”Kantasuomalaisille, kuumotusvapaille kaupoille” – huumekauppaa pimeän verkon kuvalaudoilla
Pimeä verkko erottuu ns. avoimesta verkosta sillä, että sen käyttöön tarvitaan erityisiä selaimia (tunnetuimpana niistä Tor). Pimeä verkko sisältää sekä huumeisiin liittyviä kryptomarketteja, kuten edesmennyt Silkkitie, että ns. kuvalautoja. Eroa voidaan karkeasti kuvata niin, että kryptomarketeista tehdään tilauksia, yleensä hyödyntäen kryptovaluuttoja kuten bitcoinia, kun taas kuvalaudoilla avataan keskusteluja, joiden pohjalta henkilöt sopivat lähinnä kasvokkaisia kaupankäyntejä käyttämällä pikaviestimiä, Suomessa tyypillisesti Wickriä.
Pimeän verkon käyttöön kuuluu vahvasti oletus siitä, että sen liikenne on pitkälti anonyymiä. Näin ei kuitenkaan ole ja vaikka esimerkiksi Tor-selain vähentää huomattavasti tunnistetuksi tulemisen riskiä, se ei tee sitä mahdottomaksi, ainoastaan työläämmäksi (esim. Gehl, 2018; Nurmi, 2019). Anonyymiys on myös ongelma käyttäjille. Siinä, missä esimerkiksi demokratia-aktivisteille totalitäärisissä maissa on hyvä pysyä tunnistamattomina – mikä on yksi syy siihen, että useat valtiot rahoittavat Tor-verkkoa – huumeita käyttävän henkilön on tarpeen saada toteutettua laitonta kaupankäyntiä.
ENNCODEn huumekauppatutkimus on keskittynyt kuvalautoihin. Kun henkilöt toimivat verkossa nimettöminä mutta heidän tarvitsee luoda luottamusta, esimerkiksi nimimerkin merkitys kasvaa oleellisesti tunnistetietona (Harviainen, Haasio & Hämäläinen, 2020). Wickrin kohdalla tunnukset ovat uniikkeja, mutta samalla käyttäjällä voi olla monta rinnakkaista nimimerkkiä. Hankkeessa on siksi mukana aihepiiriin erikoistunut nimistöntutkija, joka on perehtynyt sekä nimimerkkien sisältöön että huumausaineisiin liittyvään sanastoon (esim. Hämäläinen, Haasio & Harviainen, 2021; Hämäläinen & Ruokolainen, 2021). Tämä mahdollistaa sekä keskustelujen tarkemman tutkimisen että suurten aineistojen koneellisen analyysin.
Kuvalaudoilla käytävissä keskustelussa on selkeitä hierarkioita
Kansainvälinen pimeän verkon huumekauppatutkimus on keskittynyt kryptomarketteihin, mutta suomalaisen huumekaupan ja erityisesti huumekulttuurin todellisuus erottuu voimakkaammin kuvalautojen yhteydessä. Niissä näkyy esimerkiksi markkinavaihteluita sekä alueellisesti että kausiluontoisesti, kuten vaikkapa tietyntyyppisen kysynnän kasvuna juhlapyhien yhteydessä hiihtokeskuksissa.
Kuvalaudoilla käytävissä keskustelussa on selkeitä hierarkioita käyttäjien kesken, satunnaisesti huumeita viihdekäyttävistä henkilöistä päivittäiskäyttäjiin ja alimpina huumeille omistautuneita ihmisiä, joiden luotettavuus on mennyt myös muiden huumeita käyttävien henkilöiden silmissä. Erityistä huolta yhteisöissä herättävät henkilöt, joiden lääkeaineiden käyttö tekee heistä poikkeuksellisen arvaamattomia. Kannabinoidien tai hormonien käyttöön sen sijaan suhtaudutaan hyvin joustavasti, eikä niitä lasketa samaan kategoriaan muiden aineiden kanssa.
Kuvalaudoilla etninen tausta toimii tyypillisenä ehtona ja luotettavuuden takeena. Myyntitilanteen luvataan olevan hyvin tyypillisesti ”kuumotusvapaa” ja ”vain kantasuomalaisille” ja ympäröivä keskustelu on avoimen rasistista. Hankkeen haastatteluaineisto viittaa kuitenkin siihen, että osa kauppiaista ei käytännössä noudata tätä linjaa ja että kyse on lähes fraasin tasolla olevasta lauseesta, joka lisää tyypillisen myynti-ilmoituksen uskottavuutta.
Hankkeessa on luotu tutkimuseettiset periaatteet
Tuoreimmat havainnot keskittyvät siihen, miten laudoilla jaetaan vertaistukea, erityisesti henkilöille, jotka haluavat irrottautua vain joistakin aineista tai jotka eivät esimerkiksi työtilanteensa takia voi hakeutua terveydenhuollon palveluiden piiriin (Haasio et al., painossa). Myös tällä kentällä ja ehkäisevässä toiminnassa luottamus nousee keskiöön: vain tahoihin, jotka kunnioittavat huumeita käyttäviä henkilöitä ihmisinä, suhtaudutaan millään tavalla myönteisesti. On selvää, että tällä on huomattava merkitys tapoihin, joilla haittoja ehkäisevää toimintaa olisi syytä lähestyä. Sama koskee myös aihepiiristä tehtävää tutkimusta, mistä johtuen hanke on julkaissut avoimesti omat vertaisarvioidut tutkimuseettiset periaatteensa (Harviainen et al., 2021).
Materiaaliensa keräämisessä ENNCODE on joutunut ottamaan hyvin tiukan linjan ns. eettisen oikoluennan suhteen. Kaikki kerrytetty data on esimerkiksi irrotettu myytäviä huumausaineita, hormoneja tai varastettua tavaraa esittelevästä kuvamateriaalista, jotta yksittäistä nimimerkkiä ei voida yhdistää tiettyihin, todennäköisesti rikollisiin, toimiin. Lähtökohtana on, että kaikki aineisto puhdistetaan mahdollisimman huolellisesti tunnistetiedoista, mutta silti samanaikaisesti toimitaan kuin olisi sataprosenttisesti varmaa, että jokainen kirjoittaja voidaan tunnistaa julkaistuista tutkimuksista, pyrkien minimoimaan tästä teoreettisesta tunnistuksesta seuraavat haitat.
On väistämättä selvää, että näin menetetään monia arvokkaita löydöksiä, mutta kun huomioidaan tutkijoiden vastuu sekä se, että virhearvioinnit voisivat aiheuttaa tutkittaville sekä vakavia rikosseuraamuksia että huomattavia turvallisuusriskejä omien yhteisöjensä sisällä, on mentävä pienimmän vaaran periaatteen mukaisesti.
Aineistomäärien kasvaessa miljooniin viesteihin yksittäistäkin kuvalautaa tai kryptomarkettia kohden ja hankkeen kehittäessä uusia välineitä koneellisesti seuloa sisältöjä on tarpeen alleviivata näitä eettisiä linjauksia. Samalla on havaittavissa, että esimerkiksi automatisoidun viestien sisältöerittelyn yhdistäminen muihin menetelmiin, kuten esimerkiksi jätevesitutkimuksiin, voi jatkossa tuottaa uusia keinoja riskien selkeään vähentämiseen.
J. Tuomas Harviainen & Ari Haasio
J. Tuomas Harviainen toimii tietokäytäntöjen apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa ja johtaa ENNCODE-tutkimuskonsortiota. Hänen päätutkimuskohteensa on tiedon jakaminen sekä laillisessa että laittomassa liiketoiminnassa.
FT Ari Haasio työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa yliopettajana.
Lisätietoa ENNCODE-hankkeesta (Extremist Networks, Narcotics and Criminality in Online Environments)
Lähteet
Gehl, R. W. (2018). Weaving the Dark Web: Legitimacy on Freenet, Tor, and I2P. MIT Press.
Haasio, A., Harviainen, J. T., Ylinen, A. & Oksanen, A. (painossa). Tor-verkossa tapahtuvien keskustelujen merkitys huumevieroituksessa. Janus, 30(1).
Harviainen, J. T., Haasio, A. & Hämäläinen, L. (2020). Drug traders on a local dark web marketplace. Proceedings of the 23rd International Conference on Academic Mindtrek.
Harviainen, J. T, Haasio, A., Ruokolainen, T., Hassan, L., Siuda, P. & Hamari, J. (2021). Information protection in Dark Web drug markets research. Proceedings of the 54th Hawaii International Conference on System Sciences, 4673–4680.
Hämäläinen, L., Haasio, A. & Harviainen, J. T. (2021). Usernames on a Finnish marketplace for illegal drugs. Names, 69(3).
Hämäläinen, L. & Ruokolainen, T. (2021). Kukkaa, amfea, subua ja essoja: Huumausaineiden slanginimitykset Tor-verkon suomalaisella kauppapaikalla. Sananjalka, 63, 130–153.
Nurmi, Juha (2019). Understanding the Usage of Anonymous Onion Services: Empirical Experiments to Study Criminal Activities in the Tor Network. Tampere University.
