Katujen turvallisuus kuuluu kaikille – tuloksia etnografisesta tutkimuksesta
Suomessa nuorten väkivaltarikollisuuden trendi on pitkällä aikavälillä ollut laskeva (Kaakinen & Näsi, 2021) ja rikollisuus kasaantuu yhä pienemmälle joukolle (Haapakangas 2020). Huumeet näyttelevät tänä päivänä yhä merkittävämpää roolia väkivaltaa kokeneiden (Kivivuori ym. 2024) sekä tehneiden (Tanskanen ym. 2026) nuorten osalta.
Ulos epätoivosta -tutkimuskonsortion tavoitteena on vähentää nuoriin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä tutkimalla ennenaikaiseen kuolemaan johtaneita tai läheltä piti -tapauksia.
Kartoitimme etnografisin havainnoinnein vaikeasti tavoitettavien nuorten arkea syksystä 2023 kesään 2024 matalan kynnyksen palveluissa ja asunnottomuutta kokevien nuorten tukipisteellä (Kaskela ym. 2026). Haastatteluihin tavoitimme yhteensä 24 nuorta aikuista, joista suurella osalla oli lähes päivittäistä päihteiden käyttöä sekä kokemuksia läheltä piti -tilanteista, kuten vakavasta väkivallasta, yliannostuksista ja itsemurhayrityksistä.
Tähän kirjoitukseen on nostettu nuorten vakavaan väkivaltaan liittyviä kokemuksia ja ratkaisukeinoja niiden ennaltaehkäisyyn.
Päihteet altistivat väkivallalle
Haastatteluissa kuvailtiin, kuinka asunnottomuus altisti erilaisille riskirekijöille. Nuorten kokema väkivalta oli raakaa ja arkipäiväistynyttä. Isoimmat riskitekijät liittyivät arkiseen päihteidenkäyttöön.
Päihdekulttuurin muutosta kuvailtiin kaoottisemmaksi ja impulsiivisemmaksi nimenomaan alfa-PVP:n yleistymisen takia. Päihtymistila aiheutti pitkiä unettomuusjaksoja, äkkipikaisuutta ja arvaamattomia kohtaamisia.
Mä olen ollut ainoastaan väkivaltainen, kun mä olen ollut, alfa-PVP:tä vetänyt. Silloin mun omatunto katoaa. Se tuo semmoisen itsevarmuuden siihen toimintaan ja sitten impulsiivisuuden. Silloin tulee ongelmia.
Usein päihteiden käyttö nähtiin altistavana tekijänä hyväksikäytölle. Nuoret kuvailivat niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa. Erityisesti nuoria naisia yhdistivät traumaattiset kokemukset seksuaalisesta väkivallasta.
Mä olen kuullut tämän monelta muultakin naispuoliselta, että siis se on, että lähisuhdeväkivalta, manipulointi, henkinen väkivalta, seksuaalinen väkivalta. Mä en ole tavannut yhtäkään käyttäjää, joka ei ole kokenut seksuaalirikosta, uhrina, naispuolista.
Huumevelat tyypillisin syy väkivaltaan
Laittomuuden takia päihteisiin liittyi riskejä, kuten ryöstön uhriksi joutumista. Huumevelat olivat tyypillinen syy vakavaan väkivaltaan. Usein kyse oli vaatimattomistakin summista tai keksityistä veloista. Väkivalta oikeutettiin myös itsepuolustuksena ja kostona.
Laittomien huumevelkojen käsittelyyn ei koettu olevan virallisia prosesseja. Ratkaisuja veloista aiheutuvaan väkivallan uhkaan oli nuorilla niukasti. Akuuteissa tilanteissa ei aina ollut muita keinoja kuin paeta maan alle. Omaa selustaa turvattiin myös välttämällä tiettyä seuraa.
Tai just vaikka mä myyn, niin se ei saisi olla normi, että väkivalta kuuluu tohon alaan. Mutta se väkisinkin kuuluu siihen. Mutta mä olen tavallaan tehnyt ton homman itselleni niin turvalliseksi, että mä en näe sellaisia ihmisiä, kenellä olisi joku väkivaltariski, että mulle kävisi jotain.
Alamaailman kulttuurillinen väkivalta
Haastatteluissa kuvailtiin, kuinka väkivalta ja huumeet kulkivat kuin limittäin alamaailman kulttuurissa. Usein nuori oli joutunut käyttämään väkivaltaa ja oli ollut itse sen kohteena. Osalla väkivalta esiintyi jo lapsuudessa, haasteiden vyyhtiä kuvailtiin ylisukupolvisiksi.
Se on vaikea puuttua semmoiseen asiaan, että jos sä olet oppinut, että sun miehen malli on se, että se hakkaa sun mutsia koko sun lapsuuden, niin todennäköisesti säkin teet sitä.
Väkivalta tapahtui usein ystävien tai toisensa tuntevien ihmisten välillä. Kovan hahmon esittämistä kuvailtiin selviytymiskeinona.
Se on ollu se opittu keino. Mun on ollu pakko todistaa ihmisille, että mun yli ei pysty kävellä. On ollu pakko tavallaa vähä luoda semmosta tietynlaista imagoa.
Väkivallan uhreiksi joutuneet harvemmin kantelivat rikoksesta poliisille, sillä ilmoituksen seurauksia pelättiin enemmän kuin rikoksia. Osalla nuorista oli myös kielteisiä kokemuksia viranomaisista. Päihtymyksen ja päihdeongelman kuvailtiin nostavan kynnystä avunsaannille.
Mutta jos sä käytät ja sä menet hakemaan apua, niin sitä tarjottaisiin, tiedätkö silleen, että se... Että kun kaikki sanoo, että lopeta ensin käyttäminen. Sitten silleen, että miten sä lopetat, kun sä et tiedä mistään muusta paremmasta.
Onko olemassa ratkaisuja vakavaan väkivaltaan?
Huumeita aktiivisesti käyttävät nuoret kuvailivat elävänsä pitkälti virallisen yhteiskunnallisen ulkopuolella, jossa pätevät eri normit. Nuorten oli vaikea keksiä ratkaisukeinoja vakavan väkivallan ehkäisemiseksi institutionaalisella tasolla, mutta mainitsivat keinoiksi huumeiden dekriminalisoinnin ja päihteitä käyttäville suunnatut turvakodit.
Katujen turvallisuuteen liittyvä huolipuhe kohdistuu tyypillisesti keskiluokkaisten ihmisten arjen turvallisuuteen, mutta todellisuudessa riskit kasautuvat pienelle joukolle nuoria.
Katujen turvallisuuteen liittyvä huolipuhe kohdistuu tyypillisesti keskiluokkaisten ihmisten arjen turvallisuuteen. Todellisuudessa katuväkivaltaan liittyvät riskit kuitenkin kasautuvat pienelle joukolle nuoria, joilla on ongelmia asunnottomuuden ja päihteiden käytön kanssa. Heidän kohtaamansa väkivalta unohtuu helposti julkisesta keskustelusta.
Katuväkivaltaa kuvataan usein organisoituneiden jengien kautta. Haastattelemamme nuoret olivat yksilöitä, joista jokainen pyrki tavallaan selviytymään arjestaan alamaailmassa. He kohtasivat paljon väkivaltaa elämässään, mutta eivät tyypillisesti kuvanneet kokemaansa uhkaa järjestäytyneiden katujengien kautta vaan tuttujen välisenä huumeidenkäyttöön tai -hankkimiseen liittyvänä väkivaltana.
Nuoret jäävät usein yksin omien haasteidensa kanssa, jolloin rikollisuuskierrettä on vaikea katkaista. Vaikeisiin elämäntilanteisiin tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Toistaiseksi ei ole sovittelumenetelmiä laittomiin velkoihin ja anonyymejä palveluita voisi laajentaa myös väkivallan ennaltaehkäisyyn. Myös hoitoja voisi kehittää muuttuvien päihdetrendien mukaisesti. Luottamus kuuluu hyvinvointivaltion perusteisiin – tätä olisi vahvistettava takaamalla apu sitä tarvitsevalla. Katujen turvallisuus on kaikkien oikeus.
Alix Helfer & Teemu Kaskela
Alix Helfer työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusseurassa ja Teemu Kaskela tutkijana A-klinikkasäätiöllä. He ovat työskennelleet Ulos epätoivosta -hankkeessa vuodesta 2023 lähtien laajentaen perspektiiviä nuoriin palvelujen käyttäjinä.
Kiitokset
Haluamme kiittää yhteistyöjärjestöjä mahdollisuudesta tavoittaa haastateltavia ja nuoria rohkeudesta tulla kertomaan kokemuksistaan. Ulos epätoivosta -tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Lähteet:
Haapakangas, K. (2020). Nuorten rikollisuus on laskussa – mutta pieni joukko nuorista tekee yhä enemmän ja vakavampia rikoksia. Tilastokeskus.
Kaakinen, M. & Näsi, M. (2021). Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995–2020. Kriminologia, 1(1). doi: 10.54332/krim.109017
Kaskela, T., Helfer, A., Tourunen, J. & Pitkänen, T. (2026) Reaching Hard-to-Reach Young People: Methodological and Ethical Considerations in Data Collection. Nordisk tidsskrift for ungdomsforskning 6:2, 1–19.
Kivivuori, J., Tanskanen, M.A., Suonpää, K., Raeste, A.J. (2024). Comparing youth and adult homicide victimization in Finland 2002–2018: A latent class approach. Nordic Journal of Criminology 25:1, 1–17.
Tanskanen M., Karjalainen K., Törölä, M., Raeste, A., Malinen, S. & Kivivuori, J. (2026) Substance use patterns and homicide in Finland, 2002–2022: Comparison of young and adult offenders, International Journal of Drug Policy, Volume 148.
Kuva: Riikka Kostiainen