Mitä on nuorikeskeisyys nuorisorikollisuuden torjunnassa?
Näkökulmia katujengi-ilmiöön -kurssi koostui luennoista, tutkimusartikkeleiden lukemisesta, yhteisistä keskusteluista sekä opiskelijoiden kohtaamisista nuorten kanssa. Opiskelijat jalkautuivat keskustelemaan nuorten kanssa erilaisissa ryhmissä, toteuttivat Digiraadin, haastattelivat nuorisotutkijaa, lukivat jengeistä kirjoitettuja romaaneja sekä analysoivat omia kohtaamisiaan ja työkokemuksiaan nuorten parissa. Tavoitteena oli pohtia, miten nuorten näkökulmat, ajatukset, kokemukset ja arjen havainnot voidaan tuoda osaksi keskustelua jengiytymisestä ja nuorisorikollisuuden ehkäisystä.
Mikäli haluamme ottaa vakavasti nuorten kokemukset ja nuorten yhteiskunnallisen tiedon, meidän on lakattava ajattelemasta tietävämme paremmin.
Kurssin työskentelyä ohjasi ajatus nuorisotutkimuksellisesta mielikuvituksesta (Honkatukia 2024). Se tarkoittaa pyrkimystä tarkastella nuoria ja nuoruutta tavoilla, jotka eivät tyydy aikuiskeskeisiin oletuksiin tai ennalta annettuihin käsityksiin. Nuorisotutkimuksellinen mielikuvitus korostaa, että nuorten kokemukset ja näkemykset ovat arvokasta tietoa, joka valitettavan usein sivuutetaan yhteiskunnassa.
On kuitenkin tärkeää nähdä nuorten tieto ja kokemus tärkeänä yhteiskunnallisena tietona, joka haastaa aikuisyhteiskunnan itsestäänselvyyksiä ja tuo näkyviin sellaisia arjen ilmiöitä, joita aikuiset eivät aina huomaa. Tämä lähestymistapa vaatii tutkijalta ja ammattilaiselta luottamuksen rakentamista nuoriin, herkkyyttä kuunnella, kykyä liikkua eri näkökulmien välillä sekä valmiutta oppia nuorilta.
Nuorisotutkimuksellinen mielikuvitus on ohjenuora, joka auttaa näkemään nuorten maailman heidän omista lähtökohdistaan ja tunnistamaan yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Juuri tähän pyrimme kurssilla: avaamaan tilaa nuorten kokemuksille ja haastamaan aikuislähtöisiä tulkintoja, jotka usein ohittavat nuorten omat näkemykset.
Nuoret ovat moninainen ryhmä
Kurssin pohdinnat ja aineisto osoittivat, että nuoret ovat moninainen ja keskenään erilainen joukko. Julkinen keskustelu esittää nuoret usein yhtenä ryhmänä, mutta heidän elämäänsä muovaavat esimerkiksi heidän yhteiskunnallinen asemansa, perhetaustansa, sukupuolensa, maahanmuuttotaustansa, kaverisuhteensa tai elämänkokemuksensa.
Näiden tekijöiden määrittämät erot näkyvät konkreettisesti siinä, millaiseksi nuoret kokevat arkisen turvallisuutensa ja viranomaisten toiminnan. Esimerkiksi havaitsimme kurssilla, että siinä missä monille poliisi edustaa turvaa ja luotettavuutta, pakolaistaustaisille nuorille poliisi voi symboloida pelkoa, kontrollia ja eriarvoisuuden kokemusten jatkumista. Nuorikeskeinen lähestymistapa edellyttää, että näitä eroja ei ohiteta, vaan ne tunnistetaan, otetaan vakavasti ja ymmärretään ilmiöinä, jotka vaikuttavat suoraan nuorten mahdollisuuksiin elää ja toimia yhteiskunnassa haluamillaan tavoilla.
Ytimessä kuulumisen kokemus
Kurssilla nousi toistuvasti esiin, että nuorten hyvinvoinnin keskiössä on kokemus kuulumisesta ja siitä, että on arvostettu jäsen itselle tärkeässä yhteisössä. Kuuluminen ystäväpiiriin, mielekkäät harrastukset ja vapaa-ajan toiminta sekä arvostuksen saaminen koulussa ja lähiyhteisöissä rakentavat perustan myönteiselle kehitykselle ja suojaavat monilta haitallisilta ilmiöiltä.
Kuulumisen mahdollisuus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Taloudellinen eriarvoisuus, rasismi ja syrjintä kaventavat joidenkin nuorten mahdollisuuksia toteuttaa itseään yhteiskunnan toivomin tavoin ja kiinnittyä yhteisöihin. Kun nuori ei löydä paikkoja kuulumiselle tai kuulumisen mahdollisuudet estyvät, hän saattaa etsiä yhteyttä ja hyväksyntää tavoilla, jotka aikuisyhteiskunnassa tulkitaan uhkina. Tällaisia voivat olla tiiviit julkisessa tilassa hengailevat kaveriporukat, jotka toisinaan nimetään rikollisiksi jengeiksi ja joihin suhtaudutaan kielteisesti.
Tällaiset tulkinnat voivat johtaa lisääntyvään kontrolliin, mikä heikentää nuorten kokemusta kuulumisesta ja etäännyttää heitä yhteiskunnasta. Kun nuorten yhdessäoloa julkisissa tiloissa tulkitaan ongelmana tai uhkana, vaarana on, että nuoret joutuvat tekemään valintoja vertaisryhmään kuulumisen ja yhteiskunnassa vallitsevien normien välillä. Tämä lisää jännitteitä nuorten ja aikuisten maailmojen välille ja voi heikentää luottamusta yhteiskunnallisiin toimijoihin.
Vertaissuhteiden erityinen merkitys
Nuoruus on vaihe, jossa vertaissuhteet ovat keskeisiä identiteetin rakentamisen, arjen ja sosiaalisen oppimisen alueita. Vertaissuhteet ovat voimakas suojaava tekijänä, sillä ne lisäävät nuoren kokemusta kuulumisesta ja tuovat turvaa. Opiskelijoiden nuorten kanssa käymät keskustelut osoittivat, että vertaissuhteiden luonne ja saavutettavuus vaihtelevat nuorten välillä suuresti. Joillakin nuorilla on hyvät sosiaaliset suhteet, kun taas toiset jäävät toistuvasti ulkopuolisiksi.
Yhdessä opiskelijoiden kanssa toteutetun Digiraadin keskusteluissa nousi voimakkaasti esiin, että väkivalta ja kiusaaminen ovat monien nuorten arkea. Väkivallan ja kiusaamisen kokemukset ovat heille paljon konkreettisempia ja arkisempia ongelmia kuin “jengiytyminen” abstraktina käsitteenä. Monet nuoret joutuvat kohtaamaan väkivaltaa niin koulussa, vapaa-ajalla kuin verkossa. He toivovat aikuisten auttavan näissä tilanteissa.
Kuitenkin varsin yleinen kokemus vaikuttaa olevan, että nuorten on vaikea kertoa näistä tilanteista, vaikka kyse on usein kuormittavista kokemuksista. Aikuiset saattavat vähätellä nuorten kertomia kokemuksia puhuen “riidoista” tai “nuorten välisistä kinasteluista”. He voivat ylireagoida tai ohittaa nuorten huolet. Joskus ongelmista kertominen voi nuorten mielestä pahentaa tilannetta.
Aikuiset aina myöskään aina ymmärrä, miten nuorten sosiaaliset suhteet rakentuvat digitaalisen ja materiaalisen ympäristön tiloissa limittäin ja yhtäaikaisesti. Heidän mukaansa myös fyysisen ja digitaalinen väkivalta voivat limittyä toisiinsa niin, ettei niiden välistä rajaa ole mielekästä tehdä.
Kuuluminen nuoria koskevaan keskusteluun
Kurssin tavoitteena oli edistää sitä, että nuoret voivat kuulua heitä koskevaan keskusteluun. Esimerkiksi Digiraatiin osallistuneet nuoret kuvasivat, etteivät he tunnista itseään jengipuheessa esitetyistä yleistyksistä ja että keskustelu ohittaa heidän arjessaan olennaisimmat kysymykset, kuten kiusaamisen, väkivallan, sosiaalisten suhteiden paineet ja sen, löytyykö heidän elämässään välittäviä aikuisia ja turvallisia paikkoja.
Kurssin havaintojen mukaan luottamus yhteiskunnan instituutioihin rakentuu vain, jos nuoret kokevat saavansa oikeudenmukaista kohtelua. Tähän vaikuttavat omat kokemukset, henkilöhistoria ja erityisesti se, miten nuoret tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi eri tilanteissa.
Turvallisuus ja luottamus syntyy kuulumisesta, arvostuksesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Tämä näkökulma haastaa jengikeskustelun yksioikoisia tulkintoja ja korostaa nuorten oman kokemustiedon tärkeyttä.
Nuorikeskeisyyden merkitys ehkäisevässä työssä
Kurssin kokonaisuus osoittaa, että nuorikeskeisyys on ennen kaikkea tapa ymmärtää nuorten elämää heidän omista lähtökohdistaan. Se ei vähättele rikoksia mutta tarkastelee niitä suhteessa kuulumiseen, eriarvoisuuteen, väkivallan ja kiusaamisen kokemuksiin sekä nuoriin kohdistuviin odotuksiin. Kun nuorten näkökulmat otetaan vakavasti ja heille tarjotaan tilaa tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, syntyy edellytyksiä vaikuttavammalle ja oikeudenmukaisemmalle rikoksentorjunnalle.
Päivi Honkatukia
Kirjoittaja on nuorisotutkimuksen professori Tampereen ylipistossa.
Lähteet:
Digiraadin loppulausuma (2025)
Honkatukia, Päivi (2024) Honkatukia, P. (2024). Varjoista valoon – nuorten yhteiskunnallinen ääni ja mielikuvituksen voima. Nuorisotutkimus, 42(4), 68–75.
Nuoriso- ja jengirikollisuutta ehkäisevä ja torjuva toimenpideohjelma. Oikeusministeriö (2023)
Kuva: Pixabay