Naisten tekemä väkivaltarikollisuus lisääntynyt

18.5.2022 8.22
Rikostilastojen perusteella naisten tekemä väkivaltarikollisuus on kasvanut jo kauan, mutta viime vuosien aikana on tapahtunut käänne huonompaan 2010-luvun alun paremman tilanteen jälkeen. Suomessa henkirikosten tekijöistä naisia on noin joka kymmenes, kun taas uhreista naisten osuus on noin kolmannes. Alaikäisten osuus väkivaltarikoksista epäillyistä naisista pysyi viime vuosikymmenellä melko tasaisena. Kriminologian alalla naisten rikollisuutta on tutkittu vähemmän kuin miesten rikollisuutta.

Tilastokeskuksen rikostilastojen perusteella vuonna 2020 viranomaisten tietoon tuli lähes 36 000 henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta, mikä oli noin 7 prosenttia kaikista rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista (n. 543 000). Henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista epäiltyjen määrä oli samana vuonna noin 26 600. Naisia näistä oli noin 5 100 eli lähes viidennes (19 %). Naisten osuus epäillyistä on ollut hienoisessa kasvussa viime vuosina. Vuonna 2012 osuus oli vielä noin 17 prosenttia.

Vaikka henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista epäiltyjen naisten määrä on viimeisimpien vuosien aikana aiempaa matalampi, naisten suhteellinen osuus kaikista kyseisistä rikoksista epäillyistä on kasvanut. Väkivaltarikollisuuden määrä on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana noin 16 prosenttia ja kaikkien epäiltyjen määrä jopa 25 prosenttia. Naisepäiltyjen määrässä vähennys on ollut melko maltillista, vain noin 16 prosenttia, kun miesten osalta vastaava osuus on ollut noin 27 prosenttia. Naisten määrän vähenemisen maltillisuuteen vaikuttaa toki se, että naisepäiltyjen määrä kääntyi kasvuun muutama vuosi sitten pitkähkön laskevan trendin jälkeen.

Rikollisuus on muun yhteiskunnan mukana tasa-arvoistumassa. Näsi ja Danielsson (2018) toteavat, että rikollisuustilastojen perusteella naisten merkitys väkivaltarikollisuuden tekijöinä on kasvanut viime vuosina. Naisepäiltyjen määrässä on ollut havaittavissa kasvua paitsi väkivaltarikollisuudessa myös muunlaisessa rikollisuudessa.

Kuviossa 1 on esitetty indeksisarjana (2011 = 100) naisepäiltyjen määrien kehityskulkuja henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa, omaisuus- ja liikennerikoksissa sekä kaikissa rikoslakirikoksissa vuosina 2011–2020. Omaisuus- ja liikennerikokset ovat yleisimpiä rikostyyppejä niin nais- kuin myös miesepäillyillä. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kehityksessä, kuten myös muissa vertailussa mukana olevissa rikoslajeissa, on tapahtunut käänne huonompaan suuntaan.

Kuvio 1. Naisepäiltyjen määrät eri rikoslajeissa vuosina 2011–2020, indeksisarja (2011 = 100).

Usean vuoden ajan jatkuneet laskevat trendit taittuivat vuonna 2017. Tähän voi liittyä monia taustatekijöitä. Selkeimmin viimeisten vuosien huono kehitys näkyy omaisuusrikoksissa ja kaikissa rikoslakirikoksissa yhteensä. Vuosi 2020 näkyy selvästi naisepäiltyjen määrässä, etenkin liikennerikoksissa. 

Väkivaltarikollisuuden osalta kasvu vaikuttaisi heijastuvan myös lähisuhdeväkivaltaan. Vuonna 2020 lähisuhdeväkivallan uhreina naisia oli noin 5 100 ja miehiä noin 1 200 tapauksissa, joissa epäiltynä oli vastakkaisen sukupuolen edustaja, joko nykyinen tai entinen avo- tai aviopuoliso. Myös tältä osin vuoden 2017 jälkeen miesuhrien määrä on ollut kasvusuunnassa.

Nainen ei surmaa luvallisella ampuma-aseella

Suomalainen yhteiskunta on yleiskuvaltaan edelleen väkivaltainen, vaikka henkirikollisuuden kehitys Suomessa kääntyi laskuun 2010-luvulla. Vuonna 2019 henkirikosten määrä ja rikollisuustaso jäivät historiallisen mataliksi. Poliisihallituksen, Poliisiammattikorkeakoulun ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin yhteisen Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan henkirikosten uhrien vuotuinen määrä väheni vuosikymmenen mittaan reilulla neljänneksellä (-27 %). Väestön määrään suhteutettu rikollisuustaso väheni kolmanneksen (-32 %) (Lehti, 2020; Suonpää, 2021).

Henkirikollisuus on Suomessa heikosti koulutettujen, työelämän ulkopuolella olevien, alkoholisoituneiden työikäisten miesten ja naisten keskinäistä rikollisuutta. Vuoden 2020 henkirikoskatsauksen perusteella vuosina 2010–2018 nainen oli tekijänä noin 12 prosentissa henkirikoksista (Lehti, 2020). Kun nainen surmaa toisen ihmisen, tavallisesti perheenjäsenen tai sukulaisen, hänen on todettu kärsineen toistuvasta ja vakavasta lähisuhdeväkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta ja/tai tappouhkauksista (Haapasalo, 2008).

Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän perusteella vuodesta 2003 vuoteen 2018 ulottuvalla ajanjaksolla yksikään nainen ei ole Suomessa tehnyt henkirikosta luvallisella ampuma-aseella. Suomessa aseluvan haltijoista noin 10 prosenttia on naisia, mutta heidän osuutensa on kasvussa varsinkin metsästyksen lisääntyessä naisten harrastuksena. Luvattomalla ampuma-aseella tehdyissä henkirikoksissa tekijöistä 141 oli miehiä ja 10 naisia (noin 7 %). Henkirikokseen johtaneen lähisuhdeväkivallan osalta tekoväline on naisilla ollut yleisimmin teräase, miehillä ampuma-ase.

Nuorten naisten väkivaltarikollisuuden kehitys pysynyt tasaisena

Miesten ja naisten rikoskäyttäytyminen on samankaltaisimmillaan teini-iässä, jonka jälkeen sukupuolten väliset erot lisääntyvät. Vuoden 2020 Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan tappeluun oli edellisen vuoden aikana osallistunut 11 prosenttia pojista ja 3 prosenttia tytöistä (Kaakinen & Näsi, 2021). Nuoret tekevät rikoksensa useammin ryhmässä ja tytöt vielä poikiakin useammin. Jos tyttö tekee rikoksensa ryhmässä, hän tekee sen useimmiten yhdessä poikien kanssa. Nuorten väkivaltarikollisuudelle on tyypillistä juuri teon ryhmäluonne ja päihtyneisyys.

Viime aikoina on paljon keskusteltu alaikäisten väkivaltarikollisuudesta. Nuorten rikollisuus on muuttunut väkivaltaisemmaksi (Keskusrikospoliisi, 2022) ja nuorten suhtautuminen toisten nuorten tekemiin rikoksiin on hieman myönteisempää. Kun analysoidaan Tilastokeskuksen tilastoja henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin syyllisiksi epäillyistä sukupuolen ja iän mukaan, voidaan havaita, että vuonna 2020 alle 18-vuotiaiden osuus naisepäillyistä oli noin 11 prosenttia. Osuus oli sama vuonna 2012 ja on pysynyt melko tasaisena viime vuosikymmenen kuluessa.

Nuorten tekemä rikollisuus on polarisoitunutta, josta seuraa, että erot huono- ja hyväosaisten välillä syvenevät ja levenevät. Nuoret, jotka tekevät rikoksia, tekevät niitä yhä enemmän. (Kaakinen & Näsi, 2021) Elonheimon ym. (2014) 15–30-vuotiaiden poliisin tietoon tullutta rikollisuutta tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että kolme prosenttia miehistä ja yksi prosentti naisista syyllistyi yli puoleen kaikista oman sukupuolensa tekemistä rikoksista. Yhteiskunnallisesti tähän ilmiöön on syytä kiinnittää huomiota, sillä rikosten uusimisen ehkäisy on yksi rikoksentorjunnan tärkeimpiä tavoitteita. 

On aiheellista pohtia minkälaisessa roolissa sosiaalisen kontrollin vähentyminen erityisesti koronarajoitusten aikana (mm. etäkoulu sekä harrastus- ja vapaa-ajanviettopaikkojen sulkeutuminen) on nuorten rikollisuuteen. Tuorein väestötasolla nuorten hyvinvointia mittaava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely on antanut viitteitä siitä, että nuorilla menee aiempaa huonommin: muun muassa tyttöjen kokema kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus nousevat tuoreimmasta kyselystä esiin. Tytöt ovat raportoineet jo aiemmin vastaavissa kyselyissä lisääntyvästi ahdistuneisuudesta, ja poikia enemmän, mutta koronapandemian aikana tilanne on pahentunut (Aalto-Setälä ym., 2021; Helakorpi & Kivimäki, 2021).

Niin nuorille kuin yleisemminkin ihmisille korona-ajan ja Ukrainan tilanteen aiheuttama stressi ja ahdistuneisuus voivat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin näkyä rikollisuudessa, myös naisten tekemien tekojen osalta. Tulevaisuudessa tutkimustiedolle naisten rikollisuudesta ja sen kehityksestä eri ikäkausina on yhä suurempi tarve.

Mika Sutela, Henri Rikander & Seppo Immonen

OTT Mika Sutela on tutkijatohtori Kriminologian ja oikeuspolitikan instituutissa, Helsingin yliopistossa ja dosentti Itä-Suomen yliopistossa.

OTT Henri Rikander on dosentti Itä-Suomen yliopistossa.

VTM Seppo Immonen on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa.

 

Lähteet:

Aalto-Setälä, Terhi – Suvisaari, Jaana – Appelqvist-Schmidlechner, Kaija – Kiviruusu, Olli, Pandemia ja nuorten mielenterveys – Kouluterveyskysely 2021.

Elonheimo, Henrik – Gyllenberg, David – Huttunen Jukka – Ristkari Terja – Sillanmäki, Lauri – Sourander, André, Criminal offending among males and females between ages 15 and 30 in a population-based nationwide 1981 birth cohort: results from the FinnCrime Study. Journal of Adolescence 37(8) 2014, s. 1269–1279. 

Haapasalo, Jaana, Kriminaalipsykologia. PS-Kustannus 2008.

Helakorpi, Satu – Kivimäki, Hanne, Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2021. Tilastoraportti 30/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. 

Kaakinen, Markus – Näsi, Matti, Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 47/2021. Helsingin yliopisto 2021.  

Keskusrikospoliisi, Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Raportti, 8.3.2022. 

Lehti, Martti, Henkirikoskatsaus 2020. Katsauksia 41/2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin yliopisto 2020. 

Haaste 2/2022