Nuorten arvioissa kuilu oikeustajun ja todellisuuden välillä
Kouluväkivalta ja -kiusaaminen herättävät aktiivista keskustelua, mutta puheenvuoroja käyttävät useimmiten aikuiset. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti on seurannut yhdeksäsluokkalaisten nuorten rikoskäyttäytymistä vuodesta 1995 lähtien. Viime vuoden kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa nuorten omia arvioita oikeudenmukaisista seuraamuksista kuvitteellisen väkivaltatapauksen kautta. Artikkeli pohjaa vuoden 2024 Nuorisorikollisuuskyselyn tuloksiin. Kyselyyn vastasi 8221 nuorta 101 koulusta.
Nuoret arvioivat poliisin puuttumisen sosiaalityöntekijää tehokkaammaksi
Nuorisorikollisuuskysely selvitti nuorten näkemyksiä siitä, minkälaiset seuraamukset olisivat a) toimivia, b) oikeudenmukaisia ja c) heidän omassa ympäristössään todennäköisiä. Näkemysten kartoittamisessa hyödynnettiin vinjettitutkimusta. Puolet nuorista sai kuvitteellisen tapahtumakuvauksen, joka kertoi 14-vuotiaasta Aleksista:
Neljätoistavuotias Aleksi on nimitellyt luokallaan olevaa Johannesta usein ja lyönyt tätä kerran. Kiusaaminen on useimmiten tapahtunut koulumatkojen aikana. Yhtenä päivänä Aleksi uhkaa jälleen lyödä Johannesta ja vaatii tätä antamaan lompakkonsa ja puhelimensa. Johannes on peloissaan ja suostuu pyyntöön. Johannes kertoo tapahtuneesta opettajalle. Aleksi kutsutaan opettajanhuoneeseen selvittämään asiaa. Rehtori määrää Aleksille jälki-istuntoa ja ilmoittaa lisäksi sosiaalityöntekijälle. Aleksista tehdään lastensuojeluilmoitus.
Toinen puoli nuorista sai version, jossa Aleksi oli viisitoistavuotias. Tässä versiossa rehtori ilmoittaa teosta sosiaalityöntekijän sijaan poliisille, joka ”kutsuu Aleksin kuulusteluun ja Aleksi saattaa joutua oikeuteen”. Jälki-istunto ja lastensuojeluilmoitus mainitaan molemmissa versioissa.
Kaikilta nuorilta kysyttiin tapahtumakuvauksen jälkeen arviota siitä, kuinka todennäköisesti Aleksi lopettaa väkivaltaisen käyttäytymisen. Nuoret arvioivat poliisille ilmoittamisen sosiaalityöntekijälle ilmoittamista tehokkaammaksi. Jos teosta oli tapahtumakuvauksen mukaan ilmoitettu poliisille, noin joka neljäs nuori (27 %) uskoi väkivallan loppuvan; jos sosiaalityöntekijälle, väkivallan loppumiseen uskoi puolet pienempi osuus (13 %). Kokonaisuutena nuoret olivat kuitenkin hyvin pessimistisiä: molemmissa esimerkeissä valtaosa nuorista uskoi tekijän jatkavan väkivaltaista käytöstään.
Viidennes väkivaltaa tehneistä arvioi, että ryöstöstä ei tule seuraamuksia
Nuorilta kysyttiin näkemyksiä siitä, mikä olisi oikeudenmukainen ja mikä todennäköinen seuraamus kuvitteellisen esimerkin Aleksille, mikäli vastaava tapaus sattuisi heidän omassa kouluympäristössään. Nuorille annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (esim. jälki-istunto, ilmoittaminen poliisille, koulusta erottaminen, sovittelu, terapia, ehdollinen vankeus, ehdoton vankeus). Vaihtoehdot eivät olleet pelkkiä rikosoikeudellisia seuraamuksia vaan erilaisia tapoja puuttua väkivaltaan. Samanaikaisesti sai valita monia vaihtoehtoja.
Kuvio: Eniten kannatusta saaneet seuraamukset kuvitteellisessa väkivaltatilanteessa. Vastaaja sai valita useita vaihtoehtoja. Nuorisorikollisuuskysely 2024 (N=8044).
Esitetyistä vaihtoehdoista oikeudenmukaisin seuraamus oli nuorten mielestä korvaus uhrille (63 ja 68 %, tekijän iästä riippuen). Tämän jälkeen oikeudenmukaisimpana nähtiin joko sosiaalityöntekijälle tai poliisille ilmoittaminen, riippuen tekijän iästä. Edellisten lisäksi jälki-istunto oli ainoa, jonka näki oikeudenmukaisena yli 40 prosenttia vastaajista.
Muut vastausvaihtoehdot olivat selvästi harvinaisempia. Esimerkiksi määräaikaista koulusta erottamista kannatti 34 prosenttia (37 %, jos tekijä 15-vuotias), sakkoa 29 prosenttia (38 %) ja sovittelua 15 prosenttia (19 %) vastaajista. Sosiaalityöntekijä, poliisi ja jälki-istunto mainittiin jo tapahtumakuvauksessa, joten niiden mainitseminen saattaa heijastaa myös nuorten käsityksiä siitä, miten kyselyyn olisi toivottavaa vastata. Kummassakin esimerkissä alle neljä prosenttia nuorista piti oikeudenmukaisena, että tekijälle ei tulisi mitään seuraamuksia.
Kun nuorten arvioita oikeudenmukaisista seuraamuksista verrataan heidän arvioihinsa todennäköisistä seuraamuksista, havaitaan kiinnostavia eroja: vain 24 prosenttia (30 %, jos tekijä 15-vuotias) nuorista arvioi, että uhri todellisuudessa saisi korvauksia. Myös ilmoittaminen poliisille ja sosiaalityöntekijälle näyttivät harvinaisemmilta tavoilta puuttua väkivaltaan, kun oikeustajun sijaan pyydettiin arvioita todellisesta toimintatavasta. Ainoastaan jälki-istunnon toteutuminen näytti nuorten arvioissa todennäköisemmältä kuin sen kannatus. Nuorista 9–10 prosenttia uskoi, että tekijälle ei tulisi mitään seuraamuksia.
Ikätoverinsa tekemän väkivallan uhriksi joutuneiden nuorten vastaukset eivät juuri eronneet koko ikäluokan vastauksista. Lähes vastaava osuus heistä (11–14 %) uskoi, että tekijälle ei tulisi ollenkaan seuraamuksia. Sen sijaan väkivaltaa tehneiden nuorten näkemykset erosivat vastaajien enemmistön näkemyksistä. He sekä kannattivat useimpia kysyttyjä seuraamuksia muita nuoria vähemmän että uskoivat harvemmin niiden toteutumiseen. Jopa viidennes väkivaltaa tehneistä (21–22 %) nuorista arvioi, että kuvatusta väkivaltatilanteesta ei todellisuudessa seuraisi mitään.
Nuorten oikeustaju peilaa yhteiskunnan tilaa
Koska nuoret olivat hyvin pessimistisiä sekä poliisin että sosiaalityöntekijän puuttumisen vaikutuksista väkivallan jatkumiseen, tulevaisuudessa tulisi selvittää nuorten omia ajatuksia toimivista keinoista.
Tulokset osoittavat, että valtaosa nuorista tuomitsee väkivallan ja ajattelee, että teosta pitäisi tulla seurauksia. Koska nuoret olivat hyvin pessimistisiä sekä poliisin että sosiaalityöntekijän puuttumisen vaikutuksista väkivallan jatkumiseen, tulevaisuudessa tulisi selvittää nuorten omia ajatuksia toimivista keinoista. Keinon vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus ovat erillisiä kysymyksiä.
Nuorten mielestä oikeudenmukaisin seuraamus oli velvollisuus korvata teko uhrille. On vaikea arvioida, tietävätkö kyselyyn vastanneet nuoret, että vahingonkorvausvelvollisuus koskettaa myös alle 15-vuotiaita. Rikossovittelu on keskeinen keino myös alle 15-vuotiaan korvausvastuun varmistamisessa (ks. Ilona Rimpilän ja Minna Kososen kirjoitus aiheesta). Jos nuorella tai hänen huoltajillaan ei kuitenkaan ole kiinnostusta asian sopimiseen, vahingonkorvauksen hakeminen on työlästä. Nuorten arviot siitä, että uhri ei useimmissa tapauksissa saisi korvausta, saattavatkin olla realistisia.
Toisin kuin välillä pelätään, nuorten oikeustaju ei näyttäydy mitenkään äärimmäisen ankarana: vain pieni osuus vastaajista kannattaa vakavinta kysyttyä rikosseuraamusta eli ehdotonta vankeutta. Toisaalta nuorilla – kuten aikuisillakaan – ei välttämättä ole kovin selkeää käsitystä kaikkien sanktioiden sisällöstä. Nuorten näkemyksistä kannattaa kuitenkin olla kiinnostunut. Vaikka kyselytutkimuksella mitatuista mielipiteistä ei ole tuomitsemisen ohjenuoraksi, oikeustajulla on merkitystä. Erityisen tärkeitä ovat nuorten käsitykset siitä, mitä väkivallasta todellisuudessa seuraisi. Jos nuoret eivät usko, että yhteiskunnan keinot puuttua väkivaltaan ovat oikeudenmukaisia ja toimivia, miksi he kertoisivat kokemastaan tai näkemästään väkivallasta aikuisille? Nuorten luottamus ansaitaan teoilla.
Karoliina Suonpää
Kirjoittaja on tutkijatohtori Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa ja vastaa Nuorisorikollisuuskyselyn toteuttamisesta.
Kirjoitus perustuu vuoden 2024 Nuorisorikollisuuskyselyyn.
Kuva: Unsplash