Kyselytutkimuksella tietoa rikoksia tekevistä nuorisoryhmistä
Kansainvälisen Eurogang-määritelmän mukaan jengi on suhteellisen pysyvä, katupainotteinen nuorisoryhmä, jonka osallistuminen rikolliseen toimintaan on osa ryhmän identiteettiä. Kriminologian maisterintutkielmassani lähestyn ilmiötä suomalaisen kyselyaineiston avulla ja määrittelen nuorisojengiin kuulumisen Eurogang-kriteereillä. Vertaan rikoksia tekeviä nuorisojengien jäseniä sekä lainkuuliaisiin nuoriin että niihin rikoksia tekeviin nuoriin, jotka eivät kuulu määritelmän mukaisiin jengeihin. Lisäksi pohdin Eurogang-määritelmän puutteita.
Eurogang-määritelmä jengitutkimuksessa
Nuorisojengin Eurogang-määritelmä on nimensä mukaisesti luotu eurooppalaista jengitutkimusta varten yhteistyössä eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kesken. Ensimmäinen Eurogang-tutkijayhteisön työpaja järjestettiin vuonna 1998 ja itse määritelmä saatiin muodostettua muutamia vuosia myöhemmin. Määritelmän mukaisen jengin kriteerit täyttävä sosiaalinen ryhmä pysyy yhtenäisenä yli kolmen kuukauden ajan, viettää aikaa kodin ulkopuolella ilman aikuisten valvontaa ja koostuu pääosin nuorista. Lisäksi rikosten tekeminen on ryhmässä hyväksyttyä ja ryhmän jäsenet myös tekevät rikoksia yhdessä. (Weerman ym. 2009, s. 20.) Määritelmä on suhteellisen laajasti tutkijoiden hyväksymä ja sitä on hyödynnetty erityisesti kansainvälisesti vertailevissa tutkimuksissa.
Eurogang-määritelmä ei täysin vastaa sitä, miten Suomen poliisi on kuvaillut katujengejä. Keskeisin ero liittyy ikärajaukseen, sillä poliisin tarkoittamat katujengit koostuvat pääasiassa jo täysi-ikäisistä nuorista aikuisista, siinä missä Eurogang-määritelmä koskee laajemmin myös alaikäisiä, 12–25-vuotiaita nuoria. Tästä syystä on hyvä huomata, että Eurogang-määritelmää käyttävissä tutkimuksissa ei yleensä tarkoiteta jengeillä samaa asiaa, mitä Suomen poliisi tarkoittaa katujengeillä. Seuraavaksi kutsun Eurogang-määritelmän mukaisiin sosiaalisiin ryhmiin kuuluvia nuoria yksinkertaisuuden vuoksi nuorisojengien jäseniksi.
Löyhä määritelmä nuorisojengille luokittelee suuren osan nuoria jengien jäseniksi
Tarkastelin tutkielmassani Eurogang-määritelmän mukaisten nuorisoryhmien jäseniä kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyaineiston (ISRD-4) Suomen otoksen avulla (N = 2 435). Kyse on itseilmoitetun rikollisuuden kyselystä, jossa nuoret vastaavat kysymyksiin itse tekemistään ja kokemistaan rikoksista. Aineisto on kerätty Helsingin ja Turun kouluissa keväällä 2022. Vastaajat ovat 12–20-vuotiaita nuoria, sisältäen vastaajia yläkouluista sekä lukioiden ja ammattikoulujen ensimmäisiltä luokilta. Nuorisojengien jäsenten luokittelussa käytän kansainväliseen nuorisorikollisuuskyselyyn sisällytettyä kysymyspatteristoa, joka perustuu Eurogang-tutkijayhteisön kyselytutkimuksille luomaan tutkimusinstrumenttiin.
Eurogang-määritelmän mukaisia nuorisojengien jäseniä oli aineistossa 8,5 % vastaajista. Tämä tarkoittaa 206 pääasiassa alaikäistä nuorta Helsingistä ja Turusta. Nämä nuoret ilmoittivat, että heillä on kaveriporukka, joka koostuu toisista nuorista, viettää paljon aikaa yhdessä julkisilla paikoilla ja on ollut olemassa yli kolme kuukautta. Lisäksi ryhmässä hyväksytään rikosten tekeminen ja ryhmään kuuluvat henkilöt myös tekevät laittomuuksia yhdessä. Jo kriteerit täyttävien nuorten verrattain suuri määrä kuvastaa sitä, että Eurogang-määritelmä on varsin löyhä. Määritelmä ei esimerkiksi edellytä, että vastaaja itse tekisi rikoksia eikä ota kantaa ryhmän jäsenten tekemien tai hyväksymien rikosten vakavuuteen.
Eurogang-määritelmän mukaista nuorisojengien jäsenten määrää voidaan verrata esimerkiksi poliisin ilmoittamaan katujengeihin yhdistettyjen henkilöiden lukumäärään, joka on koko Suomessa yhteensä noin 260 henkilöä (Katujengien rikollisuus, [n. 2023]). Tämäkin havainto korostaa sitä, että ilmiöt ovat erillisiä eivätkä suoraan verrattavissa toisiinsa.
Koska tutkielmani tavoitteena oli verrata Eurogang-määritelmän mukaisia nuorisojengien jäseniä muihin rikoksia tehneisiin nuoriin, rajasin tarkastelun niihin nuorisojengien jäseniin, jotka ilmoittivat myös itse tehneensä rikoksen edeltävän vuoden aikana. Tämän kriteerin täytti vain vähän yli puolet (53,4 %) Eurogang-määritelmän mukaisista nuorisojengien jäsenistä. Näin ollen 4,5 % (n = 110) aineiston vastaajista luokiteltiin sellaisiksi nuorisojengien jäseniksi, jotka olivat myös itse tehneet rikoksen edeltävän vuoden aikana. Seuraavissa vertailuissa keskityn tähän ryhmään eli viittaan nuorisojengien jäsenillä vain niihin rikoksia tekeviin ryhmiin kuuluviin nuoriin, jotka olivat itsekin tehneet vähintään yhden rikoksen.
Nuorisojengien jäsenet eivät merkittävästi eroa muista rikoksia tekevistä nuorista
Tarkastelin sitä, miten nuorisojengien jäseniksi luokittelemani nuoret erosivat erilaisten taustatekijöiden suhteen lainkuuliaisista nuorista ja toisaalta niistä nuorista, jotka tekivät lieviä tai vakavia rikoksia, mutta eivät kuuluneet kriteerien mukaisiin jengeihin. Poikia oli rikoksia tehneissä nuorissa suurempi osuus kuin tyttöjä, siinä missä lainkuuliaisissa nuorissa oli jonkin verran suurempi osuus tyttöjä. Sen sijaan iän tai maahanmuuttajataustan suhteen rikoksia ilman jengikontekstia tehneet, jengeihin kuuluvat ja lainkuuliaiset nuoret eivät poikenneet merkittävästi toisistaan.
Myös muita heikommaksi koettu taloudellinen tilanne, negatiiviset elämänkokemukset, kuten läheisen vakava sairaus tai vanhemman päihdeongelma, ja rikosten uhriksi joutuminen olivat jonkin verran yleisempiä sekä nuorisojengien jäsenten että muiden rikoksia tehneiden nuorten keskuudessa kuin lainkuuliaisilla nuorilla. Rikoksia ilman jengikontekstia tehneiden ja nuorisojengien jäseniksi luokiteltujen nuorten välillä ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja näidenkään tekijöiden suhteen.
Keskeisenä tutkimuskysymyksenä tarkastelin lisäksi koetun ryhmäsyrjinnän yhteyttä Eurogang-määritelmän mukaiseen nuorisojengiin kuulumiseen. Ryhmäsyrjinnällä tarkoitetaan sellaiseen ryhmään kohdistuvaa syrjintää, mihin henkilö identifioituu. Verrattuna lainkuuliaisiin ja vain lievempiä rikoksia tehneisiin nuoriin, suurempi osuus nuorisojengien jäsenistä ja vakavia rikoksia tehneistä nuorista ilmoitti kokeneensa ryhmäsyrjintää. Monimuuttujamallissa, jossa vakioitiin vastaajan ikä ja sukupuoli, koettu ryhmäsyrjintä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä nuorisojengin jäsenyyteen.
Merkittävimmät erot nuorisojengien jäseniksi luokiteltujen ja muiden rikosaktiivisten nuorten välillä liittyivät rikoskäyttäytymiseen.
Merkittävimmät erot nuorisojengien jäseniksi luokiteltujen ja muiden rikosaktiivisten nuorten välillä liittyivät rikoskäyttäytymiseen. Nuorisojengien jäsenten kohdalla korostuivat lievemmät omaisuusrikokset; myymälävarkaudet ja omaisuuden vahingoittaminen. Sen sijaan esimerkiksi vakavammat omaisuus- tai väkivaltarikokset eivät kasautuneet erityisesti näille nuorille. Tämäkin lienee keskeinen ero katujengeihin, joiden jäsenten tekemät rikokset ovat sisällöltään vakavampia. Kyselytutkimus soveltuu menetelmänä ylipäätään paremmin lievempien rikostekojen tutkimiseen.
Yleinen nuorisorikollisuuden vähentäminen on keskeistä
Tutkielman tulosten perusteella rikoksia tekevät, Eurogang-määritelmän mukaisten nuorisojengien jäseniksi luokitellut eivät juuri eronneet muista rikoksia tehneistä nuorista: monet taustatekijät ja koettu ryhmäsyrjintä ovat pitkälti samanlaisia. Nuorisojengejä voidaankin todennäköisesti ehkäistä samoilla keinoilla kuin nuorisorikollisuutta yleensä. Tulokset puoltavat lisäksi yksilöllisiä ja kohdennettuja tukitoimia nuorille. Ankkuritoiminta, rikoksilla oireilevien nuorten toimintamalli ja nuorisorangaistus ovat kaikki esimerkkejä olemassa olevista toimenpiteistä, joiden keskiössä on ajatus nuoren yksilöllisten tarpeiden arvioimisesta ja palveluiden kokoamisesta kunkin tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.
On vaarana, että huolimattomasti suunnitellut toimenpiteet jopa kiihdyttävät jengeihin liittyviä ongelmia. Hyvin eriytetyt torjuntatoimenpiteet saattavat esimerkiksi kohdistua epätasaisesti näkyviin vähemmistöihin kuuluviin nuoriin riippumatta siitä, ovatko nämä nuoret tosiasiassa jengien jäseniä vai eivät. Tällaisten kehityskulkujen negatiivisia seurauksia on pohdittu myös kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa.
Eurogang-määritelmäkään ei ole ongelmatonja se onkin saanut osakseen myös kritiikkiä. Nuoren oma näkemys siitä, onko ryhmä jengi, ei ole pakollinen osa määritelmää. Tätä on perusteltu sillä, että jengi voidaan ymmärtää hyvin eri tavalla eri konteksteissa, nuori voi vähätellä tai vaihtoehtoisesti liioitella jengiin kuulumistaan. Määritelmä ei myöskään rajaa ryhmiä rikollisen käyttäytymisen mukaan, joten jengiksi voi määrittyä esimerkiksi päihteiden käyttöön keskittynyt kaveriporukka siinä missä väkivaltaisia ryöstöjäkin tekevä ryhmä.
Alkuperäinen määritelmä luokittelee verrattain suuren osan nuoria jengien jäseniksi – riippumatta siitä, tekevätkö nämä nuoret itse rikoksia.
Vaarana onkin se, että nuoria leimataan jengien jäseniksi liian laajasti. Monet nuoret esimerkiksi viettävät aikaa julkisilla paikoilla ilman, että he kuuluvat jengiin, tekevät rikoksia tai käyttäytyvät muutenkaan ongelmallisesti. Eurogang määritelmä ei tarkkaan erottele tekojen määrää, piirteitä tai vakavuutta, joten kaveriporukka voi myös tehdä yhdessä vain lieviä rikoksia tai käyttää alkoholia alaikäisenä. Alkuperäinen määritelmä luokittelee verrattain suuren osan nuoria jengien jäseniksi – riippumatta siitä, tekevätkö nämä nuoret itse rikoksia. Tästä syystä rajasin oman tutkimukseni niihin Eurogang-kriteerien mukaisiin nuorisojengien jäseniin, jotka myös itse olivat tehneet jonkun rikoksen kuluneen vuoden aikana. Kriteeristön sopimuksenvaraisuus onkin syytä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa.
Nuorten vertaisryhmät ovat luonteeltaan usein dynaamisia ja yhdessäolon piirteet voivat vaihdella nopeasti. Nuorisojengit eroavatkin merkittävästi järjestäytyneestä rikollisuudesta, sillä ne eivät yleensä ole samassa määrin organisoituneita tai hierarkkisia. Eurogang-määritelmä vaatii ryhmältä kuitenkin jonkinasteista ajallista pysyvyyttä. Määritelmän mukaisissa nuorisojengeissä kyse ei siten ole satunnaisesta porukasta, joka tekee rikoksen yhdessä, vaan yhtenäisemmästä ryhmästä, joka on koossa vähintäänkin useita kuukausia ja jossa tehdään toistuvammin yhdessä rikoksia. Toisaalta Eurogang-määritelmää ja sen mittaamistapaa voidaan kritisoida siitä, että vaikka määritelmän mukaan rikosten tekeminen on osa ryhmän identiteettiä, nuorilta ei suoraan kysytty heidän identiteetistään. Määritelmän kehittämisen kannalta on tärkeä tieto, että juuri näillä kriteereillä jengiin kuulumisen prevalenssi on kovin korkea ja siten kriteerejä voi olla syytä tiukentaa.
Jengien jäsenyydelle tulisikin muodostaa entistä sensitiivisempiä mittareita. Laadullisen tutkimuksen avulla saataisiin tarkempaa kuvaa erilaisten rikoksia tekevien ryhmien piirteistä. Nuorilta itseltään tulisi kysyä, miten he näkevät jengit ja niihin kuulumisen. Kyselytutkimuksissa voitaisiin jatkossa kartoittaa tarkemmin sitä, millaisia rikoksia ryhmä tekee yhdessä, jolloin tarkasteluun olisi mahdollista rajata vain sellaiset ryhmät, jotka tekevät toistuvasti vakavia rikoksia yhdessä.
Suomessa tulisi myös pyrkiä muodostamaan yhteiskunnan eri sektoreiden välillä yhteisiä määritelmiä ja tilannekuvaa erilaisista rikoksia tekevistä ryhmistä, jotta ilmiöitä koskevaa kansallista tietoa pystyttäisiin tuottamaan ja jakamaan entistä tehokkaammin. Alaikäisten rikoksia tekevien ryhmien tutkimuksessa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia aineistoresursseja, kuten esimerkiksi nuorisorikollisuuskyselyitä. Koska myöskään katujengeistä ei ole Suomessa toistaiseksi juuri tehty empiiristä tutkimusta, myös näiden rikollisten ryhmien tutkimiseksi olisi tärkeää löytää keinoja.
Kaisla Saartenoja
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kriminologian oppiaineen maisteriopiskelija ja työskentelee Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tutkimusavustajana.
Kirjoitus perustuu hänen tuoreeseen maisterintutkielmaansa: Nuorisojengien jäsenet kyselytutkimuksen valossa: Paineteoreettisten riskitekijöiden yhteys nuorisorikollisuuteen.
Kirjallisuutta:
Haymoz, S., Maxson, C., & Killias, M. (2014). Street gang participation in Europe: A comparison of correlates. European Journal of Criminology, 11(6), 659–681.
Kaakinen, M., Moeller, K., Lomell, H. M., Valdimarsdóttir, M., Westfelt, L., & Rostami, A. (2024). Street Gang Involvement Among Nordic Youth: A comparative study on prevalence and risk factors in Nordic countries (NSfK Policy Brief 1/2024). Nordic Research Council for Criminology.
Kaakinen, M., & Raeste, A. (2024). Kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyn (ISRD-4) mittaukset Suomessa 2022 (Katsauksia 58/2023). Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
Katujengien rikollisuus. [n. 2023]. Poliisi.
Medina, J., Aldridge, J., Shute, J., & Ross, A. (2013). Measuring gang membership in England and Wales: A latent class analysis with Eurogang survey questions. European Journal of Criminology, 10(5), 591–605.
Weerman, F. M., Maxson, C. L., Esbensen, F.-A., Aldridge, J., Medina, J., & van Gemert, F. (2009). EUROGANG PROGRAM MANUAL. Background, development, and use of the Eurogang instruments in multi-site, multi-method comparative research.
Kuva: Pixabay
