Koulukiusaamiseen on puututtava tehokkaammin
Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivalli on tutkinut koulukiusaamista jo gradustaan lähtien. Gradun aiheen pariin 1990-luvun alussa ja myöhemmin väitöskirjatutkijaksi häntä rohkaisi professori Kirsti Lagerspetz, joka oli tehnyt aggressiotutkimusta 1960-luvulta alkaen ja tutkinut myös koulukiusaamista. Julkinen keskustelu ilmiöstä oli Suomessa käynnistynyt vahvasti Suomen ensimmäisen, Raumalla vuonna 1989 tapahtuneen kouluampumisen jälkeen.
– Koulukiusaamisen kaltaista ilmiötä tutkiessa tulee väistämättä mieleen, miten ongelma voitaisiin ratkaista. Siten oli luontevaa samalla miettiä interventioita ja ennaltaehkäisyä. Esikuvanani oli Dan Olweus, joka oli tehnyt ensimmäiset koulukiusaamista koskevat tutkimukset 70-luvulla Ruotsissa ja 80-luvulla kehittänyt kiusaamisen ehkäisyn ohjelman Norjassa, Salmivalli kertoo.
– Tietysti ongelma on osoittautunut kovin vaikeaksi ratkaista. Ihmisten muutoksella on valitettavasti rajansa. Kiusaaminen on samankaltainen ikuinen kysymys kuin miten voidaan poistaa ihmisten ilkeys tai saada sodat loppumaan.
Vaikuttavuustutkimus on välttämätön osa kehittämistyötä
Väitöskirjan (1998) jälkeen Christina Salmivalli aloitti koulukiusaamisen interventioiden kehittämisen pienillä hankkeilla; esimerkiksi Turussa ja Helsingissä toteutettiin interventiotutkimus, joka perustui lähinnä opettajien koulutukseen. Hän kävi puhumassa aiheesta paljon erilaisissa tilaisuuksissa ja osallistui työryhmiin. Kerran ollessaan kuultavana opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä hän päätti rohkeasti ehdottaa laajaa kouluissa toteuttavaa ohjelmaa. Lopulta syksyllä 2006 ministeriö päätti, että Suomeen kehitetään koulukiusaamisen vastainen ohjelma.
– Olin oikeastaan hämmästynyt, että ajatukseeni tartuttiin, koska tuolloin yleisesti nähtiin, ettei ylhäältäpäin annettu toimintaohjelma sovi koulujärjestelmään ja koulujen autonomiaan. Suomessa oli tapana velvoittaa koulut tekemään asioita lainsäädännön kautta.
Kiusaamisen vastaiselle KiVa Koulu -ohjelmalle oli ratkaisevaa, että ministeriöltä saatiin kehittämiseen hyvät resurssit ja vapaat kädet. Tutkijoiden näkökulmasta oli tärkeää, että ohjelman vaikuttavuutta saatiin tutkittua ennen sen käyttöönottoa kaikissa kouluissa. Myös vaikuttavuustutkimuksen tekemiseen saatiin heti alussa resursseja ministeriöltä ja myöhemmin lisää Suomen Akatemialta, Salmivalli kertoo.
– Halusimme tehdä isomman ja paremman vaikuttavuustutkimuksen kuin koskaan ennen missään muualla. Luulen, että se myös toteutui. Keräsimme niin monipuolista dataa, että olemme viime päiviin asti hyödyntäneet sitä. Nyt olemme ottaneet yhteyttä uudestaan vaikuttavuustutkimuksessa mukana olleisiin koululaisiin, nykyään nuoriin aikuisiin, ja pyytäneet heitä seurantatutkimukseen.
Kunnianhimoinen KiVa Koulu -ohjelma valloittanut maailmaa
Poikkeuksellista oli myös, miten KiVa Koulu -ohjelma lähti leviämään kansainvälisesti. Christina Salmivalli kertoo, että opetus- ja kulttuuriministeriössä oltiin ensin varautuneita ulkomaisen kiinnostuksen suhteen. Lopulta ministeriö antoi Turun yliopistolle oikeuden viedä ohjelmaa ulkomaille ja myydä lisenssisopimuksia.
– Ajatus oli lisenssimaksuilla rahoittaa Suomen toimintaa, ja näin se on mennytkin. Tällä hetkellä KiVa Koulu pyörii lähinnä vientitulojen varassa. Suomalaisten koulujen lisenssimaksu on hyvin pieni näihin verrattuna. Koko ajan tulee uusia maita mukaan, viimeksi Kolumbia ja Kazakstan.
Salmivalli on nykyään KiVa Koulussa mukana lähinnä Turun yliopistoon perustetun elinkeinotoiminnan yksikön vetäjän roolissa. Yksikön tuotteista KiVa Koulu on merkittävin, muita ovat KiVa vienti, KiVa kotimaan toiminta, Opintokamu-ohjelma toiselle asteelle, Allu-lukutesti ja kieliluokkavalinnat.
KiVa Koulu -ohjelman sisältöjen uudistamistarpeita mietitään koko ajan, materiaaleja päivitetään ja uusia osioitakin on tuotettu, esimerkiksi seksuaalisen häirinnän ehkäisyn materiaali. Vaikeutena on muun muassa materiaalin tuottamisen kalleus, erityisesti sen vuoksi että mukana on paljon maita ja tarvitaan monia kieliversioita.
– Ymmärrän opettajien toiveet saada uutta, kun maailma muuttuu ja tulee uusia ilmiöitä. Silti nämä asiat eivät kuitenkaan sillä tavoin muutu, etteivätkö materiaaliemme keskustelut ja aktiviteetit yhä toimisi. Ohjelman sisältöjen uudistaminen on ongelma myös vaikuttavuuden kannalta. Mitä enemmän erkaannumme alkuperäisestä ohjelmasta, sitä epävarmempaa vaikuttavuus on.
Miksi kiusaamiseen puuttuminen epäonnistuu?
Professori Salmivallin tutkimusryhmällä on tällä hetkellä Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) iso viiden vuoden rahoitus. Hankkeessa on pyritty tutkimaan sitä, miten aikuiset kouluissa todellisuudessa puuttuvat kiusaamiseen ja miksi puuttuminen joskus epäonnistuu. Hankeaikaa on jäljellä vielä vuosi.
– Viime vuosikymmeninä on ollut paljon optimismia, että kiusaamista kouluissa voidaan ehkäistä tehokkaasti. Mutta tosiasia on, että kehitettyjen ohjelmien vaikuttavuus on yleensä paljon toivottua vähäisempää. Vaikka ohjelmaa toteutettaisiin koulussa vuosia systemaattisesti, silti joitakin lapsia kiusataan. Paljon on myös tapauksia, joissa kiusaaminen puuttumisesta huolimatta jatkuu.
Salmivallin uudessa hankkeessa tutkitaan ”terveen kontekstin paradoksiksi” kutsuttua ilmiötä (eng. healthy context paradox). Kun kiusaamisen määrä koulussa saadaan vähenemään, yhä kiusaamisen kohteena olevien oppilaiden hyvinvointi laskee entisestään. Eli tilanteessa, jossa kiusaaminen on harvinaista, kiusatuksi joutumisen seuraukset ovat erityisen vahvat ja vakavat.
– Puuttumisen epäonnistumiseen vaikuttavat osittain yksilötason tekijät, mutta eroja on myös koulujen välillä. Olemme seuranneet kymmeniä kouluja eri puolilla Suomea ja pyytäneet aikuisia raportoimaan mobiilisovelluksen kautta jokainen tapaus, jossa hän on puuttunut kiusaamisen. Vaikka koulun aikuiset saavat tarkan ohjeistuksen puuttua tietyllä tavalla ja heillä on jopa ohjeet mukanaan puhelimen sovelluksessa, usein he kuitenkin toimivat toisella tavalla. Silloin kun ohjeistuksen mukaan toimitaan, onnistumisprosentti on huikeasti suurempi, Salmivalli kertoo.
Salmivalli ei ole vielä keksinyt, miten tutkimustulosta voi hyödyntää, koska ei koulujen ja opettajien moittiminenkaan ole hedelmällistä. Hän arvioi, että opettajat ovat nykyään rasittuneita eri vaatimusten ja paineiden keskellä. Kouluihin tarvittaisiinkin lisää muita aikuisia, jotta kiusaamiseen pystyttäisiin puuttumaan asianmukaisesti.
– Yksi puute kuitenkin on, että opettajien koulutuksessa ei vieläkään puhuta riittävästi kiusaamisen ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta. Keinojen oppiminen koulutusaikana olisi ihannetilanne täydennyskoulutuksen tai erillisen toimenpideohjelman sijaan. Kaikki nämä vuodet opettajat ovat sanoneet, ettei heillä ole riittävästi tietoa ja osaamista, Salmivalli harmittelee.
Hänen mielestään on surullista ja turhauttavaa, että tiedosta huolimatta ei pystytä puuttumaan paremmin. Kiusaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, jotka ovat myös yhteiskunnalle kalliita.
– On tietysti myös kiusaavia oppilaita, joiden käyttäytymiseen opettajien ja muiden aikuisten on vaikea vaikuttaa. Juuri siitä syystä olemme KiVa Koulussa alusta asti korostaneet koko ryhmään vaikuttamista. On tärkeää, etteivät muut oppilaat, jotka ovat sivusta seuraajia tilanteissa, palkitsisi kiusaamiskäyttäytymistä esimerkiksi nauramalla. Sen sijaan heidän pitäisi yrittää tukea kiusattua ja osoittaa hänen kuuluvan porukkaan.
Tutkimusta geenien ja koulunvaihdon vaikutuksesta
Salmivalli kertoo, että ERC-hankkeessa kerätään aiemmassa vaikuttavuustutkimuksessa mukana olleilta myös DNA:ta, jotta voidaan tarkastella perimän vaikutusta lapsen käyttäytymiseen ja löytää keinoja käyttäytymiseen vaikuttamiseen. Hanke poikinut myös uusia tutkimuksia. Samalla kun sylkinäytteitä on kerätty, ihmisiä on pyydetty vastaamaan kyselytutkimukseen sekä pyydetty lupaa yhdistää heidän tietonsa suomalaisiin rekisteriaineistoihin. Esimerkiksi Turun yliopiston Tiina Turunen tutkii erityyppisiä kiusaavia oppilaita ja mitä heistä on tullut aikuisina.
– Osa kiusaajista on nuoruusiässä hyvin suosittuja ja johtajatyyppejä, osa taas voi olla itsekin kiusaamisen kohteena ja pärjää huonosti koulussa. On kiinnostavaa katsoa, miten esimerkiksi suositut kiusaajat ovat myöhemmässä elämässä pärjänneet.
Christina Salmivalli näkee, että myös lainsäädännöllä on oma merkityksensä kiusaamisen vastaisessa työssä. Monessa maassa lait edellyttävät, että koulun pitää ehkäistä kiusaamista ja puuttua siihen. Ongelmana on kuitenkin se, kenellä on viime kädessä vastuu, jos näin ei tapahdu ja vaatimus lapsen turvallisesta kouluympäristöstä ei toteudu.
Turun yliopistossa on tutkittu viime vuosina myös sitä, voiko koulunvaihdosta olla hyötyä. Tulosten mukaan koulun tai luokan vaihtaminen lisää jonkin verran kiusatuksi joutumisen riskiä. Aikaisemmassa koulussa kiusatuilla alakoululaisilla, etenkin eniten kiusatuilla, tilanne kuitenkin usein helpottui. Yläkoulussa vaikutus oli varsin pieni, eikä koulunvaihto näyttänyt yhtä tehokkaalta.
– On tärkeää, että kiusatulla oppilaalla on mahdollisuus vaihtaa uuteen kouluun, jos ympäristöä ei ole saatu turvalliseksi. Usein oppilas ja hänen vanhempansa sitä haluavatkin, mutta julkisessa keskustelussa painottuu näkökulma, miksi kiusatun täytyy vaihtaa koulua. On tietenkin toinen kysymys, onko tämä oikein, mutta kiusatun lapsen tilannetta se voi auttaa.
Kiusaamisen määrä kääntymässä jälleen laskuun?
Kiusaamiskeskustelussa ovat tyypillisiä myös tulkintaongelmat siitä, mikä on kiusaamista. Salmivallin mukaan sekin on totta, että aina kun kiusaamisen määrä saadaan vähenemään, tunnistetaan uusia kiusaamisen muotoja. Lisäksi usein keskustellaan siitä, saako puhua koulukiusaamisesta vai pitääkö puhua kouluväkivallasta. Salmivallilta ilmestyi viime syksynä yleistajuinen kirja Kiusaamisväkivalta. Hänen mielestään kiusaamistermiä ei kannata hylätä.
– Minusta on tärkeää, että tunnistamme kiusaamisen ilmiön, joka on omanlaistaan väkivaltaa. Kiusaamiselle tunnusomaista on, että yksi henkilö on systemaattisen väkivallan kohteena, mikä tekee siitä erityisen traumaattista. Jos puhuisimme vain kouluväkivallasta, meiltä jäisi huomaamatta suuri osa kiusaamisesta, joka on yleisimmin sanallista tai ryhmästä ulos sulkemista.
Kouluterveyskyselyn ja samoin KiVa-kyselyn mukaan kiusaamisen määrä väheni Suomessa kymmenen vuoden ajan, kunnes muutama vuosi sitten sekä kiusattujen että kiusaavien oppilaiden määrässä tapahtui käänne ja luvut lähtivät nousuun. Myös muissa maissa on huomattu sama trendi.
– On pohdittu yhteyttä koronakriisiin ja sen jälkiseurauksiin, muttei sekään ole hyvä selitys. Ehkä kyse on ylipäätään maailmantilanteesta, yleisestä ilmapiiristä ja polarisaatiosta. Esimerkiksi negatiivinen somekommentointi on räjähtänyt ennen näkemättömällä tavalla, Salmivalli pohtii.
Haastatteluhetkellä Salmivalli oli juuri saanut kevään KiVa-kyselyn ensimmäiset tulokset. Niiden mukaan kiusaamisen määrä on lähtenyt uudelleen laskuun, mistä hän on hyvin iloinen. Syksyllä nähdään, onko Kouluterveyskyselyssä sama trendi.
Riikka Kostiainen
Kuva: Salmivallin kotialbumi