.
Oma avoin kysymyksensä on, missä määrin tekoälysovellukset voivat auttaa tutkimuksen tekemisessä. Niiden hyödyntäminen edellyttää vahvaa ymmärrystä ja osaamista tutkimuksen kohteesta ja kontekstista sekä tutkimuseettisistä näkökohdista. Kun vakiintuneita toimintatapoja ei vielä ole, on niitä kehitettävä.
Muun muassa näistä syistä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa on käynnistynyt hanke, jossa yritetään päästä koneellisesti lukemaan ja tulkitsemaan tuomioistuinten tuomioaineistoja. Tällainen hanke vaatii monien eri kysymysten ratkaisemista, jotta kielimalli voidaan kouluttaa tehtävään tieteellisesti pätevällä ja kestävällä tavalla. Tehtävässä vaaditaan myös huomattavan tehokasta laskentakapasiteettia.
Onnistuessaan hanke tuottaa verrattomasti uudenlaista tietoa oikeuskäytännöstä. Tapausmassojen lukeminen ihmisvoimin ei ole enää pitkään ollut mahdollista. Kriminologisen ja oikeustieteellisen tutkimuksen tulee kattaa myös esimerkiksi se, miten kielimallit tulkitsevat oikeudellisia asiakirjoja ja päättelyä, ja toisaalta se, miten eri tekoälymenetelmät voivat tehdä näistä tulkinnoista läpinäkyviä, perusteltuja ja oikeudenmukaisia.
Markus Kaakinen, Riikka Koulu & Kimmo Nuotio
Markus Kaakinen on kriminaalipolitiikan apulaisprofessori Helsingin yliopiston Kriminologian ja kriminaalipolitiikan instituutissa.
Riikka Koulu on tekoälyn oikeudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten apulaisprofessori Helsingin yliopistolla sekä University of Helsinki Legal Tech Labin johtaja.
Kimmo Nuotio on rikosoikeuden professori ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja Helsingin yliopistolla.
Kuva: Pixabay