Hyppää sisältöön

Koronaepidemia on vaikuttanut uhrin asemaan

Korona on vaikuttanut monelle tapaa rikoksen uhrien asemaan. Tukipalveluissa tapahtui vuosi sitten yllättäviä asioita, eivätkä rikosilmoitukset kerro koko totuutta. Vahinkoja korjataan todennäköisesti vielä pitkään.

Viime vuoden keväällä monista maista alkoi kantautua tietoa siitä, että perheväkivallan määrät olivat sulkutilanteissa kasvaneet. Myös Suomessa yhteiskunta sulkeutui ja ihmisten liikkumista rajoitettiin. Perheiden kannalta erityisen merkittävää oli koulujen sulkeminen. Samalla lastensuojeluilmoitusten määrät kääntyivät laskuun.

”Se, ettei pääse pois kotoa, voi olla lapselle paljon pahempi asia kuin koronavirus”, totesi lastensuojelun asiakkaana ollut nuori Helsingin Sanomien haastattelussa 29.3.2020.

Suurimmassa osassa tukipalveluita ei kuitenkaan keväällä 2020 näkynyt perheväkivallan asiakkaiden määrän kasvu, eikä kasvu näkynyt myöskään poliisin tilastoissa. Vaikka poliisin kotihälytystehtävien määrä on lisääntynyt epidemian aikana, ei perheväkivaltaan liittyvien kotihälytysten määrä näytä poliisin tilastoissa kasvaneen merkittävästi. Viime vuonna perheväkivalta kirjattiin kotihälytyksen syyksi noin 22 600 kertaa, kun vuonna 2019 määrä oli 21 800. Vuosina 2017–2018 vastaavat luvut olivat 26 100 ja 25 200.

Poliisille ilmoitettujen pahoinpitelyrikosten määrä oli viime vuonna aiempia vuosia pienempi ja myös perheväkivallaksi kirjattujen ilmoitusten määrä laski. Sen sijaan törkeät pahoinpitelyt ja henkirikokset lisääntyivät.

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tilastoissa pari- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvien tapausten määrä kasvoi viime vuonna absoluuttisina lukuina yli 10 prosenttia edellisvuodesta, mutta se on vähemmän kuin kasvu vuotta aiemmin tai asiakkaiden kokonaismäärän kasvu (25 %). Selkeimmin koronan vaikutukset ovat näkyneet petosrikoksiin liittyvien tapausten kasvussa, joka oli yli 60 %. Myös vakavien väkivaltarikosten lisääntyminen on huomattu RIKUn palvelupisteissä.

Tilanne tukipalveluissa

Epidemian alkuvaiheessa viime keväänä perheväkivallan uhreille tarkoitetuissa tukipalveluissa asiakasmäärät kääntyivät yllättäen laskuun. Ainakin Nollalinjassa, Naisten Linjassa ja turvakodeissa tapahtui selkeä hiljentyminen.

Rikosuhripäivystyksessä huomasimme myös tämän muutoksen. Samaan aikaan lähisuhdeväkivaltaa kohdanneisiin pidempiaikaisiin asiakkaisiin alkoi olla vaikeampi saada yhteyttä. Puheluihin ja viesteihin ei vastattu. Moni asiakas kertoi, ettei tartuntavaaran vuoksi voi lähteä turvaan ystävien tai sukulaisten luokse. Rikoksen tekijän ollessa lähettyvillä apua oli vaikeampi hakea. Tukikeskusteluita ei myöskään haluttu käydä, kun lapset olivat kotona.

Sen sijaan Ensi- ja turvakotien liiton Apua väkivaltaan -chat-palvelussa asiakasmäärä moninkertaistui. Myös muut väkivaltatyötä tekevät järjestöt ovat raportoineet chat-palveluiden vilkastumisesta.

RIKUn puhelin- ja chat-palvelut vetivät nekin onneksi hyvin erilaisten rikosten uhreiksi joutuneita asiakkaita kevään sulun aikana ja sen jälkeen. Painopiste palveluissa näyttääkin osittain siirtyneen kertaluontoisiin keskusteluihin, mikä näkyy asiakkaiden kokonaismäärän kasvuna.

Korona-ajan haasteena on ollut ylläpitää pidempiaikaisia tukisuhteita. RIKUssa myös tukihenkilöiden riittävyys esimerkiksi oikeudenkäynteihin on ollut koetuksella, koska iso osa vapaaehtoispohjalta toimivista tukihenkilöistä kuuluu riskiryhmiin.

Kesän aikana tilanne alkoi palautua ennalleen niissä tukipalveluissa, joissa oli koettu yllättävä asiakasmäärien pudotus. Esimerkiksi Nollalinjan asiakasmäärät kasvoivat selkeästi heinäkuusta alkaen vuoden loppuun ja koko vuoden asiakasmäärä kasvoi 31 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Yleinen arvio on, että avun hakemisessa oli koronasulun vuoksi viivettä, joka myöhemmin purkaantui lisääntyneinä yhteydenottoina. Mikä sitten jähmetti monet uhrit? Syitä on varmaan monia. On pelätty rikoksen tekijän kostotoimia ja tartuntoja. Toisaalta perheitä on kuormittanut niin moni muukin asia, että apua ei vain ole jaksettu hakea. 

Kaiken tämän taustalla on hyvä muistaa, että vain pieni osa perheväkivallan uhreista ylipäätään hakee apua tai tekee rikosilmoituksen. Avun hakeminen vaatii uhrilta erityistä rohkeutta. Moni ei hae apua häpeän ja syyllisyyden tunteiden vuoksi.

Siitä syystä muilla toimijoilla, kuten terveydenhuollolla ja kouluilla, on erityinen merkitys perheväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa. Koulujen sulkemisessa on siis kyse paljon muustakin kuin opetuksen järjestämisestä etänä.

Rikosprosessit pitkittyivät

Jo varhain keväällä 2020 kävi selväksi, että Suomen jo ennestään pitkät rikosprosessit tulisivat kärsimään epidemiasta. Poliisikuulusteluja peruttiin tai siirrettiin. Tuomioistuimet rajoittivat oikeudenkäyntien järjestämistä ja monet istunnot siirtyivät eteenpäin tuntemattomaan ajankohtaan. Rikoksen uhrin epävarmuus lisääntyi entisestään.

Poliisi ryhtyi järjestämään kuulusteluita yhä useammin puhelimessa, mikä oli sinänsä järkevää ja ymmärrettävää lievemmissä rikoksissa. Monen uhrin oli kuitenkin vaikeampaa kertoa tapahtuneesta puhelimessa, eivätkä kaikki edes ymmärtäneet, että kyse oli varsinaisesta kuulustelusta. Joskus kuulustelutilanne tuli uhrille yllättäen. Myös tukihenkilön tai oikeusavustajan saaminen mukaan oli vaikeampaa – kuten myös kuulustelupöytäkirjan tarkistaminen. Puhelinkuulusteluita tehtiin jonkin verran myös vakavissa rikoksissa. Poliisia on myöhemmin ohjeistettu tarkemmin puhelinkuulustelujen toteuttamisesta.

Kesän jälkeen koronatilanteen ollessa vielä hallinnassa tilanne näytti normalisoituvan. Joissain tuomioistuimissa istuntoja ryhdyttiin järjestämään niin tehokkaasti, että niistä ilmoitettiin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Syksyn mittaan oikeuden istuntoja alkoi olla monin paikoin jo tavalliseen tapaan, myös etäyhteyksien käyttö lisääntyi. Jutturuuhkan purkamisen arvioidaan kuitenkin kestävän jopa pari kolme vuotta. On vaikea kuvitella, miten ruuhkista selviydytään ilman lisäresursseja.

Epidemia on vaikuttanut joihinkin asianomistajiin siten, että he eivät ole menneet lääkäriin hakemaan todistusta rikoksen aiheuttamista vammoista, koska ovat pelänneet tartuntaa tai halunneet välttää terveyspalveluiden kuormittamista. Huolta uhreissa on herättänyt myös syyteoikeuden mahdollinen vanhentuminen.

RIKUssa arvioimme, että koronan uhreille aiheuttamia vahinkoja joudutaan korjaamaan vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Hyvä uutinen on se, että Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamaan kansalliseen rikosuhritutkimukseen on sisällytetty erityinen moduuli epidemian vaikutuksista muun muassa parisuhdeväkivaltaan. Kesäkuussa julkaistavista tuloksista saamme tärkeää tietoa uhrien asemasta poikkeusoloissa. Lisäksi THL on käynnistänyt yhteistyössä Tampereen ja Turun yliopistojen kanssa tutkimuksen (2020–2023), jossa selvitetään epidemian vaikutuksia lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön. Nämä tutkimukset tulevat auttamaan meitä tukipalveluiden toteuttajia varautumaan vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessa.

Leena-Kaisa Åberg

Kirjoittaja on toiminnanjohtaja Rikosuhripäivystyksessä.
 

Haaste 1/2021