Barcelonan malli ehkäisee nuorten jengiväkivaltaa
Nuorten jengiytyminen ja väkivalta on viime vuosina herättänyt paljon huolta. Keskustelussa on kuitenkin jymähdetty pohtimaan rangaistuskeskeisiä ratkaisuja ja mallia on otettu Ruotsista, jossa toteutetaan parhaillaan merkittäviä toimia jengiytymisen pysäyttämiseksi. Esimerkiksi alaikäisten jengeihin rekrytoimista yritetään estää alentamalla rikosoikeudellista vastuuikärajaa vakavien väkivaltarikoksien osalta 13 vuoteen. Tämän kaltaiset ratkaisut haastavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion rikosoikeudellisia lähtökohtia, joissa nuorten kohdalla painopiste on ollut ennaltaehkäisyssä.
Hallituksen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisyä koskeva ohjelma sisältää useita rangaistuskeskeisiä toimenpiteitä, kuten niin kutsuttu ja sittemmin voimaan tullut katujengilaki (178/2025). Lakimuutoksen on pelätty lisäävän etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten kriminalisointia. Ohjelmassa on kuitenkin mukana myös vähemmälle huomiolle jääneitä keinoja, kuten mahdollisuus hyödyntää sovittelua nuorten väkivallan kierteiden ehkäisemiseksi. Sovittelu perustuu restoratiivisen oikeuden periaatteisiin ja toimii vaihtoehtona rikosoikeudelliselle prosessille.
Sovittelun lähestymistapoja etsitään liian usein verrokkimaista
Suomessa rikos- ja eräiden riita-asioiden sovittelua koskeva laki (1015/2005) on turvannut sovittelupalvelujen saatavuuden valtakunnallisesti vuodesta 2006 lähtien. Käytännössä sovittelutoiminta on painottunut uhrin ja tekijän väliseen konfliktin sovitteluun, vaikka laajempia sovittelumuotoja on sovellettu erityisesti nuorten väkivaltatilanteiden ratkaisemiseen.
Aseman Lapset ry:n kehittämä katusovittelu on tästä hyvä esimerkki. Nuorten välisiä konflikteja ratkotaan moniammatillisesti opettajien, poliisin ja nuorisotyöntekijöiden sekä perheenjäsenten kesken.
Sovittelun mahdollisuuksia ymmärrettäisiin paremmin, jos erilaisia lähestymistapoja tarkasteltaisiin myös muualta. Kansainvälinen rikosoikeudellinen kehitys on perinteisesti kulkenut englanninkielisistä maista muualle globaaliin pohjoiseen, kun taas esimerkiksi Etelä-Euroopan tai Latinalaisen Amerikan asiantuntemusta ja käytäntöjä ole juurikaan huomioitu. Tästä syystä lähdimme vuoden 2025 lopulla Barcelonaan tutustumaan paikalliseen sovittelun malliin. Tapasimme TRANSGANG-hankkeen tutkijoita ja viranomaisia, jotka ovat yhteistyössä ratkoneet nuorisojengeihin liittyviä konflikteja koko 2000-luvun ajan.
Mikä Barcelonan malli?
Barcelonan jengiongelman synty toistaa samaa tarinaa kuin monissa muissakin suurkaupungeissa: se kehittyi vuosituhannen alussa, kun erityisesti Etelä-Amerikasta työn perässä muuttaneet siirtolaiset ja heidän lapsensa asettuivat kaupungin huono-osaisille alueille ilman riittäviä tukirakenteita. Osa nuorista alkoi hakea turvaa ja yhteenkuuluvuutta jengeistä, joiden välille syntyi konflikteja.
Vastauksia etsittiin asiantuntijoiden sijaan heiltä, jotka tunsivat ilmiön parhaiten: nuorilta ja jengiläisiltä.
Kun nuorten jengiytyminen alkoi nostaa päätään, Barcelonan kaupunki, Katalonian poliisi, tutkijat sekä nuoriso- ja sosiaalityöntekijät päättivät yhteisvoimin selvittää, mistä ongelma johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Vastauksia etsittiin asiantuntijoiden sijaan heiltä, jotka tunsivat ilmiön parhaiten: nuorilta ja jengiläisiltä.
Poliisissa ohjattiin resursseja jalkautuvaan työhön katutasolle, jengiläisiin luotiin kontakteja, yhteisöihin ja asuinalueisiin tutustuttiin paremmin. Tutkijat selvittivät, mikä sai aikaan konfliktien kärjistymisen ja mikä oli eri jengien näkökulma vallitsevaan tilanteeseen. Katalonian poliisin johtotaso matkusti Etelä-Amerikkaan ymmärtääkseen paremmin Barcelonaan kehittyvien jengien historiallisia, kulttuurisia ja poliittisia taustoja. Selvisi, että kyse ei ollut yhteiskunnasta irrallaan toimivista rikollisjengeistä, vaan ulkomaalaistaustaisten nuorten verkostoista, jotka kokivat syvää ulkopuolisuutta.
Sovittelulla tulisi purkaa ryhmiin kohdistuvaa stigmaa
Suomeen verrattuna Barcelonan malli perustuu huomattavasti laajempaan ymmärrykseen siitä, mitä sovittelu ylipäätään tarkoittaa ja miten sitä käytännössä toteutetaan. Kun jengiongelmaa alettiin 2000-luvun alkupuolella ratkoa, sovittelutyö ulotettiin paljon yksilöiden välistä sovittelua laajemmalle.
Ensinnäkin Barcelonan mallin lähtökohta on, että yhteiskunnan on tuettava jengimäiseen toimintaan hakeutuvia nuoria ratkomaan ryhmien välisiä konflikteja tai ne eskaloituvat jopa vuosia kestäväksi vihanpidoksi. Sen sijaan, että ryhmiin suhtaudutaan toisiaan ja yhteiskuntaa uhkaavina ”julkisina vihollisina”, niihin suhtaudutaan toimijoina, jotka on mahdollista saattaa yhteen etsimään konflikteihin väkivallattomia ratkaisuja.
Tätäkin radikaalimpi näkökulma on ymmärrys siitä, että sovittelua on tehtävä myös jengien ja muun yhteiskunnan välillä. Nuoret, jotka päätyvät ongelmallisiin jengeihin, kuuluvat usein marginalisoituihin väestöryhmiin. Heillä voi olla vaikeaa luottaa yhteiskunnan järjestelmiin ja valtaväestöön kokemansa syrjinnän perusteella. Rankaisukeskeinen julkinen keskustelu ja ennakkoluulot voimistavat vastakkainasettelua.
Barcelonan malli ohjaa sovittelemaan tätä kriminalisoitujen nuorten ja yhteiskunnan välistä konfliktia luottamuksen, yhteistyön ja rauhan lisäämiseksi. Pyrkimyksenä on eteenkin nuorten ryhmään kohdistuvan stigman ja jengileiman purkaminen.
Päämääränä jengien ja nuorten ryhmien tunnustaminen
Barcelonassa sovittelun keinoksi otettiin nuorten jengien liittyvän kulttuurin tunnustaminen. Tutkijat viittaavat usein filosofi Axel Honnethiin, jonka mukaan tunnustaminen tarkoittaa yksilöiden ja ryhmien sosiaalisen arvon huomioivaa toimintaa. Barcelonan mallissa tätä periaatetta sovellettiin käytäntöön. Esimerkiksi poliisi otti jengiläiset mukaan keskustelemaan uusista toimintamalleista, alkoi puhua katujengien sijaan ongelmallisista nuorisoryhmistä ja muutti tapaa toimia median kanssa: tiiviiden tiedotustilaisuuksien sijaan järjestettiin keskusteluita, joissa avattiin jengi-ilmiön yhteiskunnallisia taustoja.
Äärimmäisin esimerkki jengien tunnustamisesta on prosessi, jonka lopputuloksena kahdesta keskenään konfliktissa olevasta jengistä tehtiin virallisia yhdistyksiä. Sovittelun avulla jengit otettiin osaksi yhteiskuntaa ja yhdistysmuotoisina ne alkoivat vetää nuoria mukaan urheilu- ja kulttuuritoimintaan sekä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Katujen turvallisuus lisääntyi, väkivalta ja konfliktit vähenivät.
Oleellisinta on prosessin aikaansaama sosiaalinen muutos. Nuorten paheksutut identiteetit saivat hyväksyntää. Koodit ja symbolit, joita oli pidetty vain väkivallan ja rikollisuuden merkkeinä, saivat positiivisia merkityksiä. Myös musiikin, elokuvan ja teatterin avulla jengiläisten tarinoita tuotiin esiin marginaalista. ”Negatiivinen on mahdollista kääntää positiiviseksi”, sanoo ex-jengiläinen César Andrade tänä vuonna englanniksi julkaistavassa kirjassa, jossa kuvataan Barcelonan Latin Kingsien matka pelätystä katujengistä yhdistykseksi.
Barcelonan malli edellyttää uudenlaista yhteistyötä
Barcelonan malli on toiminut niin hyvin, että se on levinnyt ympäri maailmaa vaihtoehtona kovien otteiden politiikalle. Toimiakseen malli edellyttää kuitenkin uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Suomessakin monialaiset verkostot auttavat rikoskierteessä olevia nuoria, mutta se ei riitä. Tarvitaan tutkijoiden, ilmiötä ratkovien viranomaisten sekä ennen muuta jengeiksi määriteltyjen ryhmien ja heidän sosiaalisen ympäristönsä välistä tiivistä yhteistyötä, jotta sovittelua sen laajassa muodossa on mahdollista toteuttaa.
Leimaamisen ja kriminalisoinnin sijaan on mahdollista sovitella.
Tutkimus osoittaa, että suhtautumalla nuoriin rikollisina heistä tulee rikollisia. Leimaamisen ja kriminalisoinnin sijaan on mahdollista sovitella. Samalla suomalaisen yhteiskunnan menestys on pitkään nojannut luottamukseen ja yhdenvertaisuuteen. Globaalilla tasolla me pidämme itseämme konfliktin ratkaisun mallimaana. Barcelonan malli osoittaa, ettei ole naiivia jatkaa tällä hyvin toimineella tiellä myös silloin, kun niin sanottuun jengiongelmaan etsitään ratkaisuja.
Malin Fransberg & Lotta Junnilainen
Malin Fransberg työskentelee tutkijatohtorina Nuorisotutkimusseuran Nuorten väkivallan yhteisöulottuvuudet -hankkeessa ja Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Nuorten ryhmät: vapaa-aika kaupunkitilassa, kontrolli ja rikollisuus (Y-GANG) hankkeessa.
Lotta Junnilainen on akatemiatutkija ja Helsingin yliopiston ihmismaantieteen yliopistonlehtori. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan suomalaista katujengi-ilmiötä sekä Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan kriminalisoitujen nuorten ja suomalaisen oikeusvaltion kohtaamisia.
Kuva: Lotta Junnilainen