Prosessiarviointi vaikuttavuuden arvioinnin edellytyksenä
Robert Martinson (1927–1979) oli amerikkalainen sosiologi, joka arvioi vangeille suunnattujen kuntoutusohjelmien vaikuttavuutta. Vuonna 1974 hän julkaisi laajaa huomiota herättäneen artikkelin ”What Works”, jonka keskeinen viesti oli, että silloista tutkimusnäyttöä leimasivat heikko laatu ja suuri hajanaisuus: ja sama interventio saattoi joissakin tutkimuksissa vähentää rikoksen uusimista, mutta toisissa se näytti jopa lisäävän sitä.
Niin tehtiin johtopäätös: ”nothing works” – mikään ei toimi.
Koska ohjelmista ei saatu selkeää, toistettavaa ja johdonmukaista näyttöä, se tulkittiin laajasti niin, että kuntoutus strategiana oli epäonnistunut. Tämä johti kriminaalipolitiikassa suunnanmuutokseen: usko kuntoutukseen romahti ja painopiste siirtyi kontrolliin sekä rangaistusten koventamiseen.
Nothing works -keskustelu toimi lopulta myös myönteisenä herätteenä rikoksentorjunnalle ja vaikuttavuuden arvioinnille: painopiste siirtyi kysymykseen, mikä toimii, kenelle ja missä olosuhteissa. Samalla arvioinnissa korostui ohjelmien systemaattinen tarkastelu ja vaatimus laadukkaammista vaikuttavuuden arvioinnin asetelmista ja menetelmistä. Narratiivisten katsausten rinnalle yleistyivät kvantitatiiviset synteesit, joissa voidaan estimoida keskimääräisiä vaikutuksia ja tarkastella vaihtelua ohjelmien, kohderyhmien ja toteutuksen mukaan.
Rikoksentorjunnan arviointi Suomessa 2020-luvulla: samat haasteet
Tarve arvioida rikoksentorjuntainterventioiden vaikuttavuutta vahvoilla kausaaliasetelmilla on tunnistettu pitkään, mutta laadukkaat vaikuttavuuden arvioinnin asetelmat ovat Suomessa edelleen harvinaisia. Vaikuttavuuden arviointi usein kuitataankin palautekyselyillä tai muutamalla haastattelulla, jotka eivät kuitenkaan kerro vaikuttavuudesta mitään. Lisäksi: sikäli kuin vaikuttavuuden arviointia tehdään, asetelmaa ei suunnitella interventioon alusta pitäen, vaan tutkijan pitää yrittää se siihen jälkikäteen taikoa.
Vastaavasti rikoksentorjuntainterventioita toteutettaessa olemassa oleva tutkimuskirjallisuus jää usein huomiotta. Vaikuttavuutta moderoivista tekijöistä on kansainvälisessä kirjallisuudessa runsaasti näyttöä, ja toteutustapojen erot voivat selittää vaikutuksia yhtä paljon kuin itse intervention tyyppi. Jos rikoksentorjuntainterventioiden toteutuksessa hyödynnettäisiin systemaattisesti olemassa olevaa tutkimustietoa, niiden vaikuttavuus todennäköisesti paranisi.
Prosessiarviointi tärkeä osa arviointitutkimusta
Nuorille rikoksentekijöille suunnatut interventiot voidaan jäsentää karkeasti kahteen ryhmään: vakiomuotoisiin ja selkeästi määriteltyihin malleihin (esim. vakiintuneet terapeuttiset menetelmät) sekä heterogeeniseen joukkoon standardoimattomia toimintamalleja. Suuri osa rikoksentorjuntainterventioista kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Esimerkiksi moniammatillisten interventioiden yläkäsitteen alle mahtuu keskenään varsin erilaisia ja usein heikosti dokumentoituja toimintamalleja, joiden käytännöt usein ovat myös alati muuttuvia. Tästä syystä näistä interventioista on vaikea tuottaa yleistettävissä olevaa vaikuttavuustietoa.
Tämä korostaa prosessiarvioinnin merkitystä: ilman sitä ei usein tiedetä, minkä vaikuttavuutta ollaan arvioimassa, tai miten vaikutukset syntyvät – tai miksi ne jäävät syntymättä.
Turvalliset kadut – hankkeiden prosessiarviointi
Turvalliset kadut -kokonaisuudessa ehkäistään nuorten väkivaltaa vahvistamalla turvallista arkea ja yhteisöllisyyttä, puuttumalla huoliin varhain sekä ohjaamalla tukea tarvitsevia nuoria ja perheitä toimiviin palveluihin. Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitetuissa paikallisissa hankkeissa ehkäistään erityisesti nuorten katuväkivaltaa ja kehitetään nopeita tapoja, joilla yhteisöt ja ammattilaiset voivat tarttua alueellisiin ongelmiin. Toimet kattavat sekä ennaltaehkäisyn että rikoskierteessä olevien nuorten tukemisen, tavoitteena on ehkäistä ongelmien pitkittymistä ja kasaantumista.
Näiden hankkeiden prosessiarvioinnissa tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, millaiset tekijät voivat edesauttavaa hankkeiden etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista, ja millä tavoin nämä vaikutusmekanismit toimivat. Prosessiarvioinnin avulla pyritään ymmärtämään myös sitä, miten erilaiset toimintamallit ja menetelmät toimivat vaihtelevissa ympäristöissä. Käytännössä prosessiarviointia toteutetaan vuoden 2025–2026 välillä. Alkuvaiheessa kaikille hankkeille on toteutettu alkukartoitus haastatteluna.
Alkuhaastatteluiden jälkeen kaikille hankkeissa työskenteleville toteutettiin yksilöhaastattelut etäyhteydellä. Haastatteluiden avulla haluttiin saada tietoa millaisia kokemuksia, onnistumisia ja haasteita hanketyöskentelyssä oli ollut. Haastatteluilla vastattiin myös prosessiarvioinnin päätavoitteeseen, eli ymmärryksen lisäämiseen vaikutusmekanismeista käytännön hanketyöskentelyssä. Lisäksi hanketyöntekijöille toteutettiin yksittäisiä haastatteluja silloin, kun hankkeessa oli tapahtunut keskeisiä kehittämistilaisuuksia tai merkittäviä tapahtumia.
Etnografinen tieto vaikuttavuuden arvioinnin tukena
Turvalliset kadut -kokonaisuudessa prosessiarviointia täydennetään etnografisella tiedonkeruulla, jonka tarkoitus on ymmärtää, miten nuorten väkivallan ehkäisyn toimintamallit toteutuvat arjessa. Lähestymistapa tarkastelee käytäntöjä, vuorovaikutusta ja kontekstia seuraamalla toimintaa ja kuulemalla toimijoiden tulkintoja, jolloin voidaan hahmottaa, miksi mahdollisia vaikutuksia syntyy tai jää syntymättä. Kokonaisuudessa käytetään menetelmää (rapid ethnographic assessment), joka tuottaa nopeasti kehittämistä palvelevaa, tilannesidonnaista tietoa erityisesti liikkuvaan ja paikallisesti muotoutuvaan katuväkivallan ehkäisytyöhön jo hankkeiden aikana.
Keskeistä on yhteistyö etnografisten informanttien – nuorisotyön ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden – kanssa. Heidät nähdään arvioinnin kohteiden sijaan asiantuntijoina, joiden arkitieto nuorten kohtaamispaikoista ja palvelujärjestelmän jännitteistä ohjaa avoimia ja reflektiivisiä haastatteluja. Näin saadaan esiin hiljaista, tilannesidonnaista tietoa siitä, miksi tietyt toimintamallit toimivat tietyissä olosuhteissa.
Etnografisen havainnoinnin rinnalla ja sitä täydentäen hankkeissa toteutetaan keväällä 2026 ryhmätyöpajoja, joiden tavoitteena on jäsentää ja syventää arvioinnissa esiin nousseita havaintoja. Työpajoissa toimijat reflektoivat yhdessä, mitkä käytännöt ovat toimineet ja millaisten mekanismien kautta vaikutuksia on syntynyt. Ryhmämuotoinen työskentely täydentää muuta aineistonkeruuta kokoamalla eri näkökulmat yhteen.
Prosessiarvioinneista jäsenneltyihin, arvioitaviin interventioihin
Prosessiarvioinneissa kertynyttä tietoa tulisi hyödyntää interventioiden kehittämisessä järjestelmällisesti.
Prosessiarvioinneista saatava tieto ei ainoastaan täydennä kvantitatiivista arviointitietoa, vaan tukee myös toimintamallien kehittämistä ja vakiinnuttamista. Siksi prosessiarvioinneissa kertynyttä tietoa tulisi hyödyntää interventioiden kehittämisessä järjestelmällisesti. Kun olemassa oleva tutkimustieto kytketään systemaattisesti kehittämistyöhön, heterogeenisista ja muuttuvista toimintamalleista voidaan rakentaa selkeämmin jäsentyneitä interventioita. Tällöin niiden vaikuttavuutta voidaan arvioida luotettavammin, ja arvioinnin pohjalta voidaan tehdä myös yleistettävämpiä päätelmiä.
Teemu Vauhkonen, Janna Seppälä & Sonja Ruottunen
Kirjoittajat työskentelevät erikoistutkijoina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Turvalliset kadut kokonaisuuden tuloksista raportoidaan hankkeen loppuraportissa vuoden 2026 lopussa, tutkimusraportissa sekä eri artikkelijulkaisuissa vuoden 2027 aikana.
Kuva: Riikka Kostiainen