Millaista rikollisuus on tulevaisuudessa? Tarina vihreistä elefanteista
Vaikka rikollisuutta on kriminologian tutkimuskentässä tarkasteltu systemaattisesti jo pitkään, on rikollisuuden ja rikostorjunnan tulevaisuuskuvien hahmottaminen ollut verrattain vähäistä ja usein uhkalähtöistä. Kuitenkin ympärillämme velloo muutosvoimia, joiden vaikutukset yhteiskuntaan arvioidaan suuriksi. Osa niistä on globaaleja ja osa erityisesti Suomea koskettavia, ja monilla niistä on samanaikaisesti sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia. On vaikea nähdä, miten nämä voisivat olla vaikuttamatta myös rikollisuuteen ja edellytyksiimme vastata siihen.
Merkityksellisimmistä muutosvoimista voi käydä pitkääkin debattia ja lopulta vain tulevaisuus osoittaa, kuka oli oikeassa. Usein tärkeimpinä nykyhetken muutosvoimina mainitaan teknologinen kehitys ja jatkuva digitalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, epävakaa kansainvälinen ympäristö sekä ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi.
Tulevaisuuskuvien hahmottaminen on haasteellista, koska eri muutosvoimat vaikuttavat monesti ristikkäin – yhden muutosvoiman vaikutukset voivat jäädä toisen, merkittävämmän muutosvoiman alle. Muutosvoimien vaikutusten arviointi edellyttää myös olettamuksia siitä, että nykyiset lainalaisuudet säilyvät ennallaan. Näin ei aina ole. Aika ajoin tulee niin suuria mullistuksia, että jonkin asian ”pelisäännöt” muuttuvat kokonaan.
Parhaiten minulle tätä hahmotti eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos Olli Hietasen esitys joitakin vuosia sitten. Tulevaisuuden kehityskulkuja voi kaaviossa kuvata yhtenäisen viivan jälkeen jatkuvilla erisuuntaisilla katkoviivoilla eli vaihtoehtoisilla kehityskuluilla. Joissakin asioissa voi kuitenkin olla niin, että katkoviivat päättyvät vaikkapa viiden vuoden päähän nykyhetkestä. Sen jälkeen kuvioon ilmestyykin vihreä elefantti ja vaaleanpunainen kukka: muutos on niin radikaali, että alkuperäinen tarkastelukulma on epärelevantti.
Mitä pidemmälle tulevaisuuteen menemme, sitä todennäköisempää on pelisääntöjen muuttuminen eri asioissa. Tehkäämme tässä kuitenkin olettamus, että lähitulevaisuutemme rikollisuuden osalta seuraa pääosin jotakin katkoviivoista ja matkaa värittää vain muutama pienempi elefantti.
Väestön ikääntymisellä välittömiä ja välillisiä vaikutuksia rikollisuuteen
Väestön ikääntymisestä puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa usein huoltosuhteen ja hyvinvointivaltion säilymisen näkökulmasta. Huoltosuhteen muutoksella on sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia rikollisuuteen.
Lukuisat tutkimukset osoittavat yksilön hyvinvoinnin ja rikoksentekoalttiuden vahvan yhteyden – hyvinvoivat ihmiset tekevät vain vähän rikoksia. Jos meillä on huoltosuhteen heikentyessä heikompi taloudellinen kyky panostaa ihmisten hyvinvointiin, on oletettavaa, että rikosten tekemiselle altis väestönosa kasvaa.
Yhtä lailla niukkenevat resurssit vaikuttavat kykyymme panostaa rikostorjuntaan ja oikeudenhoitoon. Kansainvälisestä kokemuksesta tiedämme, että tässä piilee noidankehän vaara: vähenevät hyvinvointi- ja terveyspalvelut lisäävät poliisi- ja oikeuspalvelujen kysyntää järjestyshäiriöiden ja rikosten muodossa.
Samaan aikaan väestön ikääntyminen muuttaa suoraan kenties merkityksellisintä rikollisuutta väestötasolla selittävää tekijää eli nuorten ihmisten määrää. Vaikka nuorten määrän lasku ei ole yhtä nopeaa kuin ikäihmisten määrän kasvu, ilmiö ei ole rikollisuuden kannalta merkityksetön. Nuoret ja nuoret aikuiset tekevät suurimman osan rikoksista ja ikäluokkansa kokoon suhteutettuna moninkertaisesti enemmän rikoksia kuin vanhemmat sukupolvet. Näin on aina ollut ja vaatisi isoa vihreää elefanttia, että tämä muuttuisi näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Oma lukunsa on myös ikääntymisilmiöön kytkeytyvä työvoimapula ja sen vaikutukset rikostorjuntaan ja oikeudenhoitoon. Perinteisesti esimerkiksi poliisin, syyttäjän ja tuomarin ammatit ovat olleet sosiaalisesti arvostettuja, mutta jo nyt on selkeitä merkkejä siitä, että ne eivät enää saa tarvittavia määriä uusia tulokkaita, vaikka meillä olisikin sekä varaa että tahtoa heitä kouluttaa ja palkata.
Kansainvälinen ympäristö vaikeasti ennakoitava
Siinä missä ikääntyminen on läntisen Euroopan ja erityisesti Suomen haaste, vaikuttaa epävakaa kansainvälinen ympäristö kenties voimakkaammin kuin koskaan aiemmin yksittäisen valtion sisäisiin olosuhteisiin. Samalla kyseessä on muutosvoimista ehkä vaikeimmin ennakoitava.
Vaikka edelleen yli puolet Suomessa viranomaisten tietoon tulleesta rikollisuudesta on pienen, Suomessa pysyvästi asuvan ja toistuvasti rikoksia tekevän ydinjoukon tekemää, on rikollisuus kansainvälistynyt siinä missä kaikki muutkin elämän osa-alueet. Toisin sanoen se, että Suomi harmaantuu voi vähentää fyysisessä maailmassa tapahtuvaa ja helposti havaittavaa arkirikollisuutta, mutta se ei vähennä kansainvälisen rikollisuuden todennäköistä kasvua ja sen näkymistä myös meillä.
Sodat ja muut epävakaat olosuhteet luovat lähes aina pitkäkestoisen alustan rikollisuudelle. Näiden tragedioiden kasvu Suomen ja Euroopan lähialueilla tulee näkymään myös kansainvälisessä rikollisuudessa, useamman vaikutusmekanismin kautta.
Teknologinen kehitys siirtää rikollisuutta uusille alustoille
Globalisaatio on hitaasti siirtänyt valtaa perinteisiltä kansallisvaltioilta ylikansalliseen päätöksentekoon, mutta ennen kaikkea valtaa on viime vuosina siirtynyt ylikansallisille datatalousjäteille. Kun elämä, ja rikollisuus siinä samalla, siirtyy erilaisille data-alustoille, luo se myös uudenlaisia mahdollisuuksia torjua rikollisuutta. Esimerkiksi paljon parjatut yleiset käyttöehdot, joilla vapaaehtoisesti luovutamme yksityisyyttämme, voivat ehkä mahdollistaa julkista vallankäyttöä tehokkaamman tavan tunnistaa, paljastaa ja estää rikoksia. Tietysti välittömästi herää kysymys siitä, että miksi yksilöä ei tulisi suojata datajätiltä siinä missä häntä suojataan valtion vallan väärinkäytöltäkin. Asiaa on mm. EU-tasolla pohdittu perusteellisestikin ja siitä on säädetty normeja.
Virtuaalinen ympäristö on kuitenkin erilainen ympäristö kuin fyysinen. Se jo itsessään luo mahdollisuuksia vastata rikollisuuteen, jotka eivät muodosta esimerkiksi juuri yksityisyyden loukkaamisen haastetta. Voisiko olla niin, että Orwellin dystopian sijaan meille jäisikin tästä kehityksestä enemmän sellaista utopiaa, jossa olisimme lähempänä kriminaalipolitiikan ikiaikaista ensisijaista tavoitetta eli sitä, että rikos ei koskaan tapahdukaan?
Parhaillaan käynnissä on myös globaali muutos siinä, millaisina yhteiskunnallisina toimijoina yritykset ylipäänsä nähdään. Eräs mahdollinen skenaario on, että yritysten yhteiskuntavastuun käsite laajenee vielä paljon nykyisestä, kattaen uusia alueita kuten rikollisuuden vähentäminen ja torjunta. Valta ja vastuu tasapainottuisivat.
Toistaiseksi teknologisen kehityksen ja rikollisuuden suhde on seurannut telaketjumallia: uudet ratkaisut ovat luoneet uusia ongelmia, jotka vuorostaan ovat edellyttäneet uusia ratkaisuja. Karkeasti tarkasteltuna arjen turvallisuus on kuitenkin teknologian myötä parantunut: avun saanti hädässä on nykyistä helpompaa kannettavien tietoliikennevälineiden myötä, todistusaineistoa rikosten selvittämiseksi on koko ajan enemmän, kun kaikki tallentuu, ja kehittyvä aktiivinen turvateknologia pelastaa lukuisia ihmishenkiä liikenteessä joka vuosi.
Tulevaisuuden tutkimuksessa käytetään usein nelikenttää, jossa akseleina ovat muutosten todennäköisyys ja se, miten paljon tiedämme muutoksen vaikutuksesta. Tällaisessa tarkastelussa teknologinen kehitys on ”known unknown” eli muutos, jonka tiedämme varmuudella tapahtuvan, mutta jonka vaikutuksista ja vaikutusten voimakkuudesta meillä ei ole selkeää käsitystä.
Muutama vuosi sitten Google kertoi, että se oli vuodessa edistynyt luonnollisen kielen prosessoinnissa yhtä paljon kuin sitä edeltävän kymmenen vuoden aikana. Meitä siis ei haasta pelkästään jo nykyisellään huima kehitystahti vaan itse kehitystahdin kiihtyminen. Villeimmät veikkaukset kertovat esimerkiksi, että olisimme yksinumeroisen vuosimäärän päässä ihmisenkaltaisesta, niin sanotusta yleisestä tekoälystä. On selvää, että esimerkiksi tällainen kehitysaskel on niin rikollisuuden kuin koko inhimillisen olemassaolomme kannalta vähintäänkin vihreä elefantti.
Ari Evwaraye
Kirjoittaja on strategiapäällikkö sisäministeriössä.
Kuva: Riikka Kostiainen
